S8 - Haastattelu: Anni Nupponen
KYNÄLLÄ KOHTALON OIKUSTA
Tapaamme Anni Nupposen kanssa tamperelaisessa ravintolassa. Hän vaikuttaa alusta alkaen puheliaalta ja terävältä naiselta, joka ei pelkää sanoa ääneen mielipiteitään. Aloittaessamme haastattelun pyydän Nupposta kertomaan lyhyesti historiastaan, ja hän aloittaa kertomalla valmistuneensa Suomen kirjallisuudesta Tampereen yliopistosta. Opiskelun hän mainitsee vaikuttaneen voimakkaasti kirjoittamiseensa. "Yliopisto opetti minut käsittämään kirjallisuuden ensisijaisesti taiteena," Nupponen tähdentää.
On harmaa iltapäivä, mutta Nupponen on hymyilevällä tuulella. Hän kertoo kirjoittavansa paljon ja säännöllisesti, ja hän muistuttaa erääksi tärkeimmistä kirjailijan ominaisuuksista kyvyn kirjoittaa silloinkin, kun se on tylsää. "Joskus tuntuu että lähtisi lentoon, mutta joskus kirjoittaminen on välttämättä oikolukua ja korjailua. On tärkeää pystyä kirjoittamaan silloinkin, kun ei ole inspiraation aallonharjalla. Itselleni tämä tuli selväksi vasta Naisen ja kuninkaan jälkeen. Silloin olin kirjoittanut jo yli kymmenen vuotta."
Nainen ja kuningas on Nupposen esikoisteos, josta hän teki omakustanteen vuonna 2006. Teos julkaistiin kokonaisuudessaan myös Satyyrissä. "Naisesta ja kuninkaasta huomaa nuoruuden palon. Se on aloittelevan, mutta toivottavasti kehittyvän kirjailijan tuotantoa."
Mainitessani, että kaikille oikoluku ja hionta ei suinkaan ole tylsää vaan antoisa osa kirjoitusprosessia, Nupponen vastaa: "Minulle se on. Itse ensimmäisessä versiossa pyrin aika mahdollisimman valmiiseen tekstiin, ja koska jo tämä itsessä on melko heavy load, omasta mielestäni jälkitarkastus ja jälkikäteinen pilkunviilaus on tylsää puuhaa."
Nupponen on menestynyt hyvin kirjoituskilpailuissa. Hän on voittanut Portti -lehden novellikilpailuissa erikoismaininnan sekä jaetun toisen sijan. "Kilpailut auttavat tuomaan varmuutta omasta teknisestä osaamisesta, missä kaikilla aloittelevilla kirjoittajilla on varmaankin epävarmuutta." Hymynkare huulillaan hän luonnehtii itseään kulttuuriänkyräksi, jonka toive on kypsyessään olevan lopulta valmis kirjoittamaan jotakin, mitä hän kutsuu taidekirjallisuudeksi. "Toivon joskus myös avaavani kirjakaupan, jossa ei myydä tusinakirjallisuutta," Nupponen sanoo ja naurahtaa.
Nupponen jakaa useiden nykykirjailijoiden mielipiteen siitä, että kirjailijan tulee lukea paljon - koko ajan. Hän huomauttaa myös muun kuin kaunokirjallisuuden lukemisen olevan itselleen tärkeää. "Olen lukenut teknisenä hauskuutena Aamulehden urheilusivuja. Kirjoittaessani en tosin lue mitään, mutta ideointivaiheessa lukeminen tekee minulle hyvää. Kirjailijoiden ei myöskään tulisi keskittyä pelkästään kaunokirjallisuuteen: heidän tulisi käydä muotinäytöksissä ja lukea sarjakuvia."
Puhuessamme kirjoitustyyleistä Nupponen päätyy johtopäätökseen, että eri asiat sopivat eri ihmisille. "Kirjoitan kynällä kohtalon oikusta: tietokone oli rikki ja oli pakko päästä kirjoittamaan. Otin kynän käteen ja hetken ihmeteltyäni ymmärsin, että se sopii tyyliini. Aloittelevan kirjailijan tulisikin kokeilla kaikkea. Itse esimerkiksi kokeilen paljon erilaisia kerrontatekniikoita."
Kysyessäni lopuksi, miksi juuri fantasia on Nupposen mielenkiinnon kohteena, hän mietti hetken ennen kuin vastaa. "En koskaan herännyt ja yllättynyt fantasiakirjailijuudesta. Jostakin se elementti kuitenkin tunkee tarinoihini. Kirjoittaminen, olkoonkin kuinka realistista, on aina jonkinlaista maailman luomista."
"Fantasiaa?" kysyn.
"Niin."
Janne Räikkönen