Arvio: 3/5
Ilmestymisvuosi: 2006
Ohjaaja: John Curran
Näyttelijät: Naomi Watts, Edward Norton, Toby Jones, Liev Schreiber
Genre: Draama

RAKKAUTTA KOLERAN AIKAAN?

Vieras kulttuuri ja eristyneet olot on usein esitetty ihmisiä lähentävinä konteksteina etenkin naisille suunnatussa romanttisessa kirjallisuudessa. Myös elokuvissa teema on ollut suosittu, mistä esimerkkinä muutaman vuoden takainen Sofia Coppolan Lost in Translation. Suomen elokuvateattereihin tänä keväänä saapunut Kirjava huntu jatkaa aiheen käsittelyä perinteisen romanttisesta näkökulmasta. Kun Lost in Translationin muukalaiset löysivät toisistaan lohtua suurkaupungin yksinäisyydessä ja hätyyttivät siten ulkopuolisuuden tunnettaan, on Kirjava huntu lähtökohdiltaan erilainen.

Elokuva sijoittuu 1920-luvulle ja kertoo kriisiin ajautuneesta avioparista sekä rakkauden löytymisestä. Alussa kerrotaan takaumien avulla, kuinka Kitty-vaimo tapasi miehensä Walterin, hänen motiiveistaan mennä naimisiin sekä ajautumisestaan syrjähyppyyn. Naomi Wattsin esittämä Kitty on haihatteleva ja hemmoteltu, mutta tunnistaa kuitenkin todellisuuden siihen törmätessään. Walter (Edward Norton) esitetään lähinnä Kittyn silmin: Walter on vakavahenkinen tohvelisankari ja tuppisuu tiedemies. Walter alkaa kuitenkin pian ottaa valtaa käsiinsä ja paljastaa tietävänsä vaimonsa uskottomuudesta. Hän ratkaisee asian kaikessa hiljaisuudessa musertaen ensin vaimonsa romanttiset harhakuvat rakastajastaan ja raahaamalla tämän sitten kolera-alueelle, jossa varsinainen uskottoman vaimon rankaisu alkaa.

Koleraepidemian todellisuus on kuitenkin jotain, mitä kumpikaan itsepäisistä aviopuolisoista ei ole ymmärtänyt. Alkuajat kolera-alueella kuluvat molemminpuolisen uhman avulla, mutta kun Walter pääsee töihin, iskeytyy koleraan kuolemisen hirveys miehen tajuntaan. Tekstikirjojen ja tutkimustensa maailmassa elänyt tiedemies joutuukin äkisti vastatusten oikeiden, karmealla tavalla kuolevien ihmisten kanssa. Tämä todellisuus asettaa miehen ja vaimon suhteen uuteen perspektiiviin. Kitty joutuu eristyksissä astumaan hemmotellun persoonansa ulkopuolelle ja kasvamaan ihmisenä. Samalla Walterista paljastuu piirteitä, joita ei alkuun moiselta sulkeutuneelta mieheltä olisi odottanut.

Erityisen ihastuttavaa Kirjavassa hunnussa on tapa kuvata maisemia. Elokuvan luontokuvaus vahvistaa tarinan emotionaalista kerrontaa; yksinäiset, sumuiset vuoret, hiljainen joki ja sateisen harmaa vihreys korostavat päähenkilöiden sisäistä yksinäisyyttä sekä heidän keskinäistä henkistä välimatkaansa. Maisemissa viipyillään ja niiden annetaan rauhassa tehdä vaikutuksensa katsojaan. Toisaalta ne toimivat vastapainona kolerakohtauksille. Vaikka kolera painostavana uhkana vaikuttaakin päähenkilöiden toimintaan, ovat heidän henkilökohtaiset ongelmansa heille paljon koleraa painostavampia.

Vaikka Kirjava huntu onkin eräällä tapaa miltei yhtä paljon naisen kasvutarina kuin romanttinen elokuva, on Edward Nortonin esittämä Walter Fane sen kiehtovin henkilö. Walterista ilmenee nyansseja, jotka paljastuvat kerros kerrokselta kuin sipulia kuorittaessa. Elokuvan olisikin suonut antavan hieman enemmän tilaa tuolle hiljaiselle miehelle. Loppua kohden heräävä rakkaus ja sitä seuraavat vastaiskut käsitellään yllättävän nopeasti. Niille ei anneta kylliksi samanlaista hiljaista tilaa tai visuaalista tukea maisemista kuin henkilöiden yksinäisyydelle.

Kirjava huntu on kaunis ja huolella tehty elokuva. Näkemys kaukomaiden tarjoamasta eristyksestä sekä humanitäärisestä kriisistä henkilökohtaisia ongelmia parantavana voimana saattaa tarjota kyynikolle tilaa hymähdykselle. Kirjava huntu on romanttista draamaa parhaimmillaan. Se tarjoaa eskapismia hieman samaan tyyliin kuin harlekiiniromaanit, mutta tekee kaiken tämän kuitenkin laadulla, ammattitaidolla ja kerronnallisella älykkyydellä. Tämä elokuva laittaa totisesti pohtimaan viihde- ja korkeakulttuurin välistä veteen piirrettyä viivaa.

Anna Sipponen