S27 - Runoja
Kylmänä syksyn päivänä
alkaa pimetä
aivan liian aikaista valon kadota
on mentävä valaistun terassin kautta sisälle lämpimään
odottamaan
kohta lähdemme kotiin
he jäävät tänne
tähän lämpimään hyväntuoksuiseen taloon
hymyä vaille
heille jää sydämensä
En tiennyt että se viiltäisi
kun kävelit tyhjän eteisen kautta
etsien jotakin
mutta se näkyi lävitsesi
tiesin kaipuusi yksinäisyyteen
hyväksyen sen
annoin sinun elää tavallasi
mutta se ettei ollut sanottavaa
sai minut tuntemaan itseni kuolleeksi
Hänen haamunsa kummittelivat seinilläni
tehden unohduksesta tuskallisen
kaipuu hyvyyteen ja kauneuteen täytti sieluni
pani minut haaveilemaan eilisen muistot uusiksi
pani mieleni rasittuneeseen tilaan
ujutti ajatukset verkkoihin
Hän mietti taiteensa uusiksi
kuvat olivatkin käsky kirjoittaa
ripustaa seinille ajatukset
mieltää todellisuus näkyvämmäksi
kuin ikuisuus joka asui sisällä naisen sielussa
hedelmättömänä
mutta kauniisti sisään rakennettuna
Sunnuntai
aamuyön auringossa
palvon sinua ja ruumistasi
kuun täyttämässä yössä et ollut läsnä
mitä teen tässä paljaana vierelläsi
odottaen
liian kaukana
sinä et näe
yritän olla itkemättä
mutta pettymys kuristaa minut, raatelee, repii, raiskaa
yritän olla itkemättä, ajattelematta
mietin sitä kuinka kaikki virtaa pois
kaikki nuo rakennukset ja rakennelmat
purkautuvat pimeinä öinä
ne lentävät haamuina
rukoilevat armoa
silti kaikki virtaa pois
kynttilän valossa maailma muuttuu
lämpö kiertää ympärillä
antaa hetken toivoa ja uskoa ihmiseen, kaikkeen
yksinäisyyden liekki ja sen viehätys
kaikki on kiinni
tässä hetkessä
maailma muuttuu näkyväksi
Mitä elämä tähän mennessä oli ollut
muuta kuin odotusta
hän rikkoi huonekalut kodistaan, poltti ne roviolla
hän kattoi illallisen nurmikolle
hän syöksi tulta keuhkoistaan
teroitti kyntensä varautuen pahimman varalle
kun kaikki oli menetetty
ei ollut enää menetettävää
hän suuttui unelmilleen
suuttui romanttiselle sielulleen
raivostui nälkäiselle mielelleen
hän tuhosi menetetyn
rakensi elämänsä aloittaen puhtaalta pöydältä
niin hän ainakin luuli
En katso etten jäisi kaipaamaan
käsiään ja hyväilyjään
antaa hänen mennä
vaikka kaipaankin hänen lämpöään
mihinpä häntä enää tarvitsisin
sainhan häneltä yhden yön lämpöä
se riittäköön
ja se riittää
Juoni huoneessa
Piittaamatta siitä miten ruumis janosi kosketusta
minä istuuduin haarat levälläni hänen syliinsä
hän totesi olevansa riittämätön
minä naurahdin
sitä sattui
panin sormet tietokoneen koskettimille ja odotin että
jostain virtaisi energiaa joka täyttäisi minut
Häntä katsoessa jumaloin nuoruutta
kuinka paljon hänessä näinkään
jotenkin minä vain kadotin sen
avaimen joka sopi jokaiseen lukkoon
hän ohjasi liikkeitäni
kavahdin kun joku muu yritti kertoa jotain muuta
Pimeässä on helpompi
ajatella selkeästi, käsittää asiat
lennä ajatus, oi, kasvatan siipiä
sydäntäni olen kasvattanut jo monta päivää
se pursuaa, näetkö, tulee lihasta läpi
synnit putoilevat pisaroina pintaan
eikö viehätysvoima riitä
puhtaassa kodissa on kovin vaikea rakastaa ja tuntea
minussa mikään ei kasva
kaikki putoaa hiljaa, siivetkin
äitimaa, onko sitä ollutkaan
vain kylmä maha
joka ei siedä vieraan lihaa
Kuolemattoman laulu
Aloitin laulun loppumattoman
taioin sanat elämään
viritin ansan
suutele tätä kättä
joka pyhittää elämänsä kauneudelle
purista rannettani
tämä käsi muuntaa totuutta toiseksi
haavoittaa itseänsä
väkivaltaisesti
tämä ihminen tekee elämästä rumaa
tämä ihminen haavoittaa itseään
ei muita
särkee itsensä vaatimusten verkossa
kuolee hetkittäin
toisena hetkenä herää henkiin
ehkä siitä tullee kuolematon
Muutos
Sen kylmän maiseman syleilyssä
hallan tuoksuessa
pieni aurinko tuli sisääni
valaisten kaiken
jotain kauan surrutta muutti toiseksi
lapsen hymyllä
Mies tulee väittäen tuntevansa minut
puhelee kuin tutulle
halaa ja puhuu
tulee aivan liian lähelle
liian nopeasti
mutta ihmisen kaipuu minussa on niin syvä
etten voi pyytää häntä poistumaan
vaan annan hänen jatkaa
Sielun hinta
vihreä pelto kaukana kaikesta, loppumattomasta
hengitän raikasta ilmaa keuhkoihini
maa on raukea
kotini
kaukana kaikesta, sydänkehto
sirppi leikkaa sanat
talo ja sen vieressä toinen samanlainen
vieraalla maalla
kyljessä kukkaloisto
maahan sataa koti-ikäväni pisaroina
niin sydänkehto, hyvästi
minä puristan sen viimeisen säkeen
kuin yllättäen kipu lakkaa
Vaikka sydämesi olisi kylmä
elämäsi jähmettynyt
minä rakastaisin sinua
Katsot syvälle juuriini
pelkäätkö kun katsot
yhtä paljon kuin minä
Aloin pelätä kirjoittamista
se nosti esiin jotain piilotettua ja salattua
se sai tuntemaan että olen elossa ja oleva
Avasin oven jota ei olisi saanut avata
astuin sisään huoneeseen
jossa vain kysyttiin
mitä missä miksi kuka
hämilläni lapsen kengissä
yhä
naisen hymyllä otin vastaan
vannovan katseen
sinä kävelit sisääni
kun kirjoitin paperille
jostain lehdestä revitylle
sammutit valon
Ihmiset kuivalla maalla
uivat kuin kalat vedessä
lihan ja silmän kautta valtakuntaan
suut kosteina
raaputtavat pintaa
katsoen läheisyyden ydintä
saavuttamatonta
Kirjoitetut katuun
askeleet
afrikkalainen aurinko
herättää kylmän taivaan alla
ihmiset unesta
minussa kaikki tahtoo ripustautua sinuun
sulje silmäsi
tulen uniisi
anna minun kirjoittaa loppuun
palelen tässä tunteessa
Kiersin sitä kaupunkia kuin etsien jotain
jopa seinien raoista, katujen kylteistä, nimistä, numeroista
pyöräilijöiden ja liikkuvien liikkeestä
seisovien olemisesta ja kuvitellusta ajattelusta
näin kaiken sanattomuuden
kaikessa kertovuudessaan
sateenvarjo vääntyi polkupyörän pinnojen väliin
joskus sen jälkeen luulin hukanneeni pyöräni
tein siitä ilmoituksen poliisille
mutta se löytyi sieltä mihin olin sen jättänyt
sen jälkeen luulin hukanneeni paljon muutakin
tarvittava toivo löytyi hetkinä ja ajan kuluessa
Metsä on pelottava
pienine polkuineen, tummine seisovine puineen
vaikka metsästä näkee taivaan
jos vaan joskus tulisi mieleen katsoa ylöspäin
suon haju, kylmyys, raikkaus, kosteus, tuulen kieli
puut narisevat, tuuli vihloo niiden ruumiita
valittavat illosta talven pimeinä aikoina
lumisen kelmun alla
naurusta ilakoivat puut
linnut hyppivät poluilla ja puiden latvoissa
tumma pimeä sininen taivas yllä rauhallisena pysyvänä
kun tulisi katsoneeksi ylöspäin metsässä
eikä vasta sieltä lähdettyä
Silloin satoi ja lämpö täytti hänet
muutenkin hän uskoi tuntemattomaan
olemattomaan
tarinoihin
uskoi kauneuteen ja läheisyyteen
uskoi uskon voimaan
mitään pahaa ei voisi tapahtua hänelle, joka oli jumalten suojeluksessa
armaana, sateen kastellessa hiukset kiharaisiksi
lämmön virratessa sisään
nuoreen kehoon ja mieleen
satoi ja lämpö täytti hänen olemuksensa
hän tavoitti katseellaan kauneuden lähteet
koko oleminen oli iloita hengittämisestä, ihonsa tuoksusta
hän näki sisään kirkkaasti
suloinen uni kiusasi häntä
Sinä olet astunut sisääni
tehnyt ruumiini kipeäksi
jalostanut sieluani
upottanut minuun kyntesi
kuumuus on polttanut nahkaani
repinyt minua, hajottanut minuuttani
olet uuvuttanut minut puheillasi
luuletko että tämä parantaisi rikotun naisen
olet kävellyt sisään kysymättä lupaa
mikään minussa ei voi kiinnittyä sinuun
Unissakävelijä
Kävelit unissasi
teit asioita joita et uskaltanut tehdä ollessasi hereillä
et miettinyt
kuljit vaiston varassa, annoit tunteen ohjata liikkeitäsi
eksyit
mutta toinen unennäkijä toi sinut takaisin vuoteeseesi
herättyäsi olit pettynyt
kun et saanut jatkaa uniasi loputtomiin
et voinut elää vapaudessa
Sinä nukuit vieressäni kun itkin yöt
sielu pyrki ravistaen ulos ruumiista
pieni sielu ei jaksanut kasvaa suureksi
menin sisään pohjattomaan olemiseen
luonnottomaan tilaan
kaiku vastasi aina kun huusin
Tahdoin vapautua mielikuvista
sukeltaa tuntemattomaan
antaa hetken johdattaa liikkeitäni
ajan henki hyökkäsi päälle joka kadunkulmasta
asfalttimaailma minut eksytti
toiveet piilotti
antoi sydämen häkeltyä
paloitteli unelmat
pysäytti ajatukset
asfalttimaailma teki minusta vapaan
sai minut uskomaan epätodelliseen
lopetti kivun
alkaa pimetä
aivan liian aikaista valon kadota
on mentävä valaistun terassin kautta sisälle lämpimään
odottamaan
kohta lähdemme kotiin
he jäävät tänne
tähän lämpimään hyväntuoksuiseen taloon
hymyä vaille
heille jää sydämensä
En tiennyt että se viiltäisi
kun kävelit tyhjän eteisen kautta
etsien jotakin
mutta se näkyi lävitsesi
tiesin kaipuusi yksinäisyyteen
hyväksyen sen
annoin sinun elää tavallasi
mutta se ettei ollut sanottavaa
sai minut tuntemaan itseni kuolleeksi
Hänen haamunsa kummittelivat seinilläni
tehden unohduksesta tuskallisen
kaipuu hyvyyteen ja kauneuteen täytti sieluni
pani minut haaveilemaan eilisen muistot uusiksi
pani mieleni rasittuneeseen tilaan
ujutti ajatukset verkkoihin
Hän mietti taiteensa uusiksi
kuvat olivatkin käsky kirjoittaa
ripustaa seinille ajatukset
mieltää todellisuus näkyvämmäksi
kuin ikuisuus joka asui sisällä naisen sielussa
hedelmättömänä
mutta kauniisti sisään rakennettuna
Sunnuntai
aamuyön auringossa
palvon sinua ja ruumistasi
kuun täyttämässä yössä et ollut läsnä
mitä teen tässä paljaana vierelläsi
odottaen
liian kaukana
sinä et näe
yritän olla itkemättä
mutta pettymys kuristaa minut, raatelee, repii, raiskaa
yritän olla itkemättä, ajattelematta
mietin sitä kuinka kaikki virtaa pois
kaikki nuo rakennukset ja rakennelmat
purkautuvat pimeinä öinä
ne lentävät haamuina
rukoilevat armoa
silti kaikki virtaa pois
kynttilän valossa maailma muuttuu
lämpö kiertää ympärillä
antaa hetken toivoa ja uskoa ihmiseen, kaikkeen
yksinäisyyden liekki ja sen viehätys
kaikki on kiinni
tässä hetkessä
maailma muuttuu näkyväksi
Mitä elämä tähän mennessä oli ollut
muuta kuin odotusta
hän rikkoi huonekalut kodistaan, poltti ne roviolla
hän kattoi illallisen nurmikolle
hän syöksi tulta keuhkoistaan
teroitti kyntensä varautuen pahimman varalle
kun kaikki oli menetetty
ei ollut enää menetettävää
hän suuttui unelmilleen
suuttui romanttiselle sielulleen
raivostui nälkäiselle mielelleen
hän tuhosi menetetyn
rakensi elämänsä aloittaen puhtaalta pöydältä
niin hän ainakin luuli
En katso etten jäisi kaipaamaan
käsiään ja hyväilyjään
antaa hänen mennä
vaikka kaipaankin hänen lämpöään
mihinpä häntä enää tarvitsisin
sainhan häneltä yhden yön lämpöä
se riittäköön
ja se riittää
Juoni huoneessa
Piittaamatta siitä miten ruumis janosi kosketusta
minä istuuduin haarat levälläni hänen syliinsä
hän totesi olevansa riittämätön
minä naurahdin
sitä sattui
panin sormet tietokoneen koskettimille ja odotin että
jostain virtaisi energiaa joka täyttäisi minut
Häntä katsoessa jumaloin nuoruutta
kuinka paljon hänessä näinkään
jotenkin minä vain kadotin sen
avaimen joka sopi jokaiseen lukkoon
hän ohjasi liikkeitäni
kavahdin kun joku muu yritti kertoa jotain muuta
Pimeässä on helpompi
ajatella selkeästi, käsittää asiat
lennä ajatus, oi, kasvatan siipiä
sydäntäni olen kasvattanut jo monta päivää
se pursuaa, näetkö, tulee lihasta läpi
synnit putoilevat pisaroina pintaan
eikö viehätysvoima riitä
puhtaassa kodissa on kovin vaikea rakastaa ja tuntea
minussa mikään ei kasva
kaikki putoaa hiljaa, siivetkin
äitimaa, onko sitä ollutkaan
vain kylmä maha
joka ei siedä vieraan lihaa
Kuolemattoman laulu
Aloitin laulun loppumattoman
taioin sanat elämään
viritin ansan
suutele tätä kättä
joka pyhittää elämänsä kauneudelle
purista rannettani
tämä käsi muuntaa totuutta toiseksi
haavoittaa itseänsä
väkivaltaisesti
tämä ihminen tekee elämästä rumaa
tämä ihminen haavoittaa itseään
ei muita
särkee itsensä vaatimusten verkossa
kuolee hetkittäin
toisena hetkenä herää henkiin
ehkä siitä tullee kuolematon
Muutos
Sen kylmän maiseman syleilyssä
hallan tuoksuessa
pieni aurinko tuli sisääni
valaisten kaiken
jotain kauan surrutta muutti toiseksi
lapsen hymyllä
Mies tulee väittäen tuntevansa minut
puhelee kuin tutulle
halaa ja puhuu
tulee aivan liian lähelle
liian nopeasti
mutta ihmisen kaipuu minussa on niin syvä
etten voi pyytää häntä poistumaan
vaan annan hänen jatkaa
Sielun hinta
vihreä pelto kaukana kaikesta, loppumattomasta
hengitän raikasta ilmaa keuhkoihini
maa on raukea
kotini
kaukana kaikesta, sydänkehto
sirppi leikkaa sanat
talo ja sen vieressä toinen samanlainen
vieraalla maalla
kyljessä kukkaloisto
maahan sataa koti-ikäväni pisaroina
niin sydänkehto, hyvästi
minä puristan sen viimeisen säkeen
kuin yllättäen kipu lakkaa
Vaikka sydämesi olisi kylmä
elämäsi jähmettynyt
minä rakastaisin sinua
Katsot syvälle juuriini
pelkäätkö kun katsot
yhtä paljon kuin minä
Aloin pelätä kirjoittamista
se nosti esiin jotain piilotettua ja salattua
se sai tuntemaan että olen elossa ja oleva
Avasin oven jota ei olisi saanut avata
astuin sisään huoneeseen
jossa vain kysyttiin
mitä missä miksi kuka
hämilläni lapsen kengissä
yhä
naisen hymyllä otin vastaan
vannovan katseen
sinä kävelit sisääni
kun kirjoitin paperille
jostain lehdestä revitylle
sammutit valon
Ihmiset kuivalla maalla
uivat kuin kalat vedessä
lihan ja silmän kautta valtakuntaan
suut kosteina
raaputtavat pintaa
katsoen läheisyyden ydintä
saavuttamatonta
Kirjoitetut katuun
askeleet
afrikkalainen aurinko
herättää kylmän taivaan alla
ihmiset unesta
minussa kaikki tahtoo ripustautua sinuun
sulje silmäsi
tulen uniisi
anna minun kirjoittaa loppuun
palelen tässä tunteessa
Kiersin sitä kaupunkia kuin etsien jotain
jopa seinien raoista, katujen kylteistä, nimistä, numeroista
pyöräilijöiden ja liikkuvien liikkeestä
seisovien olemisesta ja kuvitellusta ajattelusta
näin kaiken sanattomuuden
kaikessa kertovuudessaan
sateenvarjo vääntyi polkupyörän pinnojen väliin
joskus sen jälkeen luulin hukanneeni pyöräni
tein siitä ilmoituksen poliisille
mutta se löytyi sieltä mihin olin sen jättänyt
sen jälkeen luulin hukanneeni paljon muutakin
tarvittava toivo löytyi hetkinä ja ajan kuluessa
Metsä on pelottava
pienine polkuineen, tummine seisovine puineen
vaikka metsästä näkee taivaan
jos vaan joskus tulisi mieleen katsoa ylöspäin
suon haju, kylmyys, raikkaus, kosteus, tuulen kieli
puut narisevat, tuuli vihloo niiden ruumiita
valittavat illosta talven pimeinä aikoina
lumisen kelmun alla
naurusta ilakoivat puut
linnut hyppivät poluilla ja puiden latvoissa
tumma pimeä sininen taivas yllä rauhallisena pysyvänä
kun tulisi katsoneeksi ylöspäin metsässä
eikä vasta sieltä lähdettyä
Silloin satoi ja lämpö täytti hänet
muutenkin hän uskoi tuntemattomaan
olemattomaan
tarinoihin
uskoi kauneuteen ja läheisyyteen
uskoi uskon voimaan
mitään pahaa ei voisi tapahtua hänelle, joka oli jumalten suojeluksessa
armaana, sateen kastellessa hiukset kiharaisiksi
lämmön virratessa sisään
nuoreen kehoon ja mieleen
satoi ja lämpö täytti hänen olemuksensa
hän tavoitti katseellaan kauneuden lähteet
koko oleminen oli iloita hengittämisestä, ihonsa tuoksusta
hän näki sisään kirkkaasti
suloinen uni kiusasi häntä
Sinä olet astunut sisääni
tehnyt ruumiini kipeäksi
jalostanut sieluani
upottanut minuun kyntesi
kuumuus on polttanut nahkaani
repinyt minua, hajottanut minuuttani
olet uuvuttanut minut puheillasi
luuletko että tämä parantaisi rikotun naisen
olet kävellyt sisään kysymättä lupaa
mikään minussa ei voi kiinnittyä sinuun
Unissakävelijä
Kävelit unissasi
teit asioita joita et uskaltanut tehdä ollessasi hereillä
et miettinyt
kuljit vaiston varassa, annoit tunteen ohjata liikkeitäsi
eksyit
mutta toinen unennäkijä toi sinut takaisin vuoteeseesi
herättyäsi olit pettynyt
kun et saanut jatkaa uniasi loputtomiin
et voinut elää vapaudessa
Sinä nukuit vieressäni kun itkin yöt
sielu pyrki ravistaen ulos ruumiista
pieni sielu ei jaksanut kasvaa suureksi
menin sisään pohjattomaan olemiseen
luonnottomaan tilaan
kaiku vastasi aina kun huusin
Tahdoin vapautua mielikuvista
sukeltaa tuntemattomaan
antaa hetken johdattaa liikkeitäni
ajan henki hyökkäsi päälle joka kadunkulmasta
asfalttimaailma minut eksytti
toiveet piilotti
antoi sydämen häkeltyä
paloitteli unelmat
pysäytti ajatukset
asfalttimaailma teki minusta vapaan
sai minut uskomaan epätodelliseen
lopetti kivun
Tuuliasade