S3 Postipalsta
Kuva: Janne Räikkönen
Vastine sooloilua-arvosteluun: Komedia kuin loistokas Crème brûlée
Kuin suoraan margariini- tai luontaistuotemainoksesta: satatuhatta
ihmistä ei voi olla väärässä. Joku on saanut vainun ja sopulilauma lähtee
yhtenä mattona liikkeelle. Sooloilua-elokuvan on nähnyt tänä vuonna jo 124
000 suomalaista, joka on paljon, moiseen ei yllä edes monet ulkomaiset kassamagneetit.
Mikä Lauri Nurkseen esikoisohjauksessa herättää meidät talviuniltamme raottamaan
yleensä visusti kiinni pysyviä kukkaronnyörejämme?
Ensinnäkään Sooloilua ei ole useimmiten niin siirappisen lajityyppinsä stereotyyppinen edustaja, vaan onnistuu pitämään katsojan otteensaan koko 100 minuutin arvoisesti. Jos näytökseen onnistuu eksymään itseni kaltainen paatunut, kaiken nähnyt elokuvaharrastaja, johon juoni ei vielä tee lähtemätöntä vaikutusta, niin viimeistään sen verbaalinen ilotulittelu sulattaa jääkuningattaren kivikovan sydämen. Nokkela dialogi on mielestäni ollut suomalaisen elokuvan syvimpiä kompastuskiviä sitten aikojen alun, mutta nyt Katja Kallio on tehnyt jotain historiallista pääsemällä hyvin lähelle klassisten screwball-komedioiden tasoa.
Hersyvä vuoropuhelu Saija Lentosen ja Kristiina Elstelän välillä kirvoittaa nauruhermoja lakkaamatta ja leveä hymy jatkaa omaa elämäänsä vielä pitkään elokuvateatterin ulkopuolella. Se, että Kari-Pekka Toivosen esittämä kapellimestari jää väistämättä sivuhahmoksi on positiivinen asia ja se erottaa Sooloilua-elokuvan romanttisten komedioiden valtavasta massasta.
Mediatutkimuksen pioneeri, Savon oma poika Veijo Hietala on luennoillaan maininnut, että Käpy selän alla (1966) palautti uskon siihen, että Suomessa sittenkin osattiin tehdä elokuvia. Sooloilua antoi minulle saman ahaa-elämyksen. Ei ole siis yllätys, että se jyllää Suomen elokuvateattereissa 42 kopion voimalla.
Ensinnäkään Sooloilua ei ole useimmiten niin siirappisen lajityyppinsä stereotyyppinen edustaja, vaan onnistuu pitämään katsojan otteensaan koko 100 minuutin arvoisesti. Jos näytökseen onnistuu eksymään itseni kaltainen paatunut, kaiken nähnyt elokuvaharrastaja, johon juoni ei vielä tee lähtemätöntä vaikutusta, niin viimeistään sen verbaalinen ilotulittelu sulattaa jääkuningattaren kivikovan sydämen. Nokkela dialogi on mielestäni ollut suomalaisen elokuvan syvimpiä kompastuskiviä sitten aikojen alun, mutta nyt Katja Kallio on tehnyt jotain historiallista pääsemällä hyvin lähelle klassisten screwball-komedioiden tasoa.
Hersyvä vuoropuhelu Saija Lentosen ja Kristiina Elstelän välillä kirvoittaa nauruhermoja lakkaamatta ja leveä hymy jatkaa omaa elämäänsä vielä pitkään elokuvateatterin ulkopuolella. Se, että Kari-Pekka Toivosen esittämä kapellimestari jää väistämättä sivuhahmoksi on positiivinen asia ja se erottaa Sooloilua-elokuvan romanttisten komedioiden valtavasta massasta.
Mediatutkimuksen pioneeri, Savon oma poika Veijo Hietala on luennoillaan maininnut, että Käpy selän alla (1966) palautti uskon siihen, että Suomessa sittenkin osattiin tehdä elokuvia. Sooloilua antoi minulle saman ahaa-elämyksen. Ei ole siis yllätys, että se jyllää Suomen elokuvateattereissa 42 kopion voimalla.
Annabella Suurnäkki
Oikaisu
Viime lehden Joe Strummer -artikkelissa esitimme virheellistä tietoa. London Callingin kannessa hajotetaan kitaran sijasta basso ja hajottaja on basisti Paul Simonon.
Kiitokset RV:lle huomiosta!
S4 Posti & palaute
Kuva: Janne Räikkönen
POSTI- JA PALAUTELOMAKE
Tällä lomakkeella pystyt ottamaan yhteyttä Satyyrin henkilöstöön.
Lomake postittuu päätoimittajalle. Muista, että jos sanottavaa on enemmän,
voit lähettää myös sähköpostia osoitteeseen webmaster(ae)satyyri.net.
Huomaa, että voit valita viestin tyypiksi palautteen tai postin. Valitessasi
postin viestisi julkaistaan seuraavan Satyyrin postipalstalla.
Huom! Lomake tyhennetään automaattisesti viestin lähdettyä.