S24

muuttohaukan mailla

vene lipuu hiljalleen
pehmeän vanan sulaessa järveen
kuin salaisuus

valkoisista vuorenhuipusta muistan
kylmempikin voisi olla

eilinen on jäähileinä mielessäni

pimeä poistui jo kauan sitten
jätti hiljaisuuden leijumaan ilmaan

vain valo kirkkaudessaan
kaikuu varjoja vasten

vesi on totta
kun kosketan sitä

mutta hiljaisuudesta en saa kiinni

yksinäisyys ei päästä irti




liian pientä ympyrää

miten selittää leppäkertulle
että lampunvalo katossa

ei ole tie vapauteen




tiesitkö odottavasi myrskyä

et ymmärtänyt
pullopostia, lempeitä laineita

niiden hetkellisiä kuohahduksia
pärskeitä vasten kiviä

tai yöllisen kuunsillan kutsua

et kuullut
lokin viimeistä kirkaisua
ennen kaartoa vuorten taa

vain hiljaisuutta ihmettelit
sitä joka uupuneena ja tyhjin käsin
rantautui eteesi

kauempana merellä
aallot voimistuvat

ja kaarnalaiva jaksaa pinnalla
vielä hetken




kauniisti hyvästi

kotini
on jäänyt taakse

se elää aikaa
jota ei enää ole

toistaa päiviä
jotka eivät minulle enää kuulu

seinät kuiskivat eilisestä
yrittävät halata minut jäämään

mutta sanon kauniisti hyvästi
koska henkeni on
jo huomisessa

uusi kotini
sinussa ja minussa




sinäjaminä

puistossa
puu pitää sadetta
sydän pitää lämpöä

ja sade piirtää
veteen rinkuloita

jotka sulautuvat toisiinsa




ikkunanlaudalla on vaaleanpunaisia varpusia

laitetaan ovensuuhun lentävä matto
ripustetaan tähdet kattoon

asetetaan sydämet paikoilleen
varovasti raotetaan pilviverhoja

ja kesytetään käsi käteen

illansuussa
avataan ovi tummuvalle taivaalle

sytytetään kynttilät silmiin
sukelletaan ihojen alle

ja hiljaa, ihan hiljaa
silitetään sieluille siivet




piilosurua

honey
onko suru puserossa?

no tule tänne
niin otetaan se pois

ja ihan varmuuden vuoksi
vielä housutkin

ilman sinua

olen kaivoon eksynyt
virtaava vesi

pilvi
joka ei osaa sataa pois

lehdetön oksa
vehreässä puussa

olen rannalla se yksi kivi
jota meri ei silitä

perhonen asfalttiniityllä




Leena Yliportimo