S8 - Artikkeli: Laurien R. Kingin Sherlock Holmes
SHERLOCK HOLMESIN JA MARY RUSSELIN HÄMMÄSTYTTÄVÄ TAPAUS
Parhaimmat henkilöhahmot eivät kuole koskaan, eivät vaikka kirjailija tappaisi heidät, eivätkä vaikka heidän luojansa olisi kuollut jo kauan sitten. Sherlock Holmes jatkaa seikkailujaan sadan vuoden jälkeenkin ja Laurie R. Kingin kirjoissa hän on päässyt jopa naimisiin amerikkalaisen feministin, Mary Russellin kanssa.
Taustaa
Hyvä kirja kiihottaa mielikuvitusta ja saa lukijan pohtimaan ja täyttämään tekstin aukkopaikkoja. Miksi hän käyttäytyy noin? Mitä tapahtui kaiken tämän jälkeen? Mitä parempi henkilöhahmo ja mitä kiinnostavammat juonenkäänteet, sitä varmempaa on se, että tarina jatkaa eloaan kirjan sivujen ulkopuolellakin. Internetin fanifiktiot ovat hyvä esimerkki lukijan inspiroitumisesta kirjojen henkilöistä ja tarinankuljetuksista ja muuttumisesta itse kirjoittajaksi. Fanifiktiossa amatöörikirjoittaja käyttää toisen keksimää henkilöhahmoa omiin tarkoituksiinsa ja luo tälle uusia seikkailuja. Tämä toiminta ei tuota kirjoittajalleen (eikä henkilöhahmon luojallekaan) rahaa, vaan ainoastaan kirjoittamisen ja luomisen ilon. Kirjailijan on helpompi käyttää vanhaa ja hyväksi havaittua henkilöhahmoa, kuin keksiä kokonaan uutta.
Tekijänoikeuden rauettua kuka tahansa voi käyttää kirjallista teosta omiin tarkoituksiinsa ja ansaita sen avulla myös rahaa. Sherlock Holmes on hyvä esimerkki henkilöhahmosta, josta monet kirjailijat ovat kirjoittaneet kertomuksia jatkoksi niille, jotka Arthur Conan Doyle kirjoitti 1800 – 1900 – luvun vaihteen molemmin puolin. Sherlock Holmes on populäärikulttuurin suosituimpia hahmoja ja jaksaa kiehtoa vieläkin, yli sata vuotta syntymänsä jälkeenkin. Sherlock Holmes on eksentrinen salapoliisi, joka näkee johtolangat siellä missä toiset näkevät vain päämäärätöntä sotkua. Holmes polttaa intomielisesti tupakkaa, lievittää tylsistymistä huumeilla ja karttaa naisia. Hänen ainoa ystävänsä on tohtori John Watson, joka toimii Holmesin seikkailuiden muistiinmerkitsijänä. Holmesin osoite Baker Street 221 B on maailman kuuluisimpia ja sinne hänelle lähetetään edelleenkin postia. Monet fanit ajattelevat mielellään Holmesin olevan todellinen henkilö. Tästä lähtökohdasta lähtevät myös useat uudet tulkinnat Holmesista. Uusissa kertomuksissa Holmes on joutunut naimisiin, hän on kohdannut aikalaisiaan Sigmund Freudista Draculaan ja Tarzaniin. Erityisesti hänen kuolemaansa Reichenbachin putouksilla liittyvä salamyhkäisyys on houkuttanut uusiin tulkintoihin. Yksi Holmesin nykyisistä kuvaajista on amerikkalainen dekkarikirjailija Laurie R. King, jonka Mary Russell-kirjojen yhdeksäs osa ilmestyy kauppoihin tänä keväänä.
Feministinen näkökulma suureen salapoliisiin
Laurie R. King on kirjoittanut kahdeksan Mary Russell – romaania, joissa Sherlock Holmes esiintyy merkittävässä roolissa. Kirjojen päähenkilö on nuori teologian opiskelija Mary Russell, mutta tämän yhteys Sherlock Holmesiin on kirjojen alkuperäinen koukku. Mary Russell tulee Holmesin elämään ajankohtana, jolloin tämä on jo siirtynyt näkymättömiin Doylen kertomuksista eli hänen eläkepäivinään, joita hän viettää Sussexissa mehiläisiä hoitaen. The Beekeeper’s Apprentice-teoksen nimi viittaakin Holmesiin mehiläistarhaajana, mutta hän ei kuitenkaan ole täysin jättänyt taakseen vanhaa uraansa salapoliisina. Ensimmäinen maailmansota käydään samaan aikaan kun teini-ikäinen Russell harjoittelee Holmesin johdolla etsivän töitä. Tämä sota näyttäytyy kirjoissa merkityksellisenä sekä siinä, että se vapauttaa naisia sekä nuoriin miehiin jättämissään arvissa. Mary Russellin seikkailut sijoittuvat 1910-1920-luvuille, jolloin feministinen liikehdintä otti ensi askeleitaan ja ensimmäinen maailmansota auttoi naisten emansipaatiota. Ajankohta on osuva kuvaamaan naisten historiallista asemaa ja kuvastaa samalla nykyaikaa ja miesten ja naisten välisiä suhteita. Mary Russellin ja Sherlock Holmesin suhde on yksi näistä suhteista.
Salapoliisin tehtävien lisäksi kirjojen tärkeänä jatkuvuutta luovana jännitteenä toimii juuri Holmesin arvoituksellinen persoona ja Russellin suhde häneen. Mary Russell on 1900-luvun moderni nainen, joka asetetaan vastatusten Holmesin, 1800-luvun herrasmiehen kanssa. Russell tutustuu Holmesiin 15-vuotiaana tyttösenä, vakuuttaa legendan älystään ja pääsee hänen oppilaakseen. Aluksi mentor-suhteena alkanut ystävyys kehittyy lopulta tasavertaiseen kumppanuuteen ja avioliittoon.
King lähtee mukaelmassaan ajatuksesta, että Sherlock Holmes ja tohtori Watson olivat todellisia ihmisiä, ja Arthur Conan Doyle lähinnä Watsonin kirjallisuusagentti. Tämä asetelma antaa Kingille enemmän liikkumavaraa omassa tulkinnassaan Holmesista. Alkuperäisiin novelleihin saadaan kaksinkertainen välittyneisyys, eikä niitä tarvitse ottaa kirjaimellisesti. Epäjohdonmukaisuudet ja hankalat yksityiskohdat voidaan panna epäluotettavan kertojan, siis Watsonin syyksi. Kingin teoksissa painotetaankin monin tavoin Watsonin älyllistä heikommuutta Russelliin nähden ja hänen kertomustensa ottamia vapauksia todellisuuden suhteen. Russellin suhde Holmesin entiseen kirjuriin vaikuttaa problemaattiselta. Watson lakaistaan kirjoista miltei kokonaan pois, ja näyttäytyessään hänestä tehdään varsinainen idiootti. Tämä Watson on eri henkilö kuin Doylen Watson, jota voisi luonnehtia viktoriaaniseksi jokamieheksi. Kingin Watson on karikatyyrimäisempi ja kulkee samoja latuja kuin Nigel Brucen näyttelemä tomppeli Watson Basil Rathbonen Sherlock Holmes-elokuvissa. Russell itse kysyy The Beekeepers Apprentice – teoksessa ”How could he be so stupid?” viitaten Watsonin hitaaseen ymmärrykseen Doylen kertomuksissa. Kirjassa todetaan Watsonin olevan kultainen ja hyväsydäminen mies, mutta tämä on laiha lohtu, kun mies muuten kuvataan täydellisenä hölmönä. Tällainen kaltoin kohtelu asettaa myös itse Holmesin halpamaiseen valoon, ihan kuin Watson ei olisi ollut hänelle paras ystävä ja luotettu vaan hädin tuskin siedetty riippakivi.
Kingin ote Sherlock Holmesiin on erilainen kuin Doylen. Kingin teokset ovat realistisempia ja vailla niitä mielikuvituksellisia elementtejä, joita Doylen kertomuksiin liittyy. Poissa ovat intiassa rampautuneet ensirakastajat, oopiumiluolat ja eksoottiset eläimet. Kingin teokset on kirjoitettu maailmansotien jälkeen aikana, jona brittiläisen kansanyhteisön kunnia on kuihtunutta ja kaukaisten maitten romantiikkaan sekoittunut hankalaa problematiikkaa. Tärkein ero on kuitenkin tohtori Watsonin korvaaminen naisella, Mary Russellilla. Russell-kirjoissa on feministinen näkökulma hallitsee. Mary Russellin lisäksi kirjoissa on sivuhenkilöinä, jopa kyllästymiseen asti, itsenäisiä ja ajassaan poikkeuksellisia naisia, joista osa on lesboja ja suurin osa poikkeuksellisen hurjapäisiä autoilijoita. Tämä naisnäkökulma on kirjoissa sekä vahvuus että tietynasteinen ongelma.
Herra Holmes ja hänen hyvin nuori vaimonsa
Mary Russell-kirjojen kiinnostavin ja häiritsevin piirre on Holmesin ja Russellin välinen suhde. Toisin kuin Watson, Russell katsoo Holmesia tasavertaisesta asemasta, sillä hänellä on itsellään sama päättelykyvyn lahja. Russell on monipuolinen lahjakkuus, huippuälykäs, fyysisesti voimakas, monien tieteenalojen ekspertti. Samanlaisen monien alojen ekspertin King tekee myös Holmesista. Tokihan Holmes on jo Doylen kirjojen perusteella nerokas, lahjakas ja fyysisesti poikkeuksellisen voimakas. King lisää tähän erityisesti laajaa kielitaitoa ja vieraiden kulttuurien ymmärrystä. Tämä menee toisaalta jo yli uskottavuuden. Holmes näyttää muodostuvan vielä enemmän superihmiseksi kuin mitä hän alkuperäisissä kertomuksissa oli ja uudessa, realistisemmassa ympäristössään moinen kaikkivoipaisuus vaikuttaa sitäkin oudommalta. Toisinaan näyttää siltä, että Holmes ja Russell muodostavat jonkinlaisen elitistisen erikoisryhmän, joka on ylivoimainen verrattuna ympäröiviin taviksiin. Russell-kirjoissa huomionarvoista on salapoliisipariskunnan matkustelu eri maissa ja samalla tulee ilmi heidän laaja ja alati kasvava kielitaitonsa. Pariskunta puhuu retkillään ainakin hepreaa, latinaa, arabiaa, hindiä ja ranskaa sujuvat oman englanninkielensä lisäksi. Russell ei kiinnostu perinteisistä naisten töistä, mutta hallitsee maanviljelystä, hiukan puutarhanhoitoa, itsepuolustuslajeja, tiirikointia, valeasuihin sonnustautumista, autolla-ajoa, ratsastusta, hypnotisointia, näyttelemistä… Hänellä on tukenaan perimänsä miljoonaomaisuus, joka tuli hänen haltuunsa hänen perheensä kuollessa traagisesti auto-onnettomuudessa Maryn ollessa vielä nuori. Onnettomuudesta Marylle jäi muistoksi kauheat arvet, mutta ne voi onneksi peittää yksityisompelijan taidokkaisiin vaatekappaleisiin. Mary Russell on siis hieman liian täydellinen ja sopivasti traaginen ollakseen totta. Samalla Holmesista muodostuu hänen kuvauksensa mukaan lähes epäinhimillisen monitaitoinen nero, joka kaiken lisäksi on erittäin karismaattinen ja naisille ritarillinen. Epäinhimillinen kyvykkyys on Holmesille ominainen piirre, mutta se on osa Doylen kertomusten viehätystä. Hän painii eri sarjassa kuin kukaan muun Doylen henkilö, jollei oteta huomioon Mycroft Holmesia, Sherlockin veljeä. (Mutta Mycroftin nerokkuutta ei koskaan todella demonstroida, toisin kuin Sherlockin.) Kingin teosten suurin ongelma on kertovan henkilön oma poikkeuksellisuus, jota hän itse kuvaa. Russell valittaa Watsonin kirjoitusten ihailevaa sävyä ja kuinka hän aina pitää lukijaa ’yhtä hitaana kuin itseään’, mutta samalla hän tölväisee normaalia lukijaa siinä missä Watsoniakin. Normaalisti lukija on suurin piirtein yhtä hidas kuin Watson. Juuri tavallisen ihmisen näkökulma tekee Holmesin kyvykkyydestä kiinnostavan. Se asettuu omalle ainutlaatuiselle tasolleen ja hämmästyttää. Russellin oma nerokkuus kertojana latistaa Holmesin poikkeuksellisuuden ja tekee samalla vaikeaksi samaistua kertojaan. Sama ongelma on niissä Doylen kertomuksissa, joita Holmes kertoo itse.
Valitettavasti epäinhimillinen kyvykkyys ei Russellissa ole läheskään yhtä uskottavaa tai viehättävää kuin Holmesissa. Russell liittää itsensä samaan nerouden loisteeseen Holmesin kanssa ja sulkee samalla muut ihmiset, myös lukijan, ulkopuolelle. Kerronnasta tihkuu omakehu, mikä on Kingin kirjojen ärsyttävin puoli. Kertoja on hyvin refleksiivinen ja haluaa yllättää lukijan kuivakkaalla huumorilla, yllättävillä käänteillä kerronnassa. Mutta lukija ei ole luultavasti yhtä nerokas kuin Mary Russell tai Sherlock Holmes, joten vaikutelmaksi jää tunkkainen elitismi. Eliittikerhoon kuuluvat Russell ja Holmes sekä ehkä Mycroft Holmes. Eliittistä liittoa lisää juuri se, että Mary Russellista tulee Holmesin vaimo. Tämä rikkoo yhden Holmesin hahmoon liittyvistä erityisyyden piirteistä. Holmes on saavuttamaton lukijalle arvoituksellisuutensa kautta mutta yhtä saavuttamaton hän on kaikille kaunottarille, jotka hänen maailmaansa asuttavat, koska hän ei koskaan mene naimisiin tai edes rakastu keneenkään. King rikkoo tämän eristyneisyyden ja kesyttää poikamiehen.
Kingin ratkaisuna on siis tehdä Mary Russellista Sherlock Holmesin vaimo. Omasta mielestäni platoninen suhde olisi toiminut paremmin, koska on vaikeaa hyväksyä, että Holmesin kaltainen arvostelukykyinen mies valitsisi puolisokseen parikymppisen tytön. Avioliittoa solmittaessa Mary on vasta hieman ylikaksikymppinen mutta Holmes lähempänä kuuttakymmentä. Kaikista kokemuksistaan ja rikkiviisaudestaan huolimatta Russellin ja Holmesin välillä aukeaa elämänkokemuksen kuilu. Onneksi kirjasarja kuvaa melko vähän mitään seksuaalisuuteen viittaavaa. King on tosin oikeilla jäljillä kuvatessaan Holmesin hahmoon kätkeytyvää magneettista karismaa - suoraan sanottuna seksikkyyttä- mutta avioliittoratkaisu sahaa oksaa miehen uskottavuudelta ja myös salaperäisyydeltä.
Hyviä lukuromaaneja
Kingin teokset eivät kuitenkaan ole mitenkään tuskallista luettavaa. Jos lukija pystyy ohittamaan edellä mainitut asetelmalliset ongelmat, hän voi imeytyä tarinan vietäväksi ja nauttia uudenlaisesta seikkailun maailmasta. Itselleni Holmesin hahmo on tärkein syy lukea Russell-kirjoja, mutta niillä on runsaasti myös muita ansioita. 1900-luvun alun ajankuva ja keskittyminen feministisiin teemoihin ovat teossarjan vahvuuksia. Rikosarvoitukset eivät ole mitenkään ikimuistoisia, mutta uudet, eksoottiset maisemat ja seikkailullisuuden painottaminen ovat toimivia ratkaisuja. Lisäksi King osaa luoda ja laajentaa Sherlock Holmesin henkilöhistoriaa hyvin elävästi ja niin taitavasti, että siihen uskoo ainakin sen hetken kun kirjoja lukee. Ennakkotietojen perusteella sarjan seuraava, ensi huhtikuussa ilmestyvä osa käsittelee erästä kiehtovaa kysymystä Sherlock Holmesin menneisyydessä: Irene Adleria ja Holmesin suhdetta häneen.
Päähenkilö Mary Russell muuttuu heti kiinnostavammaksi ja inhimillisemmäksi päähenkilöksi, kun hän pääsee kauemmas Holmesin vaikutuspiiristä. Parhaimmillaan Russell on naispuolinen seikkailija miehisessä ja patriarkaalisessa maailmassa, kyvykäs ja neuvokas, mutta kaukana superihmisestä. Russellin ja Holmesin maailmanmatkat antavat Kingille hyvän tilaisuuden kuvailla historiallista tilannetta eri maissa: Palestiinan tilannetta ensimmäisen maailmansodan jälkeen, San Fransiscon maanjäristystä, Intian kuohuntaa siirtomaavallan ikeessä. King tuntuu miettineen myös tarkasti Holmesin henkilökohtaista historiaa, joskin hän paljastaa siitä vain vähän kerrallaan ja epäselvästi. Holmesin salaperäinen hahmo, josta Russell tuntuu tietävän paljon ja lukija vain sen, mitä on Doylen tarinoista saanut selville, häilyy kertomuksissa taustalla, ehkä sinä tärkeimpänä arvoituksena, jota keritään auki kirja kirjalta. Russell itse ei ole samanlainen arvoitus, eikä yhtä kiinnostava. King on toki luonut hänelle menneisyyden, mutta kirjailijalla ei ole ollut kanttia luoda päähenkilöönsä tai tämän perheeseen oikeasti synkkiä varjoja ja syyllisyyttä, vain epäilyksiä niistä, kuten Locked Rooms – romaani osoittaa. Tuossa kirjassa keskitytään Russellin kotikaupunkiin San Franciscoon ja selvitetään hänen perhettään kohdannutta tuhoisaa onnettomuutta. Samankaltainen puhdistamisen tarve tuntuu vaivaavan myös monia muita henkilöhahmoja Russell – kirjoissa. Sankarit noissa kirjoissa ovat todella jaloja, ja roistot todella mustia.
Mary Russell –sarjan kirjat eivät ole suurta taidetta, mutta ne ovat oivallista viihdettä ja Sherlock Holmes – pastissien kärkijoukkoa. King ottaa rohkeasti uuden näkökulman Holmesin hahmoon ja onnistuu samalla luomaan naispäähenkilön, jonka seikkailuja on ilo seurata. Kerronta kirjoissa on ilmeikästä ja hauskaa. Eräät juonenkäänteet sarjassa ovat kuin kliseisimmästä fanifiktiosta, mutta ajan- ja paikankuvauksen taso ja mielenkiintoisuus antavat teoksille syvyyttä. Mary Russellin seikkailut eivät ole samaa legendojen ainesta kuin Doylen parhaat novellit, mutta silti erinomaisen viihdyttäviä ja kestävät uudemmankin lukukerran.
Laurie R. Kingin Mary Russell – kirjat
The Beekeeper’s Apprentice (1994) Mary Russell tapaa Sherlock Holmesin ja tulee hänen oppilaakseen. Kirja on kiinnostava, joskin epäyhtenäinen kuvaus nuoresta Russellista ja hänen Holmesin suhteen syntyajoista.A Monstrous Regiment of Women (1995) Täysi-ikäistynyt Russell etsii itseään ja pohtii suhdettaan Holmesiin.
A Letter of Mary (1997) Russell ja Holmes jäljittävät kirjettä, jota otaksutaan Maria Magdalenan kirjoittamaksi.
The Moor (1998) Seikkailu Baskervillen koiran maisemissa.
O Jerusalem (1999) Russellin nuoruuden seikkailu Pyhässä maassa beduiininuorukaiseksi pukeutuneena. Sarjan parhaita kirjoja, joka kuvaa kiinnostavasti Russellin juutalaista taustaa.
Justice Hall (2002) Russell ja Holmes auttavat beduiinioppaitaan ratkomaan ongelmaa Englannissa.
The Game (2004) Erittäin viihdyttävä seikkailu Intiassa – vakoilua, arabianhevosia ja villisianmetsästystä.
Locked Rooms (2005) Russell selvittää menneisyytensä traumoja San Franciscossa.
The Language of Bees (2009) Russell ja Holmes palaavat kotiinsa Englantiin, mutta seikkailu odottaa heitä jälleen…
The Art of Detection (2006) Kate Martinelli-kirja, jossa esiintyy Sherlock Holmes mutta ei Mary Russell. Tämä kirja on Kingin kahden teossarjan risteytys.
Laurie R. Kingin kotisivu: http://www.laurierking.com/ Täältä löytyy tietoa Kingin romaaneista ja hänen ajatuksistaan liittyen esimerkiksi feminismiin ja Sherlock Holmesin ikään. Sivulta löytyy myös maistiaisia kirjojen aloitussivuilta.
Elina Sipponen