Attila Csihar

Kaikkien aikojen pahamaineisin black metal – orkesteri Mayhem nousi Tampereen Pakkahuoneen lavalle sunnuntaina marraskuun 22. päivänä. Kulttimaineessa paistattelevan pääesiintyjän lisäksi paikan päällä soittivat lämppäribändeinä kotimaiset Cavus ja Behexen. Mayhemin keikalla meininki ja meteli, kuten odottaa sopi, oli varsin järisyttävää. Norjalaisyhtye tarjoili laajan kattauksen kappaleitaan varhaistuotannostaan saakka aina uusimman, vuonna 2007 ilmestyneen pitkäsoittonsa Ordo Ad Chaon raitoihin.

Keikan jälkeen tavoitettu Mayhemin nykyinen laulaja, unkarilainen Attila Csihar osoittautuu kohteliaaksi ja miellyttäväksi haastateltavaksi. Tämä tuntuu hieman ristiriitaiselta ottaen huomioon, millaista aggressiota Mayhemin hetki sitten päättynyt lavashow piti sisällään.

Missä määrin black metal rakentuu näkemyksesi mukaan musiikillisten elementtien varaan? Entä kuinka suuressa roolissa ovat ulkomusiikilliset seikat?

Mies on noussut lavalle mm. puupukuun sonnustautuneena. Tänään artistin lavarekvisiittana oli lepraisia kasvoja jäljittelevä naamio, palava lyhty sekä pitkä kaapu.

– Sekä musiikki että tunnelma ovat tärkeitä. Mutta jos täytyy valita, on musiikki tärkeämpi osa-alue. Black metal – yhtyeen esiintyminen on kuitenkin riippuvainen oikeanlaisesta tunnelmasta; hengen täytyy välittyä yleisölle. Sama henki välittyy Mayhemin sanoituksista, joissa esiintyy esoteerisia ja monitasoisia sanomia.

Attila Csihar tunnetaan erikoisista esiintymisasuistaan. Mies on noussut lavalle mm. puupukuun sonnustautuneena. Tänään artistin lavarekvisiittana oli lepraisia kasvoja jäljittelevä naamio, palava lyhty sekä pitkä kaapu.

– Asujen käyttäminen on tärkeää tunnelmaan virittäytymisessä. Muinaisessa merkityksessään musiikki liittyi elimellisesti maskeihin. Ammennan vaikutteita tästä perinteestä. Sanotaanko, että haen esiintymisiini shamanistista vimmaa. Viestiä saadaan tehostettua teatraalisilla elementeillä.

Attilan mielestä on valitettavaa, että ”corpse paintin” yleistymisen myötä ihmiset unohtavat naamioihin alun perin latautuvat merkitykset.

– Niin käy, kun jonkin ilmiön suosio kasvaa. Nähdään vain pinta, eikä lainkaan syvemmälle. Alkuperäiseen kysymykseen vastatakseni: musiikkimme ei ole vain tekniikkaa. Tunnelmalla ja ulkomusiikillisilla tekijöillä on vankka sijansa, haastateltava toteaa.

Mitä musiikkia itse kuuntelet? Soiko levysoittimessa mustan metallin lisäksi muunlaista musiikkia?

– Pääasiallisesti kuuntelen heavya ja hardcorea eri muodoissaan. Tämän lisäksi kuuntelen elektronista musiikkia ja psykedeliaa. Joitakin nimiä mainitakseni Skinny Puppy ja Clinic ovat sellaisia yhtyeitä, joiden tuotannolla on ollut vaikutusta itseeni. Industriaalimusiikkia kuuntelemalla inspiroidun, rentoudun ja vapaudun. Vuosien ajan kuuntelin progea.

Attila toimi 80-luvulla Unkarissa Tormentor – nimisen yhtyeen keulakuvana. Tuolloin scene ei ollut maassa suuri.

– Tormentor nousi nopeasti suosituksi. Sanoisin, että musiikkityylimme oli enemmänkin ”extreme kuin heavy.”  Noihin aikoihin tutustuin moniin punkkareihin ja muihin vaihtoehtokulttuurien edustajiin. Tutustuin myös Creator- nimiseen yhtyeeseen. Heidän tuotantonsa avarsi mieltäni, tuolloin ymmärsin että syntetisaattorilla voi luoda synkkää ja syvää tunnelmaa. Nykyään en erityisemmin seuraa edellä mainitsemiani genrejä, mutta kaikki nämä tyylit liittyvät minuun.

Mayhemin vokalisti ilmoittautuu suomalaisen black metal – musiikin ystäväksi.

– Pidän suomalaisesta black metalista kautta linjan. Aikoinaan kuuntelin Beheritiä. En seuraa aktiivisesti suomalaista black metal – kenttää, mutta tosiasia on, että scene etenee kaikkialla. Erikseen täytyy mainita, että suomessa on mahtavaa soittaa! Fanit ovat lojaaleja ja osoittavat huomiotaan.

Synkkä vuosikymmen

Attila Csihar toimi ensi kertaa Mayhemin kokoonpanossa jo vuonna 1994, jolloin teki vokaalit yhtyeen tunnetuimmalla levyllä De mysteriis dom Sathanas. 1990-luvun alkuvuosina Mayhemin ympärillä myrskysi toden teolla. Vuonna 1991 silloinen vokalisti Dead tappoi itsensä haulikolla. 1993 toinen bändin jäsen ja silloisen norjalaisen black metal – genren johtohahmona pidetty Euronymous kuoli henkirikoksen uhrina. Tappaja oli niin ikään Mayhemissä soittanut Varg Vikkernes.

Näiden tapahtumien seurauksena Attila päätyi jättämään bändin.

– Minulla oli synkät vuoteni vuodesta 1993 lähtien. Olin sekaisin oikeastaan kymmenen vuotta. Niihin aikoihin yksinkertaisesti tapahtui liikaa paskaa. Sen aikainen Plasma Pool – projektini kariutui erään jäsenemme mafiakytkösten takia ja Mayhem puolestaan syistä, jotka kaikki tiedämme.

– Minun täytyi näihin aikoihin keskittyä työntekoon ja perheeseen sekä talonrakentamiseen. Samalla käytin koko ajan kovia huumeita. Musiikinteko oli myös rankkaa. Kadotin noihin aikoihin kosketukseni elämään. Tuotin silti jatkuvasti kokeellista musiikkia, Attila taustoittaa.

– Kaikesta huolimatta sain taloni valmiiksi. Se oli helvetin mahtavaa! Oma talo, jonka olet omin käsin rakentanut, siinä on sitä jotakin. Asun siellä edelleen, talo sijaitsee Budapestissä Budan puolella. Minulla on siellä pieni puutarhakin.

Mitä uskoisit tekeväsi tätä nykyä, jollet olisi musiikin parissa?

– Paha sanoa, toivottavasti en olisi rikollinen. Musiikki liittyy niin tiiviisti henkiseen elämääni, ettei niitä voi erottaa toisistaan. Ilman musiikkia tekisin varmaan vain tavallisia töitä, olen koulutukseltani elektroniikan insinööri. Elämäni olisi varmasti kaikin puolin tavanomaisempaa, pohtii Attila lisäten vielä:

– Itse asiassa työskentelin Unkarissa vuonna 1992 SONYn johtoportaassa. Minulla oli kannettava tietokone ja oma työhuone, mutta se homma ei vain yksinkertaisesti kiinnostanut tarpeeksi. Se alkoi vituttaa. Sain sen paikan aivan liian nuorena, ollessani parikymppinen. Ja olin jo silloin pahasti sekaisin itseni kanssa. Musiikin ohella ainoa oikeasti kiinnostava työ löytyisi elokuva-alalta. Jollen tekisi musiikkia, tekisin kaikkeni päästäkseni työskentelemään elokuvien parissa.

Peruttuja keikkoja ja turhautumista

Ennen Suomeen saapumista olitte viettäneet jonkin aikaa Hollannissa putkassa. Voisitko valaista hieman putkareissunne taustoja?

Vaikka olemme päällisin puolin mukavia heppuja, voimme me muuttua täysiksi demoneiksi, jos hommat menevät totaalisesti pieleen. Se johtuu siitä, että olemme tehneet tätä juttua niin kauan.

– Olimme varanneet tilat ja järjestäneet kaiken asianmukaisesti Hollannin keikkaa varten. Kolmea päivää ennen keikkaa meille ei ollut vieläkään ilmestynyt lentovarauksia. Emme tienneet, mitä tehdä ja lopulta lensimme maahan omilla rahoillamme. Meillä meni satoja euroja lentoihin ja kaiken järjestämiseen keikkakamojen kuljetuksista lähtien. Vietin tunteja puhelimessa ja tietokoneella. Meillä on kuluneen vuoden 2009 aikana mennyt puihin kolme keikkaa: Romaniassa, Tshekissä ja Suomessa. Tämä Hollannin tapaus oli vain yksinkertaisesti liikaa.

– Lopulta keikan jälkeen päädyimme paikalliseen hotelliin, mikä oli hirveä loukko! Kaikki olivat tosi väsyksissä ja päädyimme juomaan alkoholia. Olimme Necromancerin kanssa nukkumassa, kun heräsimme klo 3 yöllä kamalaan meteliin. Bändin muut jäsenet ja crew olivat tuhonneet hotellihuoneensa perinpohjaisesti. Itse en tehnyt muuta kuin kuvasin tuhon ja hämmästelin näkemääni, Attila naurahtaa.

–  Tietenkin aamulla poliisit hakivat porukkaa putkaan. Mutta ei kyseessä ollut niin iso juttu, kuin puhutaan. Emmekä todellakaan yrittäneet olla mitenkään ”cool.” Patoutunut turhautuneisuus vain räjähti ilmoille. Meidän bändimme pitää sisällään erikoisia persoonia. Vaikka olemme päällisin puolin mukavia heppuja, voimme me muuttua täysiksi demoneiksi, jos hommat menevät totaalisesti pieleen. Se johtuu siitä, että olemme tehneet tätä juttua niin kauan.

Kiitos haastattelusta!

– Ilo oli minun puolellani. Suomeen on aina mukava tulla.