Pressikuva
http://alasin.pp.fi/Muumipress/

VANHAA JA UUTTA MUUMILAAKSOSSA

Tampereen Muumilaaksossa on museon 20-vuotisjuhlan kunniaksi avattu uusi perusnäyttely. Luonnon ihmeitä Muumilaaksossa -niminen näyttely keskittyy luonnollisesti Tove Janssonin muumikuvituksiin. Näyttelyssä nähdään teosten kuvituksen alkuperäiset tussipiirustukset, joista osa on esillä ensi kertaa vuosiin.

Janssonin viiva pääsee alkuperäisissä tussipiirroksissa todellisiin oikeuksiinsa. Viivan tarkkuudessa näkyy tekijän vankka taiteenalan koulutus. Näyttelyssä kuvat eivät huku teosten tekstin sekaan vaan niitä voi tarkastella omina kokonaisuuksinaan – toisaalta kuvien irrottaminen tekstistä paljastaa niiden kiinteän yhteyden. Yksittäiset, vinjettimäiset piirustukset vaikkapa tuohikäppyrästä tai haperoituneesta lehdestä ovat toki taidokkaita, mutta kuvan ja sanan vuorovaikutuksessa ne avautuvat syvemmin. Jotkut kuvat, varsinkin Muumipapan urotöiden työt, taas toimivat jo itsessään pienenä seikkailuna. Muumipapan ja meren kuvitusten viiva puolestaan on melkein abstrakti, mutta teokset ovat hyvin kuvallisia ja ilmaisuvoimaisia.

Uusi perusnäyttely kärsii kuitenkin hienoisen inflaation Muumilaakson muun tarjonnan rinnalla. Tuulikki Pietilän, Pentti Eistolan ja Tove Janssonin rakentamat kuvaelmat ovat nimittäin museon parasta antia. Muumiteoksensa yhtään tarkemmin lukeneelle kuvat ovat jo tuttuja, ja seasta on poimittava ne muutamat, jotka eivät ole teoksiin päätyneet. Mukana on kuitenkin varsinaisia helmiä, kuten ensimmäisen muumiteoksen, Muumit ja suuri tuhotulva, vesiväreillä toteutettu kuvitus. Jo varhaisessa kuvituksessa näkyy muumimaailman pastelli väriskaala, joka on kuitenkin kaukana kaupallistetun muumikrääsän räikeydestä. Janssonin alkuperäinen, kuulas kolorismi ilmentää muumimaailman satumaisuutta.

Museo on huomioinut lapsikävijänsä hyvin: kuvat ja kuvaelmat on sijoitettu niin alas, että pienempi näkee ne vaivatta. Pidempi aikuinen joutuu hieman kurkkimaan, mutta varsinkaan kuvaelmien kohdalla tämä ei haittaa. Pienet yksityiskohdat, kuten vaikkapa muumitalon kellarin salakäytävä ja hillopurkit, palkitsevat sen, joka jaksaa katsoa lähempää.

Tussipiirustukset on näyttelyssä ryhmitelty teosten mukaan. Mitään tarkempia teostietoja, vuosilukuja tai tietoa teoksissa käytetyistä tekniikoista ei ole näkyvillä. Janssonin kuvataideurasta laajemmin kiinnostunutta tämä tieto varmasti palvelisi. Muumilaaksossa on kuitenkin helppo myös heittäytyä ihastelemaan sekä vanhoja, tuttuja teoksia että harvemmin nähtyjä helmiä.

Anni Nupponen