S9 - Kirja-arvostelu: Krokotiili hiekkasärkällä

MAINIOTA HISTORIALLISTA JÄNNITYSTÄ

Joitakin teoksia kuvaa parhaiten sana mainio. Ne sopivat parhaiten sateiseen ja harmaaseen päivään, jolloin ulkona oleileminen yleensä vain masentaa ja jolloin on parempi antautua kulttuurituotteiden vieteltäväksi.

Elizabeth Petersin Krokotiili hiekkasärkällä on juuri tällainen teos. Alkuasetelma on melko perinteinen: päähenkilö Amelia Peabody perii suuren omaisuuden ja päättää käyttää varallisuuttaan matkusteluun. Seuraneidikseen hän palkkaa Roomassa sattumalta tapaamansa Evelyn Barton-Forbesin. Naiset suuntaavat Egyptiin tarkoituksenaan purjehtia ylös Niiliä. Juonesta on oikeastaan turha paljastaa enempää, sillä kyseessä on, kuten teoksen alaotsikko sanoo, mysteeri.

Elizabeth Petersin nimen taakse kätkeytyvä Barbara Mertz on koulutukseltaan egyptologi. Teosta onkin ilo lukea, sillä faktat ovat kunnossa. Egyptologian harrastajille nautintoa tuottanee myös historiallisten henkilöiden bongailu fiktiivisten henkilöhahmojen joukosta.

Krokotiili hiekkasärkällä on mielenkiintoinen tyylillinen hybridi. Toisaalta kyseessä on viktoriaaninen matkaromaani, toisaalta myös romanttinen kertomus. Peters kirjoittaa kuitenkin varsin ilkikurisesti ja käyttää mainittuja lajityyppejä välillä varsin ironiseen tapaan. Minäkertoja Amelia säästää lukijansa Aleksandrian kuvaukselta, sillä kaupunki on tullut viktoriaanisen ajan oletetulle lukijalle tutuksi kaikista lukemattomista matkakertomuksista.

Teoksessa ilahduttaakin juuri kuivan pureva brittihuumori. Suomennos on taitava ja sujuva ja välittää hyvin kertojan yläluokkaisen tyylin. Kerronta on välillä valistuksellisen kuvailevaa, mutta varsinkin päähenkilöiden asenteissa on vältetty brittiläinen ylimielisyys. Toki teoksesta löytyy melko yksiulotteisia henkilöhahmoja ja esimerkkejä niin britti- kuin arabikonnistakin. Taidekirjallisuuteen Krokotiili hiekkasärkällä ei lukeudu, mutta viihdekirjallisuutena se on syvällisimmästä, herkullisimmasta ja taitavimmin kirjoitetusta päästä.

Lopuksi vielä varoituksen sana. Petersiin on parempi tarttua nimenomaan harmaana luppopäivänä, sillä kerran aloitettuaan lukemista on vaikea malttaa lopettaa.

Anni Nupponen

Lähdeteos:

Elizabeth Peters: Krokotiili hiekkasärkällä

Suomentanut:

Mervi Hämäläinen

Kuva ja julkaisija:

Myrskykustannus