Antti Kurko: Sahara

Sahara
sahara_couscous thumbnail
sahara_kameli thumbnail
sahara_memona thumbnail
sahara_naiset thumbnail
sahara_vuohet2 thumbnail
sahara_tulkki thumbnail
sahara_smara thumbnail
sahara_autonikkuna thumbnail
sahara_auringonlasku thumbnail
sahara_auringonlasku2 thumbnail
sahara_poika thumbnail
sahara_smara2 thumbnail
sahara_couscous
sahara_kameli
sahara_memona
sahara_naiset
sahara_vuohet2
sahara_tulkki
sahara_smara
sahara_autonikkuna
sahara_auringonlasku
sahara_auringonlasku2
sahara_poika
sahara_smara2

Pakolaisleireillä ihmiset elävät täysin humanitaarisen avun varassa. Saharan luonto on niin karua, että maanviljely on liki mahdotonta joten lähes kaikki ruoka ja vesi tuodaan tuhansien kilometrien päästä. Kuvassa sahrawinainen valmistamassa perinteiseen tapaan couscousia perheen yhteistä ruokahetkeä varten.

Kameli on sahraweille on yhä elintärkeä eläin vaikka moottoriajoneuvot ovatkin korvanneet suureksi osaksi kuormajuhtina. Kameleita käytetään silti yhä perinteiseen tapaan karavaaneissa. Kamelista saa maitoa ja sen liha on arvokasta juhlaruokaa.

Memona sairastui nuorena polioon pilalle menneestä rokotteesta ja on joutunut käyttämään vuosikausia keppejä apunaan liikkumisessa. Memona on myös monien tuntema ja rakastama näyttelijä joka on esiintynyt monissa elokuvissa.

Naisten asema poikkeaa sahrawien yhteiskunnassa merkittävästi muusta arabimaailmasta. Naiset muun muassa rakensivat pakolaisleirien demokraattisen hallintojärjestelmän 80-luvulla kun miesväestö taisteli Länsi-Saharassa Polisarion joukoissa Marokon armeijaa vastaan.

Pakolaisleireillä vuohia on kaikkialla. Vuohet laiduntavat ympäri leirejä syöden ruoantähteitä ja huolehtivat näin yleisestä siisteydestä. Kuvassa poikaset on erotettu vuohiemosta jotta vuohesta voidaan lypsää maitoa, joka on tärkeä proteiinin lähde paikallisille asukkaille.

Mohammed, kuten lukuisat muutkin sahrawit ovat hankkineet jatkokoulutuksen ulkomailta. Mohammed opiskeli Kuubassa lääkäriksi sillä peruskoulun jälkeen sahrawien täytyy suunnata ulkomaille mikäli he haluavat opiskella ammatin. Suurin osa nuorista suuntaa joko Eurooppaan tai Latinalaisen Amerikan maihin kuten Kuubaan tai Venezuelaan, jotka tarjoavat sahraweille ilmaisia opiskelupaikkoja.

Smaran pakolaisleiri on suurin leireistä. Kuvan etualalla näkyvät kivet merkitsevät katujen reunoja ja rajaavat autojen liikettä. Taustalla näkyvä suuri rakennus on paikallinen koulu. Etualalla olevat rakennelmat ovat karsinoita joihin vuohet siirretään illaksi, päivällä ne saavat liikkua usein vapaana ympäri leiriä.

Länsi-Saharalaisten eli sahrawien pakolaisleirit sijaitsevat Algeriassa Saharan autiomaassa. Välimatkat ovat pitkiä ja ne taitetaan maastoautoilla joita kutsutaan 2000-luvun kameleiksi. Vaikka kameli on vaihtunut autoon niin moni asia on pysynyt muuttumattomana. Aavikolla liikkuja joutuu yhä turvautumaan auringosta tai tähdistä suunnistamiseen koska tienviittoja ja aslfaltoituja merkittyjä teitä on vain niukasti.

Päivisin auringonpaahde on Saharassa erittäin voimakas mutta kylmä laskeutuu nopeasti kun aurinko painuu taivaanrannan taakse. Kulkijalla on myös hyvä olla mukanaan taskulamppu sillä pimeys koittaa pian kun aurinko laskee eikä leireillä ole lainkaan katuvaloja tai muuta valaistusta.

Hetki auringon laskeuduttua rakennusten ja dyynien taakse. Kun auringon viimeinen kajastus on haihtunut, tulevat esiin miljoonat tähdet jotka lumoavat matkaajan. Nostaessaan katseensa taivaalle kulkija kiinnittää huomiota ensimmäisenä maitomaisena vanana kulkevaan Linnunrataan. Kaiken hiljaisuuden ja kirkkaana hohtavan tähtitaivaan alla tuntee helposti itsensä pieneksi. Toisaalta maailmankaikkeuden edessä olo on myös rauhallinen.

Suuri osa pakolaisleirien väestöstä on lapsia ja nuoria. Koska leirit ovat olleet olemassa jo lähes 40 vuotta, on niissä syntynyt jo useampi sukupolvi, joka ei ole koskaan saanut nähdä isovanhempiensa kotimaata. Kansainvälisen yhteisön kyvyttömyys ratkaista kriisiä juontaa juurensa lähinnä Yhdysvaltojen, Ranskan ja Israelin antamaan tukeen Marokolle, joka miehittää laittomasti suurta osaa Länsi-Saharasta. Olennainen kysymys on: kuinka pitkään sahrawien täytyy vielä odottaa pääsyä leireiltä takaisin koteihinsa?

Pakolaisleirit eivät ulospäin vastaa mielikuvaa tyypillisestä pakolaisleireistä, sillä 40-vuotta elämää leireillä on pakottanut ihmiset kehittämään leiriä asuttavaan käyttöön. Punaisen puolikuun teltat ovat vaihtuneet vuosien saatossa savitiilisiin rakennuksiin ja ruutukaava sekä kortteleihin perustuva hallintomalli on muokannut infrastruktuuria. Kaikki on kuitenkin väliaikaista sillä sahrawit olisivat milloin vain valmiita hylkäämään kaiken tämän ja muuttamaan takaisin kotimaahansa mikäli se olisi mahdollista. Muistutuksena kodista, leirit on nimetty Marokon miehityksen alle jääneiden sahrawien kaupunkien mukaan. Kuvassa Smaran pakolaisleiri.