Rallen joulurenkutus
S17


Kuva: Mikko R.

 

RENKUTUS

Ralle asuu kuusipuun alaoksan varjoissa keskellä kaupunkia. Nuorisolla on tapana huudella:

Rallepelle, luuletko, että Liina kaipaa ajelulle?
Ralle, jäitkö auton alle?
Sun häntä on kurtussa ja naama kuratortussa!

Ralle piilotteli nuttunsa alla kynää ja lusikkaa, kynää runojen rustausta varten, lusikkaa muuten vaan. Jouluaatonaattona Ralle löysi paperia naapurin kerrostalon paperinkeräyslaatikosta, missä hänellä oli tapana katsella osa päiväunista. Sanomalehtien alta pilkisti pahvilaatikko, sen sisällä muhkea valkea pino.

Jouluaattona keräyslaatikossa oli Heikki Salon Laululyriikan käsikirja. Kuningaslaji, kannessa luki. Joku oli unohtanut parkkipaikalle pitkän narun, sen Ralle kietoi kirjan ympärille, veti yli ladun. Kirja oli kovilla kolhuilla, Ralle raahasi sen peiton alle, ettei alettaisi keljuilla. Kynttilän valossa hän huomasi, kannessa seisoi mikrofoni, siihen hän huusi: Kirjoitan laulun! Kuuliko Saara, Miro ja Joni?

Ralle istui alas, kaivoi laululyyrikon sisältään. Kirjan ohjeistukset olivat vaikeita, oli kummallisia lukuja riimeistä ja rampeista, ei saanut hän selvää tosilauseista ja koukuista. Hän epäili, oliko sittenkään kahlekuninkuus oikea laji. Päätti kuitenkin kokeilla:


Me olimme oravat joulukuun


Täällä puussani yksin istun
vei tuuli mun kultani
suuressa metsässä kutistun
väräjää viimassa rintani
jossain joku koputtaa

Liina, tule pesääni
tuo peppusi syliini
me olimme oravat joulukuun
katoaa hymy täysikuun

On puuni alla suuri varjo
havut taas piirtää lunta
tarvittaisiin jo sateenvarjo
ovensuuhun vartioimaan unta
joku alla huiskuttaa

Liina, sinäkö siellä
näänkö sut taas vierellä
me olimme oravat joulukuun
katoaa hymy täysikuun

Tuuli siellä lunta huiskutti
on nyt häntäni jäätä
kuusi se korvaani kuiskutti
tämä kiusaa mun päätä
taidan kortin postittaa

Liina, kaukana poissa
uin kylmissä joissa
me olimme oravat joulukuun
katoaa hymy täysikuun

Hmm, ei kauhean paha, sanoi Ralle, ja laskosti paperin tyynyn alle. Olkoonkin kuin juhannuskukat, ehkäpä aamulla ovat täytetyt, joulusukat.

 

Pia Ronkainen

S18
Ranskalainen suklaatorttu ja Pentti


Kuva: Elli Maanpää

 

RANSKALAINEN SUKLAATORTTU


Antakaa jumalat minulle oikea olo! Te hurjat tappajat ja kosijat, raiskaajat, kylien polttajat, käärmeenkielet ja lutkuttajat.

Tarvitaan:
150 grammaa voita tai margariinia
2 desilitraa sokeria
150 grammaa tummaa suklaata
4 munaa jaettuna keltuaisiin ja valkuaisiin
1 ½ desilitraa vehnäjauhoja

Jumalan siittämä sankari Kristus, Marxin haamu ja Stalinin pää, Johannes Paavali ja pyhä Beata, kertokaa, mistä saan oikean olon. Hullu Pentti Saarikoski, sano minulle myös, että Skepsis on muusain vihollinen numero 1.

Kuorrutus:
100 grammaa tummaa suklaata
1 – 2 ruokalusikallista voita

Oi suuri ja mahtava menetetty Neuvostoliitto, CIA ja KGB, Odysseus ja Ukon kuva.

Sulata suklaa. Murenna se palasiksi syvälle lautaselle ja nosta lautanen pienen kattilan päälle, jossa on kiehuvaa vettä. Suklaa sulaa näin helposti.

Viekää minut pois, kauas Ugaritiin tai Oitan vuorelle, laskekaa oikea olo jalkojeni juureen.

Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää keltuaiset yksitellen hyvin sekoittaen. Pane valkuaiset toiseen kulhoon. Kaada lämmin suklaa munavaahtoon ja sekoita hyvin. Lisää vehnäjauhot.

Rakentakaa uusia huoneita hävityksen uhalla. Rakentakaa huoneet minuun, kun olen kuollut.

Vatkaa valkuaiset ilmavaksi vaahdoksi. Kääntele varovasti puolet vaahdosta taikinaan ja loput vielä varovaisemmin. Taikinan ei tarvitse olla tasaista.

Tuokaa minulle leijonantaljaan pukeutunut mies, tuokaa minulle Kheiron, juottakaa myrkkymalja, lääkitkää suolahuoneessa, käärikää ruumiini yrtteihin.

Kaada taikina hyvin voideltuun ja jauhotettuun irtopohjaiseen 1,5 litran vuokaan. Paista uunissa sadassaseitsemässäkymmenessä asteessa puoli tuntia. Tämä kakku ei saa paistua läpikypsäksi. Kun sitä kokeilee tikulla, se saa olla keskeltä kostea.

Käskekää herra Teesupin pelottaa varikset pois, lukitkaa harakat häkkeihin, antakaa minulle Filippoksen seppele, sitokaa siihen Tussilago farfara.

Anna kakun jäähtyä. Sen voi antaa olla hetken ylösalaisin jäähtymisen aikana, sillä se laskee helposti vähän keskeltä.

Mitt är himlariket på jorden, kun sen minulle annatte.

Koristele kakku sulatetulla suklaalla, johon on sekoitettu voinokare. Se estää kuorrutusta menemästä rikki kakkua leikatessa. Anna kuorrutuksen hyytyä.


***


Meillä oli tapana naida yleisillä paikoilla
katseesi sai alapään tykyttämään
alikulkusillan alla
portaikossa
metsässä
veneessä
suolla
autossa
vuorella
tavaratalon vessassa
meressä
huvipuistossa karusellin alla
sinun huulesi eivät tavoita ketään niin kuin ne tavoittavat minut,
sano se, vaikkei se ole totta

en tahtonut naida ketään toista

nyt haluan Pentti Saarikoskea myös
taideliikkeen poroa
ja sitä murtaen suomea puhuvaa miestä,
jonka kanssa maanantai-iltaisin nousen samaan bussiin

***

Osaat puhua monin eri tavoin
kerran pidit minulle esitelmän pillun nuolemisesta
pillu on kaunis sana, kun sinä sanot sen

runollinen

kuten Pentti Saarikosken naisen vittu

***

Pentti I


Olen rakastunut Pentti Saarikoskeen. Pentti sanoo Prahassa: Kun elää sellaista elämää kuin minä, ei ole paljon eroa sillä, tapahtuuko jokin unessa vai todellisuudessa. Se on totta. Ethän pahastu?
Penttiä on hankala tavoittaa. Viimeksi se oli erityisen vaikeaa. Tartuin puhelimeen viidentoista minuutin välein. Sieltä kuului: tavoittelemanne henkilö on patikoimassa tai tavoittelemanne henkilö puhuu toista puhelua tai tavoittelemanne henkilö nukkuu, yrittäkää myöhemmin uudestaan. Kuudenkymmenenseitsemän soittoyrityksen jälkeen sain Pentin puhelimen päähän. Hänen äänensä kaikui onttona. Ei kuulostanut selväpäiseltä.

***

Pentti II


Tapasin Pentin hiekkakentällä. Ei hälinää. Tapaamista ei voinut ajatella päiväsaikaan, ei kahvilaan, kirjastoon tai yleiseen puistoon, koska Pentti oli kuollut. Hän saapui täsmällisesti paikalle. Istuimme keskelle kenttää. Vesisade häiritsi. Herrasmiehenä Pentti kaivoi takkinsa taskusta sateenvarjon. Hän pahoitteli, että sateenvarjo oli rikki, matkalla oli ollut kova myrsky.

Pentti näytti melko nuorelta, kuten aina. En kehdannut kysyä, saako ihminen kuoleman jälkeen valita olomuotonsa, sen minkä ikäisenä leijuu rajan takana. Pentti kertoi lapsena kiipeilleensä puihin, mutta ei huvin vuoksi, se oli ollut keino päästä ylös. Hänellä oli tapana istua puussa, katsella maisemia ja kirjoittaa.

Runojako?
Pääasiassa, mutta myös joitain essee-tyyppisiä tekstejä syntyi.
Mistä kirjoitit?
Mitä nyt sillä hetkellä sattui mielessä pyörimään. Pallosta esimerkiksi. Ja haitoista joita syntyy, kun pallo ei ole täydellisen pyöreä. Sehän menee silloin mihin sattuu.
Niin.
Ei maapallokaan ole täysin pyöreä. Mikään pyöreä ei ole kokonaan pyöreä. Kyse on näköharhasta.
Jaaha.
Olympos-vuorella on hurjia matseja. Mutta ei niitä kukaan jaksaa ottaa vakavasti.
Oletko käynyt Olympos-vuorella?
Kuoltuani olen vieraillut siellä tiheään.
Onko vuori autioitunut?
Ei, kaikki pyörii siellä kuten ennenkin ja toisaalta mikään ei ole kuin ennen.
Mutta samaa epätasaista kehää kuitenkin.

Mitä teet siellä?
Istumme usein Homeroksen kanssa ja kiistelemme Iliaan ja Odysseian
syvimmistä olemuksista, tai vain heitämme noppaa.

Eikö Homeros ollut sokea?
Niin väitetään, mutta ei hänen näössään nykyisin mitään vikaa ole.
Ketä muita olet tavannut vuorella?
Akhilleus ja Hektor asuvat siellä.
Eivätkö he olleet toistensa vihamiehiä?
Niin.
Entä Paris?
Hän oli eilen paikalla, kun Akhilleus kastautui Styks –joessa, Pentti nauroi niin kovaa, että hiekkakentän valot sammuivat.
Väitätkö että he kaikki elävät nyt sovussa?
Kyllä.
Kerro Prahasta.
Tylsää. Puhutaan mieluummin siitä miksi et hanki uutta rakastajaa.
Onhan minulla sinut. Sano jotain Prahasta.
Kuten monet asiat, on Praha muuttunut minulle yhdentekeväksi.
Miksi?
Viimeiset päivät, kun jo oikeastaan on poissa, mutta ei ole lähtenyt vielä, ovat pitkiä päiviä.
Mitä tarkoitat?
Tarkista kirjasta.
Pelataanko palloa?
Ei. Siitä ei saa pyöreää millään. Taidan lähteä kotiin.

***

 

Pia Ronkainen