Haastattelu: Omfalos

Yhdistelmä taidetta, sisäpiirihuumoria ja improvisaatiota.

1. Amira2. Valssi3. Taivasveitsi4. Tango

Omfalos Renaissance soittaa tunnelmallista musiikkia ja lauluja, joita on kuunneltava. Yhtyeen jäsenet ovat ansioituneita muistakin musiikkikokoonpanoista. Yhtyeen sanoittajan Jussi K. Niemelän mukaan Omfalos Renaissancen musiikki ei ole taustamusiikkia eikä viihdettä.

Terve Jussi K. Niemelä. Omfalos Renaissance on yhtye, johon kuuluu lisäksesi Mika Rättö, Harri Kerko ja Petteri Rajanti. Kerro vähän kokoonpanostanne.

Kaikki muut paitsi Petteri ovat kotoisin Porista, Mikahan asuu siellä edelleen. Yhtyeen idea on Harrin, mutta alusta asti oli tarkoitus, että Mika ja minä ollaan mukana. Petteri on tuttu tuottaja/muusikko ja hän tuli mukaan sitä kautta. Petteri esiintyy myös yhtyeen keikoilla, minä olen ne hommat lopettanut 90-luvulla.

Toimit yhtyeessä sanoittajana. Lisäksi olet sanoittanut esimerkiksi 22 Pistepirkon kappaleita. Omfalos Renaissancesta myös muun muassa Mika Rätöllä on monia muita musiikkiprojekteja. Mikä on tämän bändin erikoisuus tai oma juttu? Mikä siitä tekee juuri Omfalos Renaissancen?

Kyllä se on tämä kombinaatio. Harrin sävellykset ovat klassisia, tekstini eivät ole mitään rocksanoituksia ja musiikki on tuotettu välittämättä kaupallisista paineista. Taiteesta emme ole lähteneet tässä projektissa tinkimään. Mukana on myös paljon sisäpiirihuumoria ja ensimmäinen levymme oli aika pitkälti improvisoitua materiaalia, usein ensimmäisellä otolla taltioitu.

Yhtyeenne levy Väärät nuotit saatanalla on ilmestynyt tänä vuonna. Miten kuvailisit levyä? Miten levy on syntynyt?

Tämä toinen levymme oli alunperin tarkoitus tehdä teema-albumiksi, joka kertoo Carlo Gesualdosta. Tein kaikki runoni tähän teemaan eli ne liittyvät tavalla tai toisella kyseiseen herraan. Hän oli hullu renessanssiruhtinas, joka sävelsi omaperäistä, tavattoman synkkää ja kaunista vokaalimusiikkia. Olin itse studiossa vain parissa sessiossa, joten en ollut tällä kertaa tuotannollisesti vaikuttamassa läheskään niin paljon kuin ensimmäisellä albumillamme. En myöskään osallistunut kappalejärjestyksen tai kansien tekemiseen, toisin kuin debyyttialbumilla.

Levyn nimikin muuttui alkuperäissuunnitelmasta, en tiedä, kuka sen lopulta keksi. Edellisen albumin teema oli Mikalle ja minulle rakas bushido, eli tein kaikki runot sen ympärille. Siinä oli japanilaista filosofiaa, jonka yhdistimme körttiläisyyteen. Körttiläisyys tuli puolivahingossa studiossa, kun vitsailimme. Levyttäminen on varsin hullua ja hauskaa puuhaa. Tämä uusi albumi tehtiin useassa sessiossa, kun taas ensimmäinen tehtiin melkein yhdellä kertaa parissa päivässä.

Sanoituksissasi on suuria tunteita ja suuria sanoja. Siksi pakko kysyä tyypillinen kysymys – mistä tulevat ajatuksesi sanoituksiisi?

Muusani on minulle suosiollinen, inspiraationlähteeni ovat moninaiset. Katselen, kuuntelen, tunnen ja koen, siitä kaikki syntyy. Lisäksi minulla on naturalistinen asenne, jolloin ihminen ja kaikki inhimillinen on osa luontoa, osa maailmankaikkeutta. Tarkkailen elämää maailmankaikkeuden näkökulmasta, koen olevani tähtien räjähdyksissä syntyneiden hiukkasten väliaikainen sijaintipaikka, osa suurta, suurin piirtein ikuista virtaa.

Voin saada inspiraation tai idean runoon vaikkapa kavereiden bändin keikalla eturivissä. Lopputulos on kuitenkin yhdistelmä ankaraa työtä, elämänkokemusta ja jonkin verran myös lukeneisuutta. Olen nopea, ammennan sieltä, mihin olen asioita ja ideoita kerännyt, ja jos en muista tai tiedä jotain, kaivan sanakirjoja tai googlaan.

Antiikin filosofeista minulle läheisin on Herakleitos, Hämäräksi kutsuttu. Hänen prosessiontologiansa inspiroi jatkuvasti, Herakleitoshan oli jo Pentti Saarikosken runoudessa läsnä ja Saarikoski myös käänsi Herakleitoksen fragmentit suomeksi. Lisäksi bushidoasenne inspiroi ja mahdollistaa välittömän runoilun. Toisin sanoen olen opiskellut tekniikan, jonka avulla teksti tulee nopeasti ja vaivattomasti, jos tarvitaan.

Vaikuttaako sanoituksiin tai sanoitustyöhön jotenkin se, millä kielellä teet sanoituksia?

Ei vaikuta, osaan englantia ja suomea suurin piirtein yhtä hyvin, italiaa heikosti. Italiaksi en voi sanoittaa. Tietenkin joitain teknisiä juttuja on, jotka vaikuttavat jonkin verran.

Yhtyeenne musiikki on rauhallista tunnelmointia. Kenelle teette musiikkia? Tai jos sellaiseen ei ole vastausta, niin minkälaiseen tilanteeseen yhtyeenne musiikki sopii?

Ei aavistustakaan. Mielestäni meillä on sekä helppoja että vaikeita kappaleita, jotkut vaikeat ovat suurin piirtein niin epäkaupallista tavaraa kuin vain voi olla. Eli emme ainakaan tähtää kansansuosioon. Musiikki sopii varmaan yksinäisille, koska sitä täytyy kuunnella. Ei se ole mitään taustamusiikkia tai viihdettä.

Keikoilla on kuulemma harras ja latautunut tunnelma, pojat ovat kertoneet. Itse en ole ”meitä” vielä livenä nähnyt, olen niin vanha ja väsynyt, etten jaksa valvoa, heh heh.