S9 Sarjakuvaa
ABSURDIUTTA JA ANARKIAA
Hahmot ovat entuudestaan tuttuja ja Paloniemen piirrosjälki on rutinoituneempaa kuin ensimmäisessä albumissa. Myös hahmot ovat vakiinnuttaneet luonteenpiirteensä ja pääsiili pitäytyy kiroilun ohella tiukasti Pohjanmaan murteessa. Päähenkilön, vai pitäisikö sanoa pääsiilin ohella luonteikkain hahmo on suorasanainen muori. Sivuhahmojen kuten esimerkiksi siilin tyttöystävän luonnetta kuitenkin syvennettään albumin tarinoissa.
Kakkosalbumi on ensimmäistä juonellisempi. Tietty absurdius on kadonnut ja tilalle on tullut henkilöhahmojen keskinäisten suhteiden kuvaaminen. Perusidealtaan kiroileva siili on kuitenkin raikkaan anarkistinen kaavoja rikkovan eläinsarjakuvan tyyliin.
Absurius ja kielen käyttöön ja rakenteisiin perustuva huumori kannattelee myös kevään toista sarjakuvauutuutta, Pertti Jarlan Fingerporia. Alkujaan Ilta-Sanomissa julkaistun ja nyttemmin maan suurimpiin sanomalehtiin levinneestä sarjakuvasta on julkaistu myös albumiversio.
Teoksen karttaa tutkimalla selviää, että Fingerporin kaupunki sijaitsee kapitalismin, Venäjän, Mordorin ja Vatikaanin keskuspisteessä. Fingerpori onkin Tarmo Koiviston Mämmilän pikkuserkku. Siinä missä Mämmilä on yhtä aikaa humoristinen, poliittinen ja yhteiskunnallinen sarjakuva, Fingerpori on oivaltavaa, pahkasikamaista älyllistä iloittelua. Fingerporin kaupunginvaltuuston enemmistöpaikkaa pitää kuitenkin Keskusta, joten teoksen voi lukea suomalaisen peruskylän kierona satiirina. Jarla on kuitenkin sijoittanut kaupunginvaltuustoon myös yhden natsin.
Jarlan kielelliset oivallukset ovat parhaimmillaan nerokkaita. Hahmoista mehukkaimpiin kuuluu ronskipuheinen Rivo-Riitta, silloin tällöin esiintyviä natseja tai Jeesusta unohtamatta. Keskushenkilö on kaupungin tutkimuskeskuksen Fingerpolin tutkija, Heimo Vesa.
Jarlan sarjakuvaa luonnehtii hyvin sana uskaltava. Huumori on ronskia, mutta hersyvimmillään sen perustana on helppojen naurujen sijaan hiukan vinoon katsominen. Kun Heimo Vesan naisystävä toteaa, ettei hänelle ainakaan ole mitään homoadoptiota vastaan, pohtii Heimo seksuaali-identiteettisten kannanottojen sijaan, mihin adoptoitu homo mahtaisi heillä mahtua.
Fingerporin stripit on valikoitu laajalla aikaskaalalla. Tuoreimmissa stripeissä tyyli ja hahmojen ulkonäkö ovat jo vakiintuneet. Albumissa eri aikakauden sarjat ovat sekaisin, joten kokonaiskuvaa Jarlan luoman kaupungin menosta kannattaa hakea esimerkiksi Helsingin Sanomien nettiarkistosta. Myös Paloniemen siilisarjakuvaa pääsee lukemaan verkossa.
Pertti Jarla: Fingerpori. Arktinen Banaani 2008. Helsingin Sanomien verkkoarkisto:
http://www.hs.fi/fingerpori/
Milla Paloniemi: Kiroileva siili 2. Sammakko 2008. Sarjakuvan kotisivu: http://www.kiroilevasiili.fi/
Anni Nupponen
S10 Darjeeling Limited
Sielunvaeltajat
Darjeeling LimitedArvio: 4
Ilmestymisajankohta: 2008
Ohjaaja: Wes Anderson
Näyttelijät: Adrien Brody, Owen Wilson, Jason Schwarzman, Waris Ahluwalia,
Bill Murray (cameo)
Genre: Draama, Komedia
Ohjaajan viimeisin elokuva Darjeeling Limited kertoo kolmen veljeksen matkasta halki Intian. Vaikka veljeksistä vanhin Francis (Owen Wilson) pitääkin matkan motiivit aluksi tiukasti salassa, Jack (Jason Schwartzman) ja Peter (Adrien Brody) saavat pian vihiä matkan merkityksellisestä päämäärästä. Kerronta etenee Andersenin elokuville ominaisesti omituisesta tilanteesta seuraavaan, ja vaikka elokuva ei välttämättä kerrokaan ihmisyydestä suuria, hitto, miten hienosti se on toteutettu!
Tykittäessään elokuvan visuaalista herkkua käsikirjoittajat eivät kuitenkaan jää täysin sanattomiksi. Veljekset ovat kuin Intian halki matkustava länsimaisen sivistyksen lippusaattue, irvokas ja karrikoitu kapitalistinen delegaatio. Paikoitellen veljesten junamatka vaikuttaa yltiörikkaille räätälöidyltä, ohjatulta sielunvaellukselta, jonka autenttisuus alkaa katsojasta tuntua vain rakoilevalta kulissilta. Wilson, Brody & Schwartzman ovat valkokankaalla melkoinen kopla, ja vaikkeivät kaikki Owen Wilsonista juuri piittaakaan, ei keskilännen mutruhuuli jätä Darjeeling Limitedissä kylmäksi.
Darjeeling Limited on kokonaisuutena kiehtova esitys, joka on Wes Anderson -faneille mannaa taivaasta. Elokuvan hidas tempo ja viipyilevät kohtaukset eivät kuitenkaan välttämättä sovellu kaikille, ja loppua kohden rönsyilevä tarina ei aivan yllä alun hillittömien kohtausten tasolle. On joka tapauksessa ihastuttavaa todeta, että Andersenin tyyli jatkaa jalostumistaan, ja että mies on vihdoin onnistunut luomaan kohtauksiinsa sellaista dramatiikkaa, joka on varhaisemmissa elokuvissa jai vain haaveeksi.
Janne Räikkönen