Antti Lainas: Silloin oli sunnuntai

Suomalainen suedelainen

Katse, ilme, kauluspaita ja vaalea kiharainen tukka muistuttavat kieltämättä kevyen brittipopin mieslaulajien tunnuspiirteitä.

Maaliskuussa debyyttialbuminsa julkaissut kemiläinen Antti Lainas kertoo, että hänen suonissaan virtaa brittipop ja sydämessä asuu Suede. En minä häntä kuitenkaan heti Suomen uudeksi brittipopin lähettilääksi nimittäisi. Tämän sanon sekä hyvällä melodialla että pienellä riitasoinnulla.

Erittäin hyvä puoli Lainaksen musiikissa on se, etteivät hänen esikuvansa kuulu selvästi taustalla vaan kappaleet ovat laulajan itsensä näköisiä. Toisaalta mielestäni laulajalla on vähän vielä matkaa, ennen kuin hänet voidaan julkistaa Suomen brittipopin suurlähettilääksi. Suedesta puheen ollen, Antti Lainasta ja Sueden Brett Andersonia yhdistää omassa mielessäni se, että kummatkin laulavat kauniisti, mutta toisinaan Lainaksen hempeää ja Andersonin siirappista ääntä ei jaksa kuunnella koko levyn verran.

Mutta yleensä jaksaa, ja ihan syystä. Silloin oli sunnuntai -albumi on hieno kokonaisuus, jonka kappaleet Lainas on säveltänyt ja sanoittanut itse. Lainas itse tiiviistää, että hänen biisiensä lyriikoissa seikkaillaan ongelmallisessa arkitodellisuudessa ja riudutaan rakkaudesta.

Monet laululyriikat ovat levyn helmiä. Ajoittain ankea arki sekä mennyt ja nykyinen rakkaus näkyvät ja kuuluvat lauluissa, muttei liian raastavalla tavalla. Lainaksella on taito piirtää yksinkertaisilla sanoillaan täsmällinen kuva tilanteesta ja tunteista: Etkä oikein vaikuta niin kivalta, kuin vuosi sitten, asunnossas on piano ja sen päälle jäi mun tupakat. Myös tiettyjen loruriimien ja laulukliseiden toivottavasti tietoisen ironinen käyttö on ilahduttavaa: Vihdoin Nieminen jo huus, ”Soita hippi hei se blues! Tai Paranoid.”

Monessa musiikkimediassa noteerattu singlebiisi Meidät on kuin tehty toisillemme ei ole oma suosikkini, vaikka mukava ja mieleen jäävä kappale onkin. Kappaleessa olisin halunnut saada selville enemmän kertojaminästä, joka on kuin luotu tälle rennolle ”sinulle, joka tanssii sateella ja viihtyy puutarhoissa”. Erityisen onnistuneita ovat levyn alkupään kappaleet, kuten aiemmin sivutut Syksyisin, joka on levyn toinen single, sekä Yläkaupungilla valvotaan ja Kivuista kaunein.

Kappaleet vaihtelevat iloisista ralleista haikeisiin balladeihin. Siten levy ei jää junnaamaan, vaikka toisaalta tiettyä punaista lankaa on vaikea nähdä. Miksi levyn aloitusraidan Syksyisin jälkeen aletaan muistella kesää? Ehkä tarina selviää yhä useampien kuuntelukertojen myötä, ja ehkei yhtä tarinaa edes tarvitse rakentaa mieleen.

Joka tapauksessa Silloin oli sunnuntai -levy on ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen – osissa tai erikseen ja todennäköisesti monen monia kertoja.