Echoes of Light – Valon kaikuja

Hiljaisuuden ja valon kaikuja

Echoes of Light – Valon kaikuja, Taidemuseo TR1 9.1.–7.2.2010

Tampereen TR1-museossa on ihanan rauhallinen tunnelma. Vain pieni valojen ja kuvien välähtely videoinstallaatioista tuo liikettä museotilaan. Kun ihmisiä ei ole paljon ympärillä eikä taideteosten edessä, tunnelmasta saa nauttia erityisen hyvin. Koivun rungon näköiseksi tehdyt pylväät tuovat ikään kuin kosketusta luontoon, vaikkeivät näyttelyn teokset välttämättä liian kaukana luonnosta olisikaan. TR1 on valoisa ja avara, ja tässä tapauksessa niin pitääkin olla.

Valokuvakeskus Nykyajan järjestämä Echoes of Light, Valon kaikuja -näyttelyyn on koottu neljän eri taiteilijan eli Nanna Hännisen, Ea Vaskon, Sandra Kantasen ja Rita Jokirannan teoksia. Vaikka taiteilijoiden tyylit poikkeavat toisistaan, teoksia yhdistää valoilla leikittely, kuten näyttelyn nimikin lupaa. Hännisen teokset ovat sarjasta New Landskapes, Kantasen sarjasta Maisemia ja Vaskon sarjasta Defining Darkness.

Jokirannan videoinstallaatio on nimeltään Venetian Wallpapers. Siinä ei tapahdu paljoakaan ja samalla jotakin koko ajan. Toisaalta siitä puuttuu jokin herkkyys ja kauneus, joita näyttelyn muista töistä löytyy. Hänninen esittelee Keski-Suomea uudessa valossa. Puijo (2005) ja Jyväskylä Skylinen ovat tunnelmallisia valokuvia. Paras hänen teoksistaan Basel from Sanlet Anton, joka valtavassa komeudessaan leikkii valon, sekä mustan, valkoisen ja harmaan yhdistelmällä. Teos on diptyykki, mutta siinä on liikettä. Vaskon digitaalinen värivedos City/Disorder tuo mieleen 70-luvun valokuvauksen, jossa himmeitä ruskean, punaisen ja vaalean sävyisiä valoläiskiä mustalla taustalla.

Parhaiten näyttelystä jäi mieleen luonnollisesti teossarja, josta pidin eniten. Kantasen teoksista Sakura 1, Sakura 2 ja Lake 1, joissa japanilainen rauhallinen maisema on yhdistetty valon sumuun. Kantanen onkin ottanut valokuvia niin Japanista, Kiinasta kuin Tiibetistäkin. Töissä jokin kuitenkin rikkoo muutoin harmonisen, eheän ja kauniin kokonaisuuden. Teoksissa säilyy kolmiulotteisuusvaikutelma ja pastellinsävyinen japanilaisen maisemakuvan tunnelma, mutta mukaan on lisätty jotain uutta. Näin ehkä muuten kliseinen ja puhki kuvattu aihe saa sielun ja oivalluksen. Sumuisen ja hämyisen kauniita ovat myös Kantasen Mountain 1, Mountain 2, Mountain 3 ja Mountain 4. Ne ovat myös pigmenttivedoksia ja niissä on jotain samaa kuin edellä mainitussa sarjassa, mutta ne ovat vaan jotenkin epäpuhtaimmissa tai -kirkkaimmissa väreissä ja ehkä eri maan vaikutuksen tulosta. Vuoristoteoksissa valo näkyy kuin sumuverhon läpi, kuten oikeasti toisinaan aamukasteen aikaan, kun katsoo oikealla hetkellä. Yksipuolisemman värimaailmansa vuoksi ne eivät kuitenkaan herätä minussa niin voimakasta tunnetta kuin Sakura- teokset ja Lake.

Hienossa ympäristössä Finlaysonin alueella toimiva TR1 on ylipäätään hyvä museo, jossa on usein mielenkiintoisia näyttelyitä. Ja perjantaisin sinne pääsee muuten ilmaiseksi. Valitettavasti näyttelyt ovat aika vähän aikaa esillä. Monet kiinnostavat näyttelyt pysyvät museossa usein vain noin kuukauden ajan. Ymmärtäähän tuon. Niin ihastuttavan rauhallinen kun käyntini museossa olikin, olisi siellä saanut olla paljon useampi nauttimassa valon kaiuista.