S4 - Henkilöstöpalsta
MYÖS SILMÄT KIINNI
Näin eräänä yönä unta Pentti Saarikoskesta. Unessa satuimme samalle hullujenhuoneelle, mutten enää muista olinko itse potilaan vai hoitajan ominaisuudessa, sillä molemmat vaihtoehdot ovat yhtä todennäköisiä. Saarikoski tuotiin paareilla sisään, ja hän julisti hoitajille: "Ei minua haittaa, että minut tuotiin tänne! Vähemmän pahaa minä täällä saan aikaan kuin ulkomaailmassa kynän ja vihkon kanssa!" Sitten hän huomasi minut ja alkoi lausua:
"Piirongin päältä Lenin seuraa vallankumouksen kulkuahän huutaa nouse proletariaatti ja töitä tee
muuten porvarin mahti etenee
Mutta minä sanoin:
'En edusta mitään aatetta
minulla on vielä järki tallella
Uskon siihen minkä silmilläni nähdä voin
ja kuule, vanha mies: siitä on demokratia kaukana.' "
Tämä uni vaivasi päätäni muutaman päivän ajan, kunnes sain hyväksymiskirjeen yliopistosta. Yhtäkkiä merkitys kävi selväksi: rakas juoppomentorini Pentti Saarikoski vihjasi minulle tulevasta. Nyt olisimme viimein samassa sekopäiden paratiisissa sillä erotuksella, että toinen meistä on jo kirjoittanut mestariteoksia ja ryypännyt itsensä hengiltä. Opiskelujeni alettua olen lähinnä nähnyt unia junista. Erään tulkinnan mukaan ne symboloivat sitä, että elämässä on viimein löytynyt oikea suunta.
”Joka uniinsa uskoo, se varjoaan pelkää”, oli mummivainaalla tapana tuhahtaa joka kerta, kun aamukahvipöydässä tuli puhetta unista. Muinoin Babyloniassa tuskin oltiin täysin samaa mieltä: maanviljelyksen kehittymisen ja asutuksen keskittymisen myötä ihmisille jäi aikaa tehdä muutakin kuin yrittää pysyä elossa, ja yhdeksi arvostetuimmista ammattialoista kehkeytyi unientulkinta. Tulevia viljasatoja ja jopa poliittisia sattumuksia ja päätöksentekoa ennustettiin jokaöisistä alitajunnan tuotteista. Muutenkin unientulkinnan historia ylettyy pidemmälle kuin usein tulee ajatelleeksi. Unia tutkittiin tarkemmin antiikin Kreikassa, ja vähitellen niiden tiedettiin olevan enemmänkin neurokemiallisia prosesseja kuin jumalallista alkuperää. Platonin näkemys unista seksuaalisten taipumusten esilletuojana on luultavasti ollut pohjana myöhemmin Sigmund Freudin teorioille. Mainitsemani junaunet tarkoittavat Sigmund-sedän pohdintojen mukaan vallan muuta kuin edistymistä, sillä yllättäen junakin on fallinen symboli.
Sen kummemmin Freudin näkemyksiä toistamatta uskon, että jokaisessa unessa pääosassa on aina itse. Esiintymismuoto voi olla kuinka epäinhimillinen tahansa, mutta uni on silti alitajunnan tapa jäsentää asioita, joita ei valveilla ollessa tiedosta. Mummin toteamuksessa onkin eräällä tavalla vinha perä. Jos alkaa unennäkönsä perusteella analysoida itseänsä ja ottaa näkemänsä enteenä tulevasta, voi ilman tiettyä kritiikkiä järkyttyä pahasti. Karrikoituna esimerkkinä mainittakoon liskoteatterin esitys eräältä yöltä, jolloin surmasin ja paloittelin kaikki ystäväni. Tämän jälkeen istahdin murhapaikalle juomaan teetä Johnny Deppin kanssa. Olisiko Freud silitellyt päätäni ja kirjannut vihkoonsa tyypillisen elektrakompleksi-diagnoosinsa, vai olisikohan hän nostanut suoraan kätensä ylös ja kutsunut minua patologiseksi tapaukseksi?
Monet kirjailijat ja taiteilijat ovat kautta aikain käyttäneet unia luovana voimana. Anaïs Nin totesi aikanaan, että kirjoittaminen itsessään on usein valveuni. Myös esimerkiksi John Steinbeck on kertonut prosessoineensa teoksiaan nähden unta kirjoittamisesta. Mitä alussa mainitsemaani uneen tulee, olen hyvin tyytyväinen että juuri minun alitajuntani tuotti moisen runon, sillä teknisesti se on parasta mitä olen koskaan saanut aikaan. Vielä kun pystyisi samaan hereillä.
Linda Pyykkönen