Arvosana: 4/5
Ilmestymisvuosi: 2006
Ohjaaja: Tom Tykwer
Näyttelijät: Ben Whishaw, Alan Rickman, Rachel Hurd-Wood, Dustin Hoffman
Genre: Trilleri

ERILAINEN TUOKSU

Vuonna 1985 saksalainen Patrick Süskind julkaisi maineikkaan kirjansa Perfume: The Story of a Murderer (saks. Das Parfum). Kirja nousi nopeasti bestselleriksi, mutta kun se lopulta päätyi Stanley Kubrikin työpöydälle, hän totesi elokuvakäännöksen mahdottomaksi. Kubrik sai mielipiteelleen tukea muun muassa Martin Scorceselta, ja kestikin yli kaksikymmentä vuotta, ennen kuin mahdollisuudesta tuli todellisuutta. Süskind ei alun alkaenkaan ollut erityisen kiinnostunut kauppaamaan kirjansa elokuvaoikeuksia, mutta suostui viimein luopumaan niistä; kirjailija tuskin jäi tyytymättömäksi, sillä hän hyötyi kaupasta noin kymmenen miljoonaa euroa. Oikeudet jäivät kiertämään ohjaajalta toiselle, kunnes ne laskeutuivat vuonna 1996 esikoiselokuvallaan Run Lola, Run! aloittaneen Tom Tykwerin syliin.

Tarina sijoittuu 1700-luvun Ranskaan, ja se kuvaa Jean-Baptiste Grenouillen (Ben Whisaw) absurdia elämää. Päähenkilön ensimmäisestä hengenvedosta lähtien kortit ovat häntä vastaan: Grenouille syntyy kalatorin liejun ja saastan keskellä vain jäädäkseen orvoksi muutamaa hetkeä myöhemmin. Hänet suljetaan orpokotiin, joka on aivan yhtä vihamielinen paikka kuin ulkopuolinen maailmakin.

Vuosien kuluessa päähenkilön poikkeavat ominaisuudet vähitellen paljastuvat: Jean-Babtiste ei ole tavanomainen lapsi. Hän on syntynyt siunattuna yli-inhimillisen tarkalla hajuaistilla, joka on niin voimakas, että se hallitsee hänen elämäänsä ja tuntuu tukahduttavan hänen muun kehityksensä. Grenouille jää sosiaalisen maailman ulkopuolelle, moraalisesti raajarikoksi, ja kohtalon kuljettaessa häntä orpokodista nahkurinverstaan kautta parfyymijalostajan oppipojaksi, käy selväksi, että Jean-Babtiste kokee maailman auttamattomasti toisin. Hän on kykenemätön kommunikoimaan tavanomaisten konventioiden kautta - tuoksut ovat hänen elämänsä ja hänen tarkoituksensa. Tämä ajaakin Grenouillen etsimään yhä täydellisempää tuoksua ja tapaa vangita se. Lopulta hän löytää tarvitsemansa ainekset nuorista naisista, jotka ihmisinä ovat hänelle täydellisen toisarvoisia. Heidän tuoksunsa on se, joka Grenouillea kiinnostaa, ei heidän elämänsä - kuolemasta puhumattakaan.

Koska Perfume: The Story of a Murderer on elokuvan keinoin kerrottu kirja, muodostuu tarina elokuvan tienristeykseksi niin hyvässä kuin pahassa. Tarina sekoittaa historiallisen miljöön maagisen realismin perinteeseen, mikä on tällä tavoin elokuvassa nähtynä harvinaista. Juonenkuljetuksesta saattaa paikoin havaita, että se on johdettu aikaisemmasta tekstistä, ja jotkin kohtaukset jättävät katsojan pohtimaan, miten visuaalinen esitys kääntyisi tekstuaaliseksi. Kun elokuvan imu on heikoimmillaan, katsoja saattaakin tuntea itsensä tapahtumien ulkopuoliseksi, vain katsojaksi, elokuvasta erossa olevaksi havainnoijaksi. Tässä suhteessa Perfume on kuin päähenkilönsä: erilainen ja kiehtova mutta myös ristiriitainen ja ympäröiville ihmisille etäinen.

Suurimman osan aikaa sovitus on kuitenkin onnistunut. Elokuva ei takerru historiallisiin pikkuseikkoihin, vaan juonenkuljetus on nopeatempoista ja kykenee kannattelemaan katsojan mielenkiintoa. Elokuvan tyyli on täynnä trilleriä, mutta polveileva juoni tarjoaa odottamattomia juonenkäänteitä, jotka varmasti yllättävät tavanomaista murhanäytelmää odottavan katsojan.

Kuvallinen toteutus on ansiokasta. Tapahtumapaikat ovat tunnelmallisia ja kuvankauniita, lavastus ja puvustus viimeisteltyjä, ja Tykwer näyttää, että ohjaajana hän kykenee tuottamaan visuaalisesti hyvin korkealaatuista elokuvaa. Myös näyttelijäsuoritukset ovat suurimmalta osin onnistuneita. Ben Whisawn esittämä Grenouillen henkilöhahmo on eittämättä elokuvaa kannatteleva tekijä - Perfume olisi saattanut luhistua kuin korttitalo, jollei näyttelijä olisi saanut henkilöhahmostaan otetta. Whisaw saa esitettyä tunteettoman tappajan moraalisesti harhautuneen kehyksessä, joka parhaimmillaan saa katsojan jos ei myötätuntoiseksi, niin ainakin ymmärtäväiseksi. Parfyymitehtailijaa esittävältä Dustin Hoffmanilta taas on nähty parempaakin: hän esiintyy elokuvassa kuin pölyä keräävä reliikki, mikä toisaalta vastaa kutakuinkin hänen roolihahmoaan.

Kaksi ja puolituntinen Perfume: The Story of a Murderer on parhaimmillaan nautinnollinen kokemus. Vioistaan huolimatta se kykenee pitämään voimakkaan tarinansa jännitteitä yllä ja yllättämään katsojan. Se ei myöskään pelkää olla erilainen ja taiteellinen, ja sen tekniset ominaisuudet ovat vuoden 2006 huippuluokkaa. Jos elokuvan erilaisuuden ja omalaatuiset piirteet kykenee sulattamaan, on kyseessä lähes merkkitapaus.

Tosinaan kammottava, toisinaan iljettävä, toisinaan kaunis ja koskettava - Perfume on kaikkea tätä, mutta ei missään vaiheessaan huono.

Janne Räikkönen