|
RENKUTUS
Ralle asuu kuusipuun alaoksan varjoissa
keskellä kaupunkia. Nuorisolla on tapana huudella:
Rallepelle, luuletko, että
Liina kaipaa ajelulle?
Ralle, jäitkö auton alle?
Sun häntä on kurtussa ja naama kuratortussa!
Ralle piilotteli nuttunsa alla kynää
ja lusikkaa, kynää runojen rustausta varten, lusikkaa
muuten vaan. Jouluaatonaattona Ralle löysi paperia naapurin
kerrostalon paperinkeräyslaatikosta, missä hänellä
oli tapana katsella osa päiväunista. Sanomalehtien
alta pilkisti pahvilaatikko, sen sisällä muhkea
valkea pino.
Jouluaattona keräyslaatikossa
oli Heikki Salon Laululyriikan käsikirja. Kuningaslaji,
kannessa luki. Joku oli unohtanut parkkipaikalle pitkän
narun, sen Ralle kietoi kirjan ympärille, veti yli ladun.
Kirja oli kovilla kolhuilla, Ralle raahasi sen peiton alle,
ettei alettaisi keljuilla. Kynttilän valossa hän
huomasi, kannessa seisoi mikrofoni, siihen hän huusi:
Kirjoitan laulun! Kuuliko Saara, Miro ja Joni?
Ralle istui alas, kaivoi laululyyrikon
sisältään. Kirjan ohjeistukset olivat vaikeita,
oli kummallisia lukuja riimeistä ja rampeista, ei saanut
hän selvää tosilauseista ja koukuista. Hän
epäili, oliko sittenkään kahlekuninkuus oikea
laji. Päätti kuitenkin kokeilla:
Me olimme oravat joulukuun
Täällä puussani yksin istun
vei tuuli mun kultani
suuressa metsässä kutistun
väräjää viimassa rintani
jossain joku koputtaa
Liina, tule pesääni
tuo peppusi syliini
me olimme oravat joulukuun
katoaa hymy täysikuun
On puuni alla suuri varjo
havut taas piirtää lunta
tarvittaisiin jo sateenvarjo
ovensuuhun vartioimaan unta
joku alla huiskuttaa
Liina, sinäkö siellä
näänkö sut taas vierellä
me olimme oravat joulukuun
katoaa hymy täysikuun
Tuuli siellä lunta huiskutti
on nyt häntäni jäätä
kuusi se korvaani kuiskutti
tämä kiusaa mun päätä
taidan kortin postittaa
Liina, kaukana poissa
uin kylmissä joissa
me olimme oravat joulukuun
katoaa hymy täysikuun
Hmm, ei kauhean paha, sanoi Ralle,
ja laskosti paperin tyynyn alle. Olkoonkin kuin juhannuskukat,
ehkäpä aamulla ovat täytetyt, joulusukat.
Pia Ronkainen
|
| S18 |
Ranskalainen
suklaatorttu ja Pentti |
|
 |
| |
RANSKALAINEN SUKLAATORTTU
Antakaa jumalat minulle oikea olo! Te hurjat tappajat ja kosijat,
raiskaajat, kylien polttajat, käärmeenkielet ja
lutkuttajat.
Tarvitaan:
150 grammaa voita tai margariinia
2 desilitraa sokeria
150 grammaa tummaa suklaata
4 munaa jaettuna keltuaisiin ja valkuaisiin
1 ½ desilitraa vehnäjauhoja
Jumalan siittämä sankari
Kristus, Marxin haamu ja Stalinin pää, Johannes
Paavali ja pyhä Beata, kertokaa, mistä saan oikean
olon. Hullu Pentti Saarikoski, sano minulle myös, että
Skepsis on muusain vihollinen numero 1.
Kuorrutus:
100 grammaa tummaa suklaata
1 – 2 ruokalusikallista voita
Oi suuri ja mahtava menetetty Neuvostoliitto,
CIA ja KGB, Odysseus ja Ukon kuva.
Sulata suklaa. Murenna se palasiksi
syvälle lautaselle ja nosta lautanen pienen kattilan
päälle, jossa on kiehuvaa vettä. Suklaa sulaa
näin helposti.
Viekää minut pois, kauas
Ugaritiin tai Oitan vuorelle, laskekaa oikea olo jalkojeni
juureen.
Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi
vaahdoksi. Lisää keltuaiset yksitellen hyvin sekoittaen.
Pane valkuaiset toiseen kulhoon. Kaada lämmin suklaa
munavaahtoon ja sekoita hyvin. Lisää vehnäjauhot.
Rakentakaa uusia huoneita hävityksen
uhalla. Rakentakaa huoneet minuun, kun olen kuollut.
Vatkaa valkuaiset ilmavaksi vaahdoksi.
Kääntele varovasti puolet vaahdosta taikinaan ja
loput vielä varovaisemmin. Taikinan ei tarvitse olla
tasaista.
Tuokaa minulle leijonantaljaan pukeutunut
mies, tuokaa minulle Kheiron, juottakaa myrkkymalja, lääkitkää
suolahuoneessa, käärikää ruumiini yrtteihin.
Kaada taikina hyvin voideltuun ja
jauhotettuun irtopohjaiseen 1,5 litran vuokaan. Paista uunissa
sadassaseitsemässäkymmenessä asteessa puoli
tuntia. Tämä kakku ei saa paistua läpikypsäksi.
Kun sitä kokeilee tikulla, se saa olla keskeltä
kostea.
Käskekää herra Teesupin
pelottaa varikset pois, lukitkaa harakat häkkeihin, antakaa
minulle Filippoksen seppele, sitokaa siihen Tussilago farfara.
Anna kakun jäähtyä.
Sen voi antaa olla hetken ylösalaisin jäähtymisen
aikana, sillä se laskee helposti vähän keskeltä.
Mitt är himlariket på
jorden, kun sen minulle annatte.
Koristele kakku sulatetulla suklaalla,
johon on sekoitettu voinokare. Se estää kuorrutusta
menemästä rikki kakkua leikatessa. Anna kuorrutuksen
hyytyä.
***
Meillä oli tapana naida yleisillä paikoilla
katseesi sai alapään tykyttämään
alikulkusillan alla
portaikossa
metsässä
veneessä
suolla
autossa
vuorella
tavaratalon vessassa
meressä
huvipuistossa karusellin alla
sinun huulesi eivät tavoita ketään niin kuin
ne tavoittavat minut,
sano se, vaikkei se ole totta
en tahtonut naida ketään
toista
nyt haluan Pentti Saarikoskea myös
taideliikkeen poroa
ja sitä murtaen suomea puhuvaa miestä,
jonka kanssa maanantai-iltaisin nousen samaan bussiin
***
Osaat puhua monin eri tavoin
kerran pidit minulle esitelmän pillun nuolemisesta
pillu on kaunis sana, kun sinä sanot sen
runollinen
kuten Pentti Saarikosken naisen
vittu
***
Pentti I
Olen rakastunut Pentti Saarikoskeen. Pentti sanoo Prahassa:
Kun elää sellaista elämää kuin
minä, ei ole paljon eroa sillä, tapahtuuko jokin
unessa vai todellisuudessa. Se on totta. Ethän pahastu?
Penttiä on hankala tavoittaa. Viimeksi se oli erityisen
vaikeaa. Tartuin puhelimeen viidentoista minuutin välein.
Sieltä kuului: tavoittelemanne henkilö on patikoimassa
tai tavoittelemanne henkilö puhuu toista puhelua tai
tavoittelemanne henkilö nukkuu, yrittäkää
myöhemmin uudestaan. Kuudenkymmenenseitsemän
soittoyrityksen jälkeen sain Pentin puhelimen päähän.
Hänen äänensä kaikui onttona. Ei kuulostanut
selväpäiseltä.
***
Pentti II
Tapasin Pentin hiekkakentällä. Ei hälinää.
Tapaamista ei voinut ajatella päiväsaikaan, ei kahvilaan,
kirjastoon tai yleiseen puistoon, koska Pentti oli kuollut.
Hän saapui täsmällisesti paikalle. Istuimme
keskelle kenttää. Vesisade häiritsi. Herrasmiehenä
Pentti kaivoi takkinsa taskusta sateenvarjon. Hän pahoitteli,
että sateenvarjo oli rikki, matkalla oli ollut kova myrsky.
Pentti näytti melko nuorelta,
kuten aina. En kehdannut kysyä, saako ihminen kuoleman
jälkeen valita olomuotonsa, sen minkä ikäisenä
leijuu rajan takana. Pentti kertoi lapsena kiipeilleensä
puihin, mutta ei huvin vuoksi, se oli ollut keino päästä
ylös. Hänellä oli tapana istua puussa, katsella
maisemia ja kirjoittaa.
Runojako?
Pääasiassa, mutta myös joitain essee-tyyppisiä
tekstejä syntyi.
Mistä kirjoitit?
Mitä nyt sillä hetkellä sattui mielessä
pyörimään. Pallosta esimerkiksi. Ja haitoista
joita syntyy, kun pallo ei ole täydellisen pyöreä.
Sehän menee silloin mihin sattuu.
Niin.
Ei maapallokaan ole täysin pyöreä. Mikään
pyöreä ei ole kokonaan pyöreä. Kyse on
näköharhasta.
Jaaha.
Olympos-vuorella on hurjia matseja. Mutta ei niitä
kukaan jaksaa ottaa vakavasti.
Oletko käynyt Olympos-vuorella?
Kuoltuani olen vieraillut siellä tiheään.
Onko vuori autioitunut?
Ei, kaikki pyörii siellä kuten ennenkin ja toisaalta
mikään ei ole kuin ennen.
Mutta samaa epätasaista kehää kuitenkin.
Mitä teet siellä?
Istumme usein Homeroksen kanssa ja kiistelemme Iliaan
ja Odysseian
syvimmistä olemuksista, tai vain heitämme noppaa.
Eikö Homeros ollut sokea?
Niin väitetään, mutta ei hänen näössään
nykyisin mitään vikaa ole.
Ketä muita olet tavannut vuorella?
Akhilleus ja Hektor asuvat siellä.
Eivätkö he olleet toistensa vihamiehiä?
Niin.
Entä Paris?
Hän oli eilen paikalla, kun Akhilleus kastautui Styks
–joessa, Pentti nauroi niin kovaa, että hiekkakentän
valot sammuivat.
Väitätkö että he kaikki elävät
nyt sovussa?
Kyllä.
Kerro Prahasta.
Tylsää. Puhutaan mieluummin siitä miksi
et hanki uutta rakastajaa.
Onhan minulla sinut. Sano jotain Prahasta.
Kuten monet asiat, on Praha muuttunut minulle yhdentekeväksi.
Miksi?
Viimeiset päivät, kun jo oikeastaan on poissa,
mutta ei ole lähtenyt vielä, ovat pitkiä päiviä.
Mitä tarkoitat?
Tarkista kirjasta.
Pelataanko palloa?
Ei. Siitä ei saa pyöreää millään.
Taidan lähteä kotiin.
***
Pia Ronkainen
|
