Nettifoorumit – runoilijoiden taivas?

Nykyaika on tuonut uutta kaikille pöytälaatikkokirjoittajille. Erilaisten kirjoittamiseen keskittyvien foorumeiden lisääntyminen on saanut ihmiset rohkeammin julkaisemaan tekstejään. Nimimerkin takaa on helpompi laittaa kirjoituksia arvosteltavaksi ja kommentoitavaksi.
Onko kirjoittaminen lisääntynyt, vai ovatko pöytälaatikot nyt avautuneet julkisiksi? Ovatko ihmiset löytäneet uusia puolia itsestään?

Näen asiassa paljon hyvää. Ihmiset uskaltavat kokeilla rajojaan, ja kirjoittaminen on oiva tapa purkaa itseään. Onko kuitenkaan jokaisen runon oltava julkinen? Jos kirjoittaa sydän vereslihalla erosta näkemättä siinä lainkaan muuta kuin oman näkökulmansa, olisiko tekstin paras pysytellä pöytälaatikossa? Antaako sen julkituominen toisille myötäelämisen mahdollisuuden ja muiston, että noinhan minäkin tunsin, mutta en osannut sitä tuolla tapaa kirjoittaa? Vai saavatko päiväkirjamaiset tekstit vain lukijan ärsyyntymään?

Onko nettirunoilun myötä runojen arvo laskenut? Haetaanko luettava runous foorumeilta, kun ennen se haettiin kansien sisältä? Tuntevatko ihmiset enää ns. oikeita runoilijoita vai ovatko runot nimimerkkien kirjoittamia?
Välillä tuntuu, että runous on kärsinyt inflaation. Kun keskustelen ihmisten kanssa runoilijoista, harva tuntee entisiä klassikoita tai tämän päivän kirjoittajia. Tämä koskee muutakin kirjallisuutta: kirjoja ei lueta, vaan katsotaan niistä tehtyjä elokuvia. Kuitenkin jotkut sanovat lukevansa runoja, mutta kysyessäni keiden, he luettelevat vain nimimerkkejä.

Toisinaan runoja luetaan kuin ihmisen päiväkirjaa, vaikka ne eivät useinkaan sitä ole.
Tämä on mielestäni rasittava tyyli tulkita runoja. Suoraan omasta elämästä kirjoitettu runo on yleensä liian yksipuolinen onnistuakseen parhaalla mahdollisella tavalla. Päiväkirjamaiset runot saavat ainakin itseni punastelemaan myötähäpeästä ja välillä suorastaan kiukustumaan.

Nettisivustot ovat tulvillaan hyvää runoutta, mutta myös sellaista, joka jättää toivomisen varaa. Nämä tekstit eivät välttämättä ole julkaisukelvottomia, vaan viimeistelemätöntä ajatustulvaa tai kirjoitusvirheitä vilisevää pötkötekstiä. Toisaalta, onko olemassa huonoa runoutta? Ehkäpä on vain ymmärtämättömiä lukijoita: olenko minä sellainen, kun en tajua arvostaa jokaista tekstiä, joka nettifoorumeilla tulee vastaan?

Monella kirjoittajalla on luultavasti haave omasta julkaistusta kirjasta. Aina sitä ei edes itselle uskalla myöntää, saati sitten lausua ääneen tätä arkaa toivetta. Voiko olla runoilija ilman, että on julkaissut kirjaa - saanko minä sanoa itseäni runoilijaksi, kirjoittajaksi vai olenko vain unelmoija, pöytälaatikosta karannut?