S28 - Kirjeitä Japanista
Kita-Sakado näyttää tamperelaiselta lähiöltä. Ilma on kuuma, on sadekausi. Ensin hikoilu nostaa iholleni pieniä näppyjä, sitten kosteus hellii kasvot juuri niin sileiksi kuin olen ikinä uskaltanut toivoa.
Kaikkialle pääsee junalla. Missä tahansa sisällä on viileämpi kuin ulkona. Tokio on katutasolta nähtynä vielä jotenkin käsitettävissä ja ymmärrettävissä. Illalla Tokyo Towerista avautuu futuristinen pilvenpiirtäjien megapolis, jotenkin paljon kyborgisempi kuin Euroopan keskiaikaiset miljoonakaupungit. Asakusan vanhan kaupungin huvipuistolaite tarjoaa näköalan jostain Tokyo Towerin ja katutason välistä. Tokioon voisi kuitenkin eksyä ihmisiäksi.
Kuutiomeloni on omaa luokkaansa. Japanissa kaikki on saatavilla, jos vain on valmis maksamaan. Tuliaislaukun voisi täyttää halutessaan vaikka pelkillä Hello Kitty -kännykkäkoruilla tai jenin alhaisen kurssin takia ah niin edullisilla merkkituotteilla. Joudun lopulta istumaan matkalaukkuni päälle saadakseni sen menemään kiinni ja silti muutama järkyttävän suloinen pehmolelu matkustaa Suomeen käsimatkatavaroissa.
Saniainen kasvaa kivessä. Bonsai alkaa tarkoittaa luonnon jäljittelyä. Kaikki lukemani manga alkaa asettua uusiin raameihin. Matkustamme ystäväni kanssa yhdeksi päiväksi Kita-Sakadosta Nikkon Maailmanperintöalueelle. Bussi vie ylös mutkittelevia teitä. Loppumatkan kuljemme köysiradalla. Melkein 1500 metrin korkeudessa odottaa Nantai-vuori ja Chuzenji-järvi.
Takaisin tultuani mietin, mitä sanoa, miten kuvailla, kun mittasuhteet ovat itsellekin melkein tavoittamattomissa. Tyydyn lainaamaan, siksi Issan Dorseyn sanoin: Polku on tässä kaiken aikaa, aivan jalkojesi alla.
Anni Nupponen