Haastattelu: Duke & Laaksoharju

Huumassa, kirjaimellisesti.
MD1
  • Arvio 1-5: 4+
  • Genre: Fiktio / Romanttinen komedia
  • Ohjaaja: Mikko Duke (Mikko III), Joonas Laaksoharju
  • Näyttelijät: Mikko Duke, Josephine Benzie, Karri Liikkanen, Liina-Kaisa Viljamaa

Ihminen tuntee itsensä erityisen vanhaksi silloin, kun kymmeniä vuosia nuoremmat henkilöt todistavat monilahjakkuutensa. Erityisen lannistavalta tuntui tutustua tapaukseen nimeltä Mikko Duke. Tämä nuori mies tekee sekä elokuvaa että musiikkia, joiden lisäksi hän valokuvaa ja kirjoittaa. Mikä pahinta, Duke on kaikilla osa-alueilla huomattavan lahjakas.

Käsittämättömintä tässä koko yhtälössä on se tosiseikka, ettei Dukesta eikä hänen yhtiökumppanistaan Joonas Laaksoharjusta ole tehty yhtäkään haastattelua tätä ennen. Tulosta on tehty ja lahjakkuutta riittää vaikka muille jakaa. Herätys, kollegat!

Naapureidensa autoja kyttäävä (ja paremman itselleen tulevaisuudessa hankkiva) Heidi Merima-Halonen, 37, arvosteli Mikko Duken, 18*), ja Joonas Laaksoharjun, 18, lyhytelokuvan Huumassa. Kostonhimoinen suomalainen kadehtija, Linda Kare, 27, kävi tapaamassa poikia.

Muusikoiden debyyttielokuva

Sekä Duke että Laaksoharju määrittelevät itsensä muusikoiksi, vaikka tekevätkin taidetta useammalla kuin yhdellä tavalla. Duken musiikki on miehen omien sanojen mukaan megalomaanista klassista rockia. Laaksoharju, taiteilijanimeltään Yonas, on puolestaan suomalaisen elektronisen hip hopin uusi ja kiitelty tulokas. Hän yhdistelee musiikkiinsa elementtejä myös dubstepista, jazzista ja soulista.

Duken ja Laaksoharjun lyhytelokuva Huumassa on kummankin ensimmäinen, mutta jatkoa on luvassa. Nuoret miehet ovat tälläkin hetkellä elokuvan teossa – saunassa.

”Sauna on keskeisessä roolissa kaikessa, mitä teemme”, Duke kertoo. ”Sauna on virallisesti sekä bat-mobiilimme että bat-luolamme.”

Hyvän mielen rakkaustarina

Huumassa on kesäinen tarina nuoresta miehestä, joka kaikkien nuorten miesten tapaan kaipaa rakkautta tajuamatta kunnolla mitä siitä seuraa. Soitellessaan kitaraa ohikulkijoille Espalla päähenkilö näkee Elämänsä Naisen lipuvan ohi. Toisin kuin tyypilliseen suomalaiseen tapaan kuuluu,  hän lähtee tämän perään.

”Elokuvassa on hyvin vahva metataso, kytky siihen, että olen roolissa pitkälti oma itseni. Todellisuus kohtaa mielikuvituksen. Omaelämänkertaa ja todellista persoonaani on ironisoitu ja viety syvemmälle.”

”Elokuvassa on hyvin vahva metataso, kytky siihen, että olen roolissa pitkälti oma itseni. Todellisuus kohtaa mielikuvituksen.”

Elokuvassa sanotuin sanoin, tältä mieheltä puuttuu kyky suhtautua naisiin kevyesti. Naiset sekoittavat pään. Oliko tämä ote elävästä elämästä?

”Tätäkin ominaisuuttani, eli kyvyttömyyttä suhtautua naisiin kevyesti, vietiin syvemmälle”, Duke puolustelee.

”No eikä viety”, Joonas Laaksoharju kommentoi.

Tarinan päähenkilö (Duke) toimii samalla myös kertojaäänenä elokuvassa. Duken persoonallinen ääni sopii loistavasti kertojan rooliin, ja Duken itsensä kirjoittamat vuorosanat kuulostavat luonnollisilta sekä realistisilta hänen esittäminään.

Duke ja Laaksoharju ovat myös sekä säveltäneet että esittäneet elokuvan musiikin. The Duke -yhtyeen musiikista voi lukea lisää henkilökuvan toisesta ja ainoastaan musiikkiin keskittyvästä osasta.

Elämä on elokuvaa

Elokuvan opetus on pysähdyttävä kaikessa yksinkertaisuudessaan: elämä on elokuvaa. Duke toivoo myös ihmisten ottavan elokuvastaan oppia ja tekevän jotakin vastaavaa, jotakin spontaania ja kivaa. ”Ärsyttävää asua tällaisessa maassa, jossa ihmiset eivät uskalla tehdä mitään kivaa tai kreisiä. Jos nyt ei lasketa sitä, että menee hengaamaan Kurviin kahdelta yöllä.”

Muusikko-elokuvantekijä kertoo kuuluvansa siihen harvinaiseen ryhmään, joka uskaltaa tehdä elämässään asioita. Ja sehän on jo nähty.

”Välillä sitä joutuu ongelmiin, niin hyviin kuin huonoihinkin, niiden tempausten takia. Kuten sanoin, elämä on elokuvaa.”

”Välillä sitä joutuu ongelmiin, niin hyviin kuin huonoihinkin, niiden tempausten takia. Kuten sanoin, elämä on elokuvaa.”

Hyviin ongelmiin?

”Niin. Parhaimmillaan sitä voi saada jopa työtarjouksia olemalla vain äärirehellinen tai koominen. Puhumattakaan siitä, että kaikki tytöt eivät koe elokuvassa nähtyä käyttäytymistä pelottavaksi.”

Elokuvan naispääosassa nähdään suloinen puoliksi englantilainen näyttelijälupaus Josephine Benzie. Elokuvan tekijöiden mukaan naispääosan esittäjää oli yllättävän vaikea löytää. Ensimmäinen valinta vetäytyi roolista, mutta seuraava löytö oli poikien mukaan sitäkin parempi:

”Jossussa on sellaista menneen ajan lumoa”, Duke ja Laaksoharju kiittelevät.

”Jossulla on selvästi erilainen asenne kuin tyypillisellä suomalaisella. Hän on sekä puhelias että hassu ja jäikin varmaan juuri näiden ominaisuuksien vuoksi vahvasti mieleen heti ensitapaamisella.”

Schwartzeneggerin jalanjäljissä

Elokuvan kokonaisbudjetti 60 euroa käytettiin rakastavaisten soutelukohtauksessa nähtävään kumiveneeseen. Kohtauksessa nähdään muutakin mielenkiintoista kuin koko budjetin nielaissut kulkuväline: Duken soututyyli. Airot ovat irrallaan hangoista, joten soutaminen muistuttaa lähinnä melomista.

”Arnold Schwartzenegger soutaa samalla tavalla elokuvassa Commando! Tottakai halusin olla vähän niin kuin Arnold, mutta koska kyseessä oli Clas Ohlsonin halpiskumivene, jonka airot olivat todella huonot, niin tämä oli myös käytännön kannalta välttämätön ratkaisu.”

Father and Son -productionsin, eli Duken ja Laaksoharjun vielä rekisteröimättömän tuotantoyhtiön, seuraava lyhytelokuva ilmestyy huhtikuun alussa. Kyseessä on tuotos, jossa film noir kohtaa feikkidokumentin ja poikien roolit ovat päinvastaiset kuin edellisessä elokuvassa. Tällä kertaa Duke on kameran takana ja Laaksoharju sen edessä itsensä oloisena hämmentyneenä nuorena miehenä.

Duke ja Laaksoharju menevät eteenpäin huimaavaa vauhtia. Seuraavana suunnitelmissa on pidempi, puolen tunnin mittainen lyhytelokuva.

”Kyllä me haluaisimme tehdä sen kokopitkänkin elokuvan, mutta sitä varten pitää ehkä vielä vähän harjoitella.”

Satyyri pysyy kuulolla.

http://kelaamo.fi/fi/Tekijat/Elokuvat/Elokuvat/?video=1601

 

*) Artikkelin kirjoittamisen jälkeen kävi ilmi, että Duke on johtanut toimittajia harhaan. Hänen oikea ikänsä on 28, mikä tarkoittaa sitä, että haastattelun tekijä onkin häntä nuorempi. Allekirjoittanut ei tunne enää oloaan ihan niin vanhaksi kuin vielä artikkelin kirjoittamisen aikoihin, ja hyvä niin.