Jarmo Stoor
Kuva: Pia Ronkainen

KUINKA SYNTYI KESTÄVÄÄ KEHITYSTÄ?

Jarmo Stoorin neljäs romaani Kestävää kehitystä kertoo Timosta, jonka ura on nousussa IT-alalla. Elämä ei kuitenkaan pysy kasassa, vaimo lähtee toisen miehen matkaan ja työpaikalla alkavat yt –neuvottelut, joita Timo ei suostu hiljaa nielemään.

Kotisivullaan Stoor kertoo kirjoittaneensa esikoiskirjansa Kiehisiä (1999) seitsemäntoista kertaa uusiksi, ennen kuin se oli valmis, toinen kirja Sonniasemanhoitaja Kutvonen (2001) vaati kolme kirjoitusversiota ja kolmannen, Maailmanparantaja Kuikkasen (2005), hän kirjoitti Espanjassa. Lähden tiedustelemaan miten Kestävää kehitystä on syntynyt.

”Kippasin toisen pitkän pikavauhtia ja suuntasin kantakuppilaani. Ymmärsin että olin samoilla jäljillä kuin Veikko saarnansa kanssa. En vain ajatellut asioita niin globaalisti. Oma napa ja oma elämä riittivät minulle. Kantakuppilasta raahauduin kotiin valomerkin jälkeen. Nukahdin tyytyväisenä tietäen, että olin löytänyt suunnan elämälleni. Se oli kosto.

Aamulla koston ajatus kimmelsi hieman himmeämmin kohmeloisessa nupissa. Tuskin jaksaisin edes viskata kiveä Nokian lasipalatsin ikkunaan.”

Stoor teki tuoreimpaan kirjaansa ensin kolme eri alkuversiota, jotka suurimmaksi osaksi poikkesivat toisistaan kerrontatavaltaan.
- Kestävää kehitystä on ainoa minä -muotoon kirjoitettu romaanini. Jotenkin se tuntui heti siltä ainoalta oikealta, Stoor sanoo.
Kirjoitusprosessi poikkesi edellisistä, siinä korjauksia tarvittiin vähemmän, mutta kaksi kolme kertaa sekin tuli kirjoitettua.
- Lähinnä kyseessä oli tekstin lisääminen, eikä niinkään jo valmiin tekstin muokkaaminen. Teksti tuli valmiimpana ulos. Vanhoja muistiinpanoja käytin myös vähemmän kuin edellisissä kirjoissani. Enkä lainkaan valmiiksi kirjoittamiani kohtauksia, vaan muistiinpanoilla vain muistuttelin mieleen mitä oikein tapahtuikaan.

Niin, Stoor on ammatiltaan automaatioteknikko ja on toiminut esimiestehtävissä teknologia-alan yrityksissä, kuten kirjan päähenkilö Timo.
- Idea itse romaanista tuli omasta elämästä. Olen työskennellyt yksitoista vuotta nykyisin maailman suurimmassa kännyköiden antenneja valmistavassa Pulsessa.

Stoorin aikana Pulse tunnettiin nimellä Filtronic LK. Kirjan tapahtumapaikkana on maailman suurin käynnistysnappeja valmistava Nappi Oy, jonka ostaa Trollitronicks.
- It-ala kaikkine kertomatta jääneine ilmiöineen oli kirjoittamisen arvoinen juttu. Ja se, että Nokia ja Jorma Ollila mainitaan siinä ihan nimeltä, oli todella kovan vääntämisen tulos. En antanut periksi, vaikka kustantaja vaati muuttamaan Nokian vaikka Aikoniksi ja Ollilan Kollilaksi. Aikoivat kysyä lakimiehiltä voiko tuollaista julkaista… en tiedä kysyivätkö, mutta tiukassa oikeiden nimien käyttö oli.

”Miia oli yrittänyt soittaa pari kertaa ja oli lähettänyt lisää tekstiviestejä. En vastannut puheluihin enkä lukenut viestejä. Tuhosin ne saman tien. Sisälläni oli suuri kylmä rautapallo. Se tuntui kun hengitin syvään. En uskaltanut ajatella sitä. Tiesin olevani pohjattoman kaivon kannen päällä rautamöykky sisälläni. Ei kannattanut ruveta hyppimään.

Koirat iskivät Matti Eskon vaimon kimppuun.
Maajussi - Jussilla vientiä!”

Romaani nauraa monille tutuille ilmiöille, kuten IT-alalle ja lööppitulville.
- Mukana olevat elementit kuvaavat jollain tavalla Timon maailmaa. Lööpit kertovat, ettei ihmisiä oikeasti kiinnosta mitä tapahtuu. Karu totuus ei myy karussa todellisuudessa eläville ihmisille. Itse koetin aikoinani saada juttuja julki irtisanomisista ja ulostalutuksista, joita kirjassakin kuvataan. Eivät menneet läpi missään, eikä niitä syitä edes kerrottu. Yksi pieni paikallislehti suostui ensin julkaisemaan jutun ulostalutuksista, mutta siihen miksi juttua ei sitten julkaistu, en saanut milloinkaan vastausta.

Tekstin kerronnasta löytyy kolme tasoa, jotka kuljettavat tarinaa; minä -kertoja Timo, tekstiviestit Timon ja Miian välillä, ja kolmantena otteita Timon kirjoittamasta avainromaanista.
- Koko kirjan ensimmäinen kirjoitettu kappale, Hullu mies Pohjois-Pohjanmaalta, syntyi syksyisen aamuyön tunteina kolmen promillen humalassa. Eikä sitä tarvinnut juuri korjata. Alkuun kirjan nimi oli Hullun miehen kesä tai oikeastaan siitä piti tulla pitkähkö novelli.
- Kirjaan tämä koko kirjan kannalta olennainen teksti ei olisi sinällään sopinut, koska se poikkeaa niin rajusti muusta tekstistä. Keksin, että se voi olla Timon kirjoittamaa. Niin syntyi Matti Tirkkonen, Timon varjokuva, joka elää omaa elämäänsä melkein samoissa puitteissa kuin Timo.
- Tekstiviestit ovat olennainen osa tarinaa. Miia on naimisissa, joten ainoa huomaamaton reaaliaikainen tapa lähestyä ovat tekstiviestit. Koko Timon ja Miian rakkaustarina on kaikessa kauneudessaan rinnastettavissa sota-ajan rakkaustarinoihin, kun koko ympäristö henkii kovuutta ja julmuutta, niin ihminen turvautuu toiseen ihmiseen. Ainoaan lämpöä sykkivään oljenkorteen. Kukaan kun ei ole kiveä, muuta kuin nimenä haudallaan.

Kirjoitustyöt Stoor aloittaa aamuisin ja pyrkii kirjoittamaan kello kymmenestä kolmeen uutta tekstiä. Ennen sitä hän kuitenkin lukee ja korjaa edellisen päivän tekstejä ja selaa muistikirjasta aikojen saatossa kirjoittamiaan muistiinpanoja.
- Tässä kirjassa vanhimmat muistiinpanot olivat yhdentoista vuoden takaa. Yleensä noilla pääsen jo eteenpäin ja luomaan uutta tekstiä. Tämän romaanin yhteydessä käytin apuna henkilöluetteloa, jota täydensin kirjan edistyessä.
- Matti Tirkkosen kohtaukset kirjoitin aina suurimman innostuksen vallassa ja annoin mennä vaan, koska Timon kirjan hahmona ei tarvitse olla niin sanotusti hyvä kirjailija, vaan voi päästellä täysillä muotoseikkoihin puuttumatta.

Päivän kirjoitusurakan päätyttyä Stoor saattaa ottaa tekstinipun ja mennä lukemaan valmista tekstiä vaikka Nallikarin hiekalle. Espanjassa hän viettikin paljon aikaa autiolla lähirannalla. Kuinka tärkeä rooli ympäristöllä on kirjoittamiselle?
- Tärkeintä on oma rauha. Se, että voi kirjoittaa milloin siltä tuntuu. Nyt väliin
tuli kahdenkymmenen tunnin päiviä, kun tuntui siltä.

Mitä Stoor kirjoittaa seuraavaksi?
- Olen työstämässä mielessäni seuraavaa aihetta. Sekin on aikalaisromaani, kuten Kestävää kehitystä. Hienokseltaan aihetta sivutaan tässäkin romaanissa, erilaisten lähtökohtien merkitystä elämässä. Matti Tirkkonen seurustelee eronneen naisen kanssa ja Timo naimisissa olevan...Timo lähtee melkoiselta takamatkalta eikä välttämättä koskaan saavuta Mattia. Ja vaikka saavuttaisikin, niin on paljon uupuneempi. Enemmät saatte lukea tulevasta romaanista.

Lainaukset Jarmo Stoorin romaanista Kestävää kehitystä (Rajalla 2007).

Pia Ronkainen