S15 Valokuvanäyttely - 120 km/h

otsakekuva
Kuvat: Anni Kinnunnen

Anni Kinnunen - 120 km/h

Sinisen hetken aikaan pakkasilmassa, jäätyneen jäven yllä kulkee valojuova sattumanvaraisena elementtinä kuin tuulessa hitaasti kohoava savu. Oululaisen Anni Kinnusen ”120 km/h” -valokuvanättelyn teoksissa pääosissa ovat liike ja valo. Vuosina 2006-2007 syntyneissä teoksissaan Kinnunen käsittelee tunnetiloja, jotka syntyvät, kun elämässä tulee vastaan hetkiä ja tilanteita, jotka ovat vaikeasti hallittavissa, mutta joiden kohtaaminen on välttämätöntä. Pitkää valotusaikaa, oman vartalonsa liikkeitä sekä eri valon lähteitä käyttäen Kinnunen on luonut kuvasarjoja, jotka muodostavat puhuttelevan ja eheän kokonaisuuden. Tärkeänä osana teoksia ovat myös tila ja hetki. Avarassa maisemassa, päivän ja yön kohdatessa luodut teokset ovat unenomaisia ja epätodellisia tarinoita muutoksesta ja jatkuvasta oman itsensä löytämisestä.


Kuva: Kaksi kertaa, 67 x 100 cm

Vaikka teokset kuvaavatkin sisäistä rauhattomuutta, on niiden tunnelma silti rauhallinen ja seesteinen. Osana nättelyä on minimalistinen videoteos "Orkesteri", jossa palavien vaatekappaleiden kautta Kinnunen hienosti kuvaa irtautumista ja vapautumista pysähtyneestä elämäntilanteesta. Kuvien katseleminen muodostuu hyvin subjektiiviseksi kokemukseksi, jota on vaikea kuvailla, ja kun hypnoottisen ”Kaksi kertaa” -teoksen tasaisesta syvästä sinisestä pinnasta heijastuu katsojan oma hahmo, jotain sisäistä lähtee liikkeelle.


Kuva: Valojuovat, 67 x 100 cm

Näyttely esillä Oulussa Kulttuuritalo Valveen Rantagalleriassa 11.5 asti

Rovaniemellä Galleria Katveessa 13.5.2008-29.5.2008 (avajaiset 12.5)

Turussa Vanhan Raatihuoneen Galleriassa 5.12.2008-13.1.2009 (avajaiset 4.12)


Tuomas Ollikainen

S16 Kari Nöjd

otsakekuva
Kuva: Kari Nöjd

Use you to feel illusion of life – numb

HUOM! ---------------------------------------- -

Tällä palstalla esitetään voimakasta sisältöä, joka ei välttämättä sovellu alaikäisille tai muutoin herkille henkilöille.

- -------------------------------------------------- -

Kuvasarjaan

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12


Erään katsojan luentaa teoksesta

Idea teoksen tekemiseen alkoi pohdinnasta elämän todellisuudesta. Me elävät olennot rakennumme samoista aineksista kuin maailman kuolleetkin osat. Missä määrin erottelu elämästä ja kuolemasta on todellinen? Onko kokemuksemme elossaolosta vain aivojemme luoma illuusio elämästä? Milloin ja miten tunnemme olevamme elossa?

Monesti kuulee ihmisen jaettavan kahteen osaan. Toisaalta sanotaan että ihminen on paitsi ruumiillinen olio, myös henkinen olento. Ihmisen henkisen puolen katsotaan pääasiassa koostuvan luonteesta joka luo persoonallisuutemme, sekä tiedostavasta että tiedostamattomasta itsestämme joka ottaa aistiärsykkeet maailmasta vastaan ja toteuttaa itseään näiden ja itsensä vuorovaikutussuhteen mukaan. Puhuttaessa ihmisen henkisistä puolista viitataan yleensä asioihin jotka ihminen kokee aivoillaan ja soveltaa käyttäytymisessään tätä kokemushistoriaansa. Aivot ovat kuitenkin ruumiillinen elin ja tätä kautta ihmisen henkistä puolta voidaankin pitää vain ruumiillisen olennoitumisemme yhtenä ulottuvuutena. Tämän henkisen ulottuvuuden osuutta ei tule kuitenkaan väheksyä, sillä juuri sen ansiosta me olemme rakentuneet persoonallisiksi yksilöllisiksi henkilöiksi.

Maalauksen kuvakieli lähestyy tarkasteltavaa aihetta korostaen olemisemme ruumiillisuutta. Tämä korostus ilmenee paikoittaisena ihon puuttumisena elinten ympäriltä sekä ihon ja lihan väistymisenä selkärangan ympäriltä paljastaen ytimen. Ruumiin osien kanssakäymistä on myös korostettu liioittelemalla elinten suhteita toisiinsa. Esimerkiksi kaarevasti naisen jalkoväliin tunkeutuvan lihapötkylän koko on suhteeton naisen sukupuolielimen kokoon nähden, jotta lihankimpale voisi tunkeutua sisälle vailla kipua.

Mistä tunne elämästä siis syntyy? Väitän, että kontrasti luo tunteen elämästä. Avataanpa väitettä ääriesimerkillä: Seksi tuottaa ihmisille suurta hetkellistä nautintoa. Ruumiin osien väkinäinen pakottaminen vasten niiden luontaisa asentoja taas aiheuttaa voimakasta hetkellistä kipua. Sadomasokistinen ihminen yhdistää nämä tuntemukset jännittääkseen kontrastin äärimmilleen, saavuttaakseen mahdollisimman voimakkaan olemassaolokokemuksen. Vastakkaisten tuntemusten rinnastaminen voimistaa toinen toistaan. Ne luovat toisilleen kontrastin. Jotta emme turtuisi elämään, pyrimme jatkuvasti luomaan elämäämme kontrasteja. Juuri kontrastit ovat niitä jotka mahdollistavat olemassaolon kokemukset. Elämän tuntu kumpuaa siis kontrasteista joita jokapäiväisessä elämässämme luomme itsellemme kokeaksemme itsemme eläviksi. Nälkä luo kontrastin kylläisyyden tunteelle, väsymys pirteydelle, innostuneisuus turtumukselle, jne. Olemme jatkuvassa monitasoisessa muutostilassa useiden asioiden suhteen ja väitänkin, että siinä piilee illuusio elämästä. Kysymys on vain siitä, kuinka voimakkaaksi haluamme vastakohdat jännittää ja sitä myöten kuinka voimakkaasti tunnemme elävämme.

Maalauksen olen pyrkinyt rakentamaan niin, että siinä kontrastit kaikissa suhteissa on viety äärimmäisyyksiin. Kuloorit ja valöörit vaihtelevat skaalojen ääripäistä toiseen. Värit ovat kirkkaita ja niitä on paikoin korostettu vastaväreillä. Lähempää tarkasteltaessa huomaa myös että työstöjälki vaihtelee häivytetyistä siveltimen vedoista rosoiseen palettiveitsen huolimattomaan työskentelyyn. Nopeasti katsottuna maalaus näyttääkin sekavalta oksennuslätäköltä, joka on monipuolisen aterian lopullinen konkretisoituma, ei todellakaan harmoninen kokonaisuus. Paitsi teknisesti, niin myös teemallisesti olen pyrkinyt voimalliseen esitykseen. Maalauksessa olevat tunnistettavat kuvat ovat sijoiteltu ympäriinsä. Ne ovat ympäristössä jossa ne korostuvat, ja toisaalta teoksesta löytyy joillekin kuville vastaparit muualta maalauksesta. Esimerkiksi oikealta alhaalta löytyy hyvävointinen terve lapsi, kun taas vasempaan alanurkkaan on sijoitettu kuihtunut lapsen kuvatus.

Oikeassa alkulmassa oleva lapsi tuo teokseen muistutuksen lapsuudesta ja vanhenemisesta. Tutkiessaan kuollutta luontokappaletta, jonka hän on ehkä jopa itse tappanut, lapsi havahtuu kuoleman olemassaolosta. Muistutus kuolemasta on myös vasemman alanurkan kuihtuneessa lapsessa. Hyvinvointi ja kärsimys rinnastuvat tässä ja se tuo mieleen viittauksen elämän ja maailman epätasa-arvoisuudesta.

Keskellä alhaalla oleva, pöydän ääressä istuva hahmo, on lainattu Edgar Degasin maalauksesta absintti. Tuo maalaus kuvastaa erittäin hyvin turtumusta ja turhautumisen tunnetta, joka kuuluu myös nyt käsiteltävänä olevan maalauksen teemaan. Voimakkaan ja täysipainotteisten hetkien vastapainona kulkee turtumuksen tunne. Aika ajoin tämä tunne saavuttaa kaikki ja toisaalta taas luo pohjan ja kontrastin tuleville ja menneille elinvoimaisille hetkille.

Metalliosien ja lihallisten elinten rinnastaminen hämmentää kysymystä elollisten ja elottomien osien määrittelystä. Lisäksi maalatut metalliesineet eivät ole mitään todellisia osia jotka olisivat tehty jotain tiettyä tarkoitusta varten. Ainakaan tietääkseni. Tämä ajatus ohjaa minua katsojana kysymykseen: Mikä on turhaa ja mikä ei?

Pullot ovat selkärangan kanssa teoksen yhteen kokoava osa. Väärinpäin käännettynä ne muistuttavat tiputuspusseja. Niistä lähtevät liuotinjohtimet tavoittavat kaikki teoksen osat yhdistäen ne. Pulloihin on maalattu symbolisia etikettejä jotka viittaavat olemassaoloa ja elämän tunnetta tuottaviin asioihin.

Uskonnon symbolina on maalauksessa käytetty silmää kolmion sisällä. Tämä toistuu työssä kahdessa kohtaa: pullon etiketissä, ja toisaalla maalauksen keskiosassa selkärankojen muodostamassa kolmiossa. Uskonnon tuonti esiin maalauksessa kahdesti, on viittaus historialliseen menneisyyteemme. Ennen valistusaikaa uskonto tarjosi elämälle sisällön ja tarkoituksen (ja kielsi kuoleman esim. kristinuskon iankaikkisella elämällä). Valistusaika ruoti uskonnon sisällön tyhjäksi ja vapautti meidät elämään. Viimeistään Friedrich Nietzsche vapautti meidät täysin kaikilta näkymättömiltä ylemmiltä auktoriteeteilta ja tarjosi elämällemme täydellisen vapauden. Uskonnon henkinen sisältö ruumiillistui valistusajan myötä ja lopulta menetti kaiken sisältönsä, jättäen jälkeensä suuren moraalisen tyhjiön ja kuolemanpelon.

Voimakkaimmin kontrastin elämälle luokin kuolema. Kuolema on aina ollut välttämätön paha, jolle on jouduttu keksimään selityksiä. Kuolemanpelko on läpi ihmisen historian ajanut meitä kohti selityksiä jotka voisivat uskottavasti vesittää sen, tehdä kuoleman olemattomaksi. Nykyinen länsimainen maallistunut sivistyneisyys on hylännyt uskonnot ja sitä myöten niiden lohduttavat selitykset kuolemasta. Ateisti joutuu kohtaamaan kuoleman ilman uskontojen lohdutusta. Miten tulee kohdata kuolemanpelko nyt? Jäljelle jäävät samat kaksi vaihtoehtoa kuin aina ennenkin, kieltää se tai hyväksyä se. Herääkin kysymys, onko tämä teos ateistin selitys itselleen kuoleman kieltämiseksi? Elämän olemassaolon kyseenalaistaminen ja kieltäminen on tietenkin taas vain yksi asia lisää listallamme kuoleman kieltämiseen.

Ruoki ruumistasi tunteaksesi illuusio elämästä – turtumus.

Öljy kankaalle, 240 cm x 180 cm, v.2008

Kari Nöjd

Satyyri II.08

Satyyri II.08
Tekijänoikeus © 2007, Verkkolehti SATYYRI
Kaikki oikeudet pidätetään

Satyyri II.08
Copyright © 2007, SATYYRI Webzine
All rights reserved

Posti / Mail: webmaster âe satyyri.net

Satyyri on taloudellista voittoa tavoittelematon, julkiseen käyttöön suunnattu verkkojulkaisu. Kuvamateriaalin tekijänoikeudet kuuluvat niiden oikeutetuille omistajille, ja väärinkäyttötilanteissa pyydämme ottamaan välittömästi yhteyttä päätoimittajaan.

Tässä numerossa käytämme Lightboxia kuvamateriaalin näyttöohjelmana.

Satyyri is a public, non-profit endeavour. Image material copyrights are the property of their rightful owners, and any infringements should be notified immediately to the editor-in-chief.

As for image material viewing software, we are using Lightbox for this issue.

Siirry Satyyrin numeroon:

II.08 toimituskunta:

Siirry tässä numerossa:

  • < edellinen sivu
  • seuraava sivu >
  • satyyri.net
  • etusivu
  • ylös
  • 1-2
  • 3-4
  • 5-6
  • 7-8
  • 9-10
  • 11-12
  • 13-14
  • 15-16
  • 17-18
  • 19-20
  • 21-22
  • 23-24