S21 Minna Kemppainen

piilossa

Piilotetun laulu:

Maa on raskaana roudasta. Puiden latvat kiskoutuvat kohti, sataa, niin etteivät ne huomaa mistä kuljen. Polku on koskematon minun sitä seurata, edellisten jäljiltä hajalla. Taivasta hämärtää hätä kun eivät löydä, juoksevat perään. Jalkapohjista kiskoin rautanauhat, yksitellen, vaikka kiellettiin ja solmittiin tiukasti. Haavainen iho kasvaa neulasiin kiinni. Menen maate, vaikka paljas multa ei minua tahdo päällensä. Piiloon, se peittää minut, kourallinen kerrallaan kylmää maata. Maistuu karvaalle. Maistuu sammaleen kirvelevälle kuorelle ja sille mistä ei saa sanoa. Jos kertoo, leviää löyhkä pitkin ilmoja juoruna kaikkien kuulla. Se syöksyy ulos suusta ja huokuu ihosta, pienistä vaimeista palasista. Saa maa imeä myrkkyni ja sulattaa suolaisen ihon, sovin kantojen kainaloon eikä uni kysy mitään. En löydy ikinä, en sittenkään kun lapset kaivavat juureni katkeroksi keitoksiinsa ja lehteni liimaksi seppeleisiin.

Kuulijan laulu:

Löydän jäämaahan kaivautuneen kätkön talven ja kuihtuneiden lintujen hajusta. Niistä jää hämärän rajalle pieni valkoinen vana, hohtaa aamun särkemään pimeään hädintuskin silmille valmiina. Riutuneena levittäytyvät taivaalle hakemaan sopua syksyn kanssa, kosimaan kuoriutuvaa kevättä. Laulua en voi kuulla, syntymästäni suuttunut ennustus puhkoi reikiä korvat täyteen ja niihin tarttuu vain liikkuva ilma tai tulen tuoksu. Sanovat minkä vanhin määrää, sitä ei auta kieltää. Eipä arvannut akka että kuuro kuulee äänten läpi, kohisee virtojen sisässä ja lehdissäkin. Kuulee vaikka tahtomattaan, karkulaisten unennäön ja kiellettyjen toivon. Tiedän mistä kulkea, karkuutettu on kertonut käsillään, hionut silmiini unessa kuvan. Yökuurassa ripustautui hiuksille, keinuttiin vaiti, salassa soutajien silmiltä. Käskystä lähti, läheisin kävi rintaan ja sitten hävisi. Syyttämällä saivat vaikenemaan, huusivat hiljaiseksi ja punaiset suonet sinisiksi.

Maa muistaa etsijän, avaa oksat edestäni ja juoksuttaa pedot polultani. Jääriite repeilee päivänlämpöä pakoon, vanha taivas vavahtelee, kääntyy yöpilvineen linnuille. Siinä kivi, vastasyntynyt ja sileä. Uudet työntyvät maasta pehmeinä, mullan muovaamina ja tuoksuvina. Oksa ottaa minuun eikä satu kuin silmiin. Vähäksi aikaa häviän pimeään, sitten löydän. Kätkö on peitelty roudalla ja kovaksi kylmenneellä maalla, päällimmäisenä pieniä, pyöreitä käpyjä ja hallan ajamia jälkiä. Ajasta syöty lakana kannattelee havuja ja kivikukkia, painunut siitä mistä kätkö antaa myöten. Haukkaa henkeäni, aamu vetäytyy varjoihin, metsä suojaksi silmilleen. Ei tohdi todistaa nähtyä. Ääni minusta ei kipua korven katolle asti vaan jää laahaamaan, vasta kohta saavuttaa kyläaidan. Tänään on tarinani huominen ja vieläkin pitelen vuotavia korviani. Lävisti riitteen ja manalan ääni maasta, sokeutti kuuset ja pelotteli aikuiset takaisin lapsiksi.

S22 Anni Nupponen

Kuva: Juhani Saarinen

Nainen ja Kuningas osa III

Lataa .rtf tästä

MAINOS ---------------------------

Satyyri on taloudellista voittoa tavoittelematon verkkojulkaisu. Tämä mainos ei nauti taloudellista hyötyä. Sen päämääränä on Satyyrin osalta sanataiteen levittämisen edesauttaminen.

Nainen ja kuningas julkaistaan Satyyrissä neljässä osassa. Jos pidät lukemastasi, Anni Nupponen on tehnyt teoksestaan myös omakustanteen. Omakustanteita voi tilata tammikuun lopulta lähtien, ja ne myy Onnianni.

Oheisella lomakkeella voit lähettää Anni Nupposelle joko kaivattua lukijapalautetta teoksesta tai yhteydenottopyynnön omakustanteesta.

Omakustanteella on hintaa 25e + 2,8e toimituskuluja, eli yhteensä 27,8e. Teoksesta voi löytää lisätietoja esimerkiksi osoitteesta www.omakustanne.fi.

Nimi:

E-mail:

Viestin tyyppi:

Tilaus Palaute

Viesti: