Koria Kitten Riot

Onnen ja onnettomuuden säveliä

value="http://www.satyyri.net/11/materials/music/xspf_player_slim.swf?playlist_url=http://www.satyyri.net/11/materials/music/koriakittenriot/playlist.xspf" />

1. At the End of the World2. The Streets and Their Names3. The Wedding Waltz

Minulla ei ole pahaa sanottavaa Koria Kitten Riotista. Kaunis tunnelmallisia kappaleita sisältävä levy miellyttää alusta alkaen. Tämähän kuulostaa hyvältä, tuumin heti aloitusraidan the streets & their names aikana. Sama rauhallinen ja tyytyväinen mielentila säilyy koko levyn ajan. Välillä tosin tuumin, ovatko tasaiset ja harmittomat melodiat liiankin värittömiä, mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen, etteivät ne ole. Levy ei ole mitäänsanomaton, ja minulla on siitä mielipide. Se on, että minä pidän siitä.

Nopeiden ja äänekkäiden rokkikappaleiden – joita tänä päivänä riittää – rinnalla on ihana kuunnella rauhallisempaakin musiikkia. Tästä ajatuksesta on myös Koria Kitten Riot lähtenyt. Niin, mikä tai kuka tämä Koria Kitten Riot sitten on? Hän on Antti Reikko, jolla on yli kuuden vuoden kokemus Johnny Superhero -yhtyeen laulaja-kitaristina. Johnny Superhero on julkaissut albumin Finally Nowhere (2006) sekä EP:n Choises (2008). Koria Kitten Riotin nimikkolevy on artistin debyyttialbumi.

Artisti kertoo, että omien herkkien kappaleiden äänittäminen aloitettiin kolmisen vuotta sitten nollabudjetilla. Kappaleita ääniteltiin niin Reikon omassa makuuhuoneessa tutulta lainatulla mikrofonilla kuin kaverin luona kannettavan tietokoneen mikrofonilla. Kokoon kertyi muutamasta kappaleen sijasta kokonainen levyllinen kappaleita, jotka On Volcano -yhtyeen rumpali Eino Anttila sitten miksasi uuteen uskoon.

Kymmenen – ei enää kotitekoisen kuuloisen – kappaleen kokonaisuus julkaistiin viime marraskuussa, mutta jo viime vuoden maaliskuussa kappale at the end of the world oli mukana Johanna Vuoksenmaan elokuvassa Toinen jalka haudasta ja soi radiossakin. Kappale on kyllä erittäin tunnelmallinen ja herkkä. Kumma kun muut kappaleet eivät ole päässeet kunnolla radiosoittoon.

Muista kappaleista pidän edelleen eniten levyn ensimmäisestä kappaleesta. Levyn kolmannella kappaleella postcards to the moon Reikko todistaa, että hän osaa soittaa kitarallaan jykevämpiäkin sointuja. The wedding waltz on raikkaan kuuloinen häävalssi. Everytime we had to say goodbye -kappaleessa on kaunis kontrasti kepeän sävelen mutta ah niin surullisten sanojen kesken.

Koria Kitten Riotin sanoituksista on kuultavista haikeita tunteita, melankoliaa, kaipausta ja haaveilua. Reikko kertookin, että hänen elämässään oli vaikea hetki, kun hän kirjoitti kappaleitaan. ”Nyt puolitoista vuotta levyn äänitysten jälkeen tuntuu siltä, että en enää osaisi kirjoittaa yhtään noista biiseistä”, Reikko kertoo tiedotteessaan. Onnistuneesti hän on kuitenkin saanut tunteensa paperille. Mielenkiinnolla odotan, minkälaisia tuotoksia syntyy uusista elämänvaiheista – mieluiten tietenkin onnellisista sellaisista.