S11
Albumi - PJ Harvey:White Chalk
etusivullesivun alkuunedellinenseuraava



White Chalk
Kuva: http://en.wikipedia.org/wiki/Image:WC_cover.jpg

Nimi: PJ Harvey: White Chalk
Arvio 1-5: 5
Ilmestymisajankohta: 2007


Joidenkin artistien kohdalla arvostelukykyni ylittyy täysin. Luulin, etten koskaan löytäisi esimerkiksi Tori Amoksesta pahaa sanottavaa, mutta minun oli pakko perua puheeni The Beekeeperin (2005) ilmestyttyä. Aiemmin kovin ahdistunut ja musiikillisesti antelias nainen kasvoi yhtäkkiä aikuiseksi, löysi onnensa ja alkoi tuottaa yli 70 minuutin albumijärkäleitä vailla tajunnanräjäyttävää sisältöä, mikä söi kiinnostustani melkoisesti. Sinnikkäänä fanina olen ostanut silti kaikki Amoksen levyt, mutta ei siitä sen enempää.

Vuonna 1992 ensilevynsä ”Dry” julkaisseen PJ Harveyn tyyli ei ole pettänyt koskaan. Ilmaisussa on aina riittänyt säröä, särmää, narttumaista asennetta ja ennen kaikkea omaperäisyyttä. Harvey ei välttele henkilökohtaisuuksia laulaessaan syntymättömistä lapsista, seksistä ja feminismistä. Mummon kutomat villasukatkin kuulostaisivat dekadentilta, jos PJ Harvey pääsisi kertomaan niistä.

Luulin siis tuntevani Polly Jeanin hyvin, mutta sitten menin levykauppaan ja näin White Chalk-albumin kannen. Aiemmin pelkkiin rintaliiveihin ja minihameeseen keikoilla pukeutunut Harvey istuu viktoriaanisen puhtaana valkoisessa puhvihihaisessa mekossa ja tuijottaa kameraan vakavana, lähes meikittä. Levykauppias mainitsi minulle levyn olevan enimmäkseen akustinen ja täten täysin erilainen verrattuna aiempiin tuotoksiin. Sitten iski hirvittävä pelko. Nainen vaikuttaa saaneen saman tartunnan kuin muutkin keski-ikäistyneet artistit, joiden ainoa tavoite on tehdä uusia levyjä, jotta pääsisivät kiertueelle.

Mutta sitten PJ istuu pianon ääreen ja tekee pelkoni turhiksi. ”The Devil” aloittaa levyn vähäeleisesti, mutta mahtipontisesti.. Harvey ei ole ehkä koskaan kuulostanut näin hauraalta. ”What formerly had cheered me now seems insignificant”, hän laulaa, eikä mistään iän tuomasta onnellisuudesta ole enää kyse. Läpi koko levyn kantaa yksi ajatus: voisin olla onnellinen, jos antaisin sille mahdollisuuden. Albumi on myös kauttaaltaan henkilökohtaisempi kuin yksikään Harveyn aiemmista julkaisuista. Nimiraidalla ”White Chalk” mainitaan Harveyn lapsuudenmaisemat Englannin etelärannikolla Dorsetissa, ja ”To Talk To You” kertoo kaipuusta mummon luokse manalaan. Viimeistään tässä vaiheessa tajuan, ettei tällä levyllä ole mitään tekemistä turmiollisuuden kanssa. Levyn päättävä ”The Mountain” on loppuvokalisointinsa johdosta yksi maailman vangitsevimpia kappaleita.

Levyn mitta, hieman yli puoli tuntia, on juuri sopiva. Varoituksen sanana mainittakoon, että toinen kuuntelukerta heti perään aiheutti minulle halun mennä sängyn alle, eikä enää koskaan tulla sieltä pois. ”White Chalk” on mainio osoitus siitä, miten tyyliä voi muuttaa uskottavuuden kärsimättä.

 

Linda Pyykkönen

 
etusivullesivun alkuunedellinenseuraava     

 

Untitled Document
Siirry sivulle...
01 02 03 04 05 06 07 08 09 10
11 12 13 14 15 16 17 18 19 20
21 22 23              


Satyyri III.07

Satyyri III.07
Tekijänoikeus © 2007, Verkkolehti SATYYRI
Kaikki oikeudet pidätetään

Satyyri III.07
Copyright © 2007, SATYYRI Webzine
All rights reserved

Posti / Mail: webmaster âe satyyri.net

Satyyri on taloudellista voittoa tavoittelematon, julkiseen käyttöön suunnattu verkkojulkaisu. Kuvamateriaalin tekijänoikeudet kuuluvat niiden oikeutetuille omistajille, ja väärinkäyttötilanteissa pyydämme ottamaan välittömästi yhteyttä päätoimittajaan.

Tässä numerossa käytämme Lightboxia kuvamateriaalin näyttöohjelmana.

Satyyri is a public, non-profit endeavour. Image material copyrights are the property of their rightful owners, and any infringements should be notified immediately to the editor-in-chief.

As for image material viewing software, we are using Lightbox for this issue.