S3 - Pääkirjoitukset

Kuin aallot rantaan

Janne Räikkönen
Päätoimittaja

Internet luo mediaympäristönä jatkuvasti nahkaansa. Uudet ja nopeasti kehittyvät teknologiat tarjoavat verkkosivustoille jatkuvasti uusia mahdollisuuksia esittää monenkaltaista sisältöä ja tuoda se lukijakunnan saataville helpommin, nopeammin, halvemmin ja kohdennettavammin. Verkkomedian kahleet suhteessa alustaansa ovat luonteeltaan erilaiset kuin perinteisellä printtimedialla, ja voisi sanoa, että esittämisympäristönä verkko on suhteessa printtimediaan sitä, mitä elokuva on suhteessa kaunokirjallisuuteen.

Monet perinteiset printtilehdet ovat viime vuosina satsanneet voimakkaasti pysyäkseen lehtikulttuurin digitalisoitumisen aallonharjalla. Suuret päivälehdet ovat olleet verkossa jo yli kymmenen vuotta, ja samaan aikaan esimerkiksi Helsingin Sanomien paperiversion levikki on laskenut tasaisesti läpi 2000-luvun. Yksi levikin supistumisen syistä lienee kiistatta informaation vaivaton leviäminen tietoverkkoissa sekä internetissä julkaistavien uutisten maksuttomuus.

Verkko tarjoaa lehdille reaaliaikaisesti päivitettävissä olevan julkaisuympäristön, joka on halpa ja potentiaalisesti valtavan käyttäjäkunnan saatavilla. On myös arvioitu, että keskimääräisen yhdysvaltalaisen aikakauslehden tuottaminen synnyttää lähes kilon hiilidioksidipäästöjä, ja että yhden lehden raaka-aineet kuluttavat noin 0.73 neliömetriä luonnollista elinympäristöä. Kun verkkomarkkinoinnista ja -mainonnasta on viimeisen kymmenen vuoden aikana tullut internetin käyttäjäkunnan kasvun myötä yhä kannattavamapaa, ei ole ihme, että monet lehdet kääntyvät täysin sähköiseen muotoon.

Erilaisista ja monitahoisemmista mahdollisuuksistaan huolimatta internetjulkaisuilla on myös rajoitteita, joihin olemme usein Satyyrin puitteissa törmänneet. Yksi merkittävimmistä eroavaisuuksista sähköisen median ja printtimedian välillä on taiton (ulkoasun) konkreettiset eroavaisuudet. Printtimedia mahdollistaa kuvien ja tekstin asemoinnin käytettävissä olevaan tilaan vaivattomammin ja esteettisemmin. Esimerkiksi tässä suhteessa perinteisessä aikakauslehdessä taitto ja taitolliset ratkaisut voivat itsessään lähestyä taiteen tekemistä.

Satyyrin sähköisyys osoittautuu erityisen ongelmalliseksi esimerkiksi maalausten ja valokuva-asetelmien esittämisessä. Jo erilaisten näyttöpäätteiden ja käyttöresoluutioiden huomioon ottaminen asettaa töiden julkaisemiselle rajoja, joita pyrimme mahdollisuuksien mukaan uudelleenarvioimaan ja murtamaan. Joskus, ja toistaiseksi useimmiten, on kuitenkin pakko taipua kompromisseihin.

Uusia ja kokeilemisen arvoisia ideoita otetaan vastaan!


MESSUT OVAT MUKAVIA

Karoliina Kantola
Varapäätoimittaja

Messut ovat mukavia: niillä pääsee oikeaan suurkaupungin tunnelmaan, jonka voi muulloin saada vain Hulluilla Päivillä. Parasta on se maistiaisten ja esitteiden kurottaminen ihmismassan seasta. Omilleen on päästävä messulipun hinnasta, perkele. Ja lisää kiroilua saa kuunnella vaihtoehtoisen siilin suusta, kun on ensin löytänyt hallin kauimmaisen A7 G5 -nurkan esiintymislavan. Mutta aikataulu on tiukka. Pian on ehdittavä vastapaiseen W8 F7 -nurkkaan, jossa runoilija-poliitikko ja poliitikko-runoilija keskustelevat keskenään sodasta ja rakkaudesta. Matkalla seuraavalle esiintymislavalle kannattaa varoa, ettei ilmainen kova karkki juutu kurkkuun, kun manga-hahmoiksi pukeutuneet nuoret kiitävät ohitse taistelusauvoilla sohien ja viitat hulmuten.

Muutama vuosi sitten Aamulehden järjestämä Henki ja Elämä -festivaali erottautui mukavasti joukosta - tapahtuma oli Tampereen Siperiassa järjestetty tunnelmallinen ja ilmainen kirjallisuustapahtuma. Kun messut sittemmin siirrettiin Messukeskukseen kauemmaksi keskustasta ja muutettiin maksulliseksi tapahtumaksi, moni kirjallisuudenystävä oli muutoksesta pahoillaan.

Kirjallisuuden opiskelijoiden suulla kirjoitin Aamulehteen mielipidekirjoituksen, jossa harmittelin muutosta ja kehuin samalla pienempiä kirjallisuustapahtumia. Aamulehti ei jostain syystä koskaan julkaissut tekstiä.

Eihän isoissa messuissa sinänsä ole mitään pahaa, mutta onneksi niiden ei tarvitse olla ainoa vaihtoehto nähdä ja kuulla uusista kirjallisuuden tuulista. Pienemmät tapahtumat antavat mahdollisuuden myös tuntemattomammille taiteilijoille tai esikoiskirjailijoille.

Ystävänpäivänä pidetty Elävän Kirjallisuuden Festivaali oli tuore esimerkki tällaisesta tapahtumasta. Muutama kirjallisuusseura ja joukko talkoolaisia järjestivät isojen kirjamessujen aikaan ilmaisen tapahtuman lähempänä kaupunkilaisia.

Projektisihteeri Hanna-Riikka Roine kertoo EKF:n ylittäneen odotukset iloisesti. Yli tuhannen henkilön kävijämäärä kertoo siitä, että tämänkaltaiselle tapahtumalle oli tilausta. Ensi vuonna tapahtuma siirtyy aivan Tampereen ydinkeskustaan Finlaysonin työväenmuseo Werstaaseen, mutta säilyttää muuten luonteensa, jossa sisältö on pääasia.

Roine kertoo myös, että Maailman kirjallisuuden päivänä 23.4. perustettiin Elävän Kirjallisuuden Yhdistys, joka järjestää festivaalia tulevina vuosina ja kokoaa yhteen tamperelaisia kulttuurialan toimijoita. Roine toivottaa kaikki tervetulleiksi mukaan. Kuten festivaalin pamfletti julistaa: kirjallisuus elää!

Janne Räikkönen

Päätoimittaja

Karoliina Kantola

Varapäätoimittaja

Kuva:

Janne Räikkönen

Lisätiedot:

Toimitukseen voi ottaa suoraan yhteyttä osoitteeseen toimitus tai sivulta 5 löytyvällä posti- ja palautelomakkeella.