Haastattelu: Reija Wäre

Reija Wäreen kiireinen vuosi alkaa Saiturin Joulu -näytelmällä

Charles Dickensin rakastetusta jouluklassikosta, Saiturin Joulusta, nähdään tänä jouluna Kansallisteatterissa jälleen yksi onnistunut versio. Nimekkään näyttelijäkaartin voimin nähdään esityksiä vielä joulun jälkeenkin, aina tammikuulle saakka.

Tarina, jonka suurin osa tämän päivän ihmisistä tuntenee, rakentuu saidan ja kyynisen Ebenezer Scroogen ympärille. Scroogen mieli on jouluaattona vielä tavallistakin synkempi, sillä hän vihaa juhlapyhää yli kaiken.

Saiturin Joulun liikuttava satu tuo joulumielen niin pienille kuin suuremmillekin katsojille. Samoin kuin Tuntematon Sotilas kuuluu jokaiseen itsenäisyyspäivään, pitäisi tämän tarinan kuulua jokaiseen jouluun.

Kurt Nuotion ainutlaatuinen näyttämöversio Saiturin Joulusta on täynnä upeita lavastuksia sekä vaikuttavia puvustuksia, jotka on toteutettu yhteensä 34 henkilön työryhmän voimin. Pelkästään lavasteita liikuttamassa lavalla on peräti yhdeksän miestä. Näytelmän pääosassa Ebenezer Scroogena loistaa karismaattinen Kari Heiskanen.

Kansallisteatterin varsin osuvan suosituksen mukaan Saiturin Joulu sopii hyvin kaikille 6-100 -vuotiaille katsojille.

Hyvällä tavalla perinteinen esitys

Esityksen koreografiat ovat Reija Wäreen käsialaa. Wäre, yksi Suomen kysytyimmistä teatterikoreografeista, lienee suurelle yleisölle tuttu ainakin Nelosen tv -ohjelmasta Dance, jossa hän toimi koreografina ja vierailevana tuomarina syksyllä 2010. Tämän lisäksi Wäre työskentelee säännöllisesti suomalaisissa tanssin ammatillisissa oppilaitoksissa opettaja -koreografina, opettaa tulevia näyttelijöitä Teatterikorkeakoulussa sekä tulevia oopperalaulajia Sibelius -akatemiassa.

Teatteriproduktioita Wäreelle on tähän mennessä kertynyt lähes 50. Niiden myötä hän on työskennellyt Kansallisteatterin lisäksi mm. Svenska Teaternissa, Uuden Iloisen Teatterin produktioissa, Helsingin Kaupunginteatterissa sekä vierailevana koreografina Puolassa, Venäjällä sekä Kiinassa.

Kansallisteatterin Saiturin Joulu -näytelmässä periaatteessa kaikki, mikä tapahtuu musiikin alla, on Wäreen vastuulla.

”Lisäksi osallistun eri aikakausien tapojen, kuten ryhdin, suunnitteluun”, Wäre kertoo. ”On ohjaajasta kiinni, kuinka paljon eri aikakausien todellisista tavoista tuodaan esitykseen mukaan. Esimerkiksi ryhti oli kovemmassa huudossa 1800 -luvulla kuin tänä päivänä! Me voimme istua tänä päivänä miten vain, silloin piti istua selkä suorana ja polvet yhdessä.”

”Tämä on kaiken kaikkiaan hyvällä tavalla perinteinen esitys”, Wäre pohtii. ”Tällaisessa koko perheen produktiossa lapset pääsevät näkemään, mitä teatteri on. Lisäksi tässä käsitellään isojakin teemoja, kuolema, omatunto, oikea ja väärä – näytelmän kautta aiheita on helpompi avata lapsille. Näyttää heille, millainen maailma oikein on. Vähän kuin lukisi satukirjaa.”

”Joulu on hanurista!” Wäre puuskahtaa, ”Mulla on aina ollut järjetön jouluahdistus. Tänä vuonna on ollut aivan ihmeellistä, kun harjoituksien myötä onkin ollut jouluna kivaa.”

Wäre vertaa näyttelijöitä tanssijoihin: ”Tanssijat ovat äärimmäisen kurinalaisia, näyttelijät vapaampia. Se näkyy; näyttelijät puhuvat paljon enemmän! Kaiken kaikkiaan pidän sekatyöryhmistä, eri taiteenalojen edustajat ruokkivat toisiaan.”

Saiturin Joulun myötä Wäre pääsi tekemään koreografioita ensimmäistä kertaa myös lapsinäyttelijöille. Hän hehkuttaa teatterin taikaa ja lapsien eläytymiskykyä – niin yleisönä kuin näyttelijöinä.

Koska kyseessä on klassinen joulusatu, odotan kuulevani jotain myös joulun ajan taiasta: ”Joulu on hanurista!” Wäre puuskahtaa, ”Mulla on aina ollut järjetön jouluahdistus. Tänä vuonna on ollut aivan ihmeellistä, kun harjoituksien myötä onkin ollut jouluna kivaa. ”

Tämän toteamuksen jälkeen vedämme yhteistuumin henkselit kaikkien ”torttu vai pipari?” -tyylisten joulukysymysten päälle. ”Nämä joulutouhut eivät ole mun juttuni”, haastateltava vielä varmistaa.

Mikä sitten on Reija Wäreen juttu?

”Olen siitä onnellisessa tilanteessa, että pääsen tekemään paljon kaikenlaista, keskenään hyvin erilaisiakin juttuja”, Wäre kertoo. ”Sekä taidetta että viihdettä, molemmat tukevat toisiaan.”

”Tanssiryhmäni Of(f) Course Ensemble on ehdoton lempilapseni”, Wäre jatkaa. ”Ryhmä on viime vuosina tehnyt katu- sekä nykytanssia yhdistäviä teoksia, joita on esitetty sekä kotimaisilla että kansainvälisillä tanssi- ja teatterifestivaaleilla.”

Of(f) Coursen esiintyjäkaartiin kuuluvat Wäreen lisäksi Suomen kansallisbaletin tanssija Sara Vuorinen, Bounce -katutanssiryhmän kanssa pitkään Eurooppaa kiertänyt Sara Hirn, pitkän uran nykytanssin parissa tehnyt Teemu Kyytinen, Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelmasta ja Eurovision Dance Contest (BBC) -voitosta monelle tuttu kilpatanssija Jussi Väänänen, maailmaa ahkerasti kiertävä katutanssiammattilainen Bboy Ätä sekä capoerista Leevi Huhtamaa.

Keväällä Kakolassa

Myös tulevan kevään produktiot saavat Wäreen silmät loistamaan: ”Olen mukana kaikkien aikojen ensimmäisessä turkulaisessa rock -musikaalissa, Kakolassa”, Wäre iloitsee.

Kakolan rankkaan päärooliin on saatu katu- ja rock-uskottavuudessaan ainutlaatuinen, ja tämänkaltaiseen rooliin ehkä se ainoa oikea valinta, Veeti Kallio.

Turkulainen rock -musikaali?

”Kakola on jo paikkana ihan mieletön ajatellen tarinaa”, Wäre kertoo. ”Koreografiat kuvastavat vankien tunnetiloja, ja musiikki vie tarinaa eteenpäin aivan ainutkertaisella tavalla.”

Kakolan rankkaan päärooliin on saatu katu- ja rock-uskottavuudessaan ainutlaatuinen, ja tämänkaltaiseen rooliin ehkä se ainoa oikea valinta, Veeti Kallio. Naispääroolissa nähdään Husky Rescue -yhtyeen keulakuvana tunnettu Reeta Vestman. Musiikista vastaa Jussi Vahvaselän livebändi ja ohjauksesta Mikko Kouki.

”Mikko ei ole musikaaliohjaaja, hänen kuvallinen ajattelunsa on hyvin elokuvallista”, Wäre pohtii. ”Kakolaa harjoitellaan parhaillaan, ja ainakin nyt tuntuu siltä, että siitä tulee todella hyvä.”

Kakolan kantaesitys on 17.2.2012 Turun Kaupunginteatterin päänäyttämöllä.

Keväällä saa ensi -iltansa myös Uuden Iloisen Teatterin revyy Ilon Palasia, jossa Wäre pääsee taustatyön lisäksi näyttämölle. ”Koko produktio on todella kunnianhimoinen”, Wäre kuvailee, ”jo pelkästään se, että minäkin pääsen lavalle, on ihan mahtavaa!”

Wäre on saanut Uuden Iloisen Teatterin lavalla myös lauluosuuksia. ”Viimeinkin”, Wäre toteaa, ”Tätä on odotettu. Vaikka lauluosuuteni kestää noin kaksi sekuntia, olen siitä todella iloinen – siitäkin huolimatta, että työkaverit ovat vitsaillen pyytäneet minua olemaan laulamatta.”

 

Satyyri antoi Reija Wäreelle mahdollisuuden esittää kysymyksiä muille samana päivänä haastateltaville henkilöille, suomalaisen Chick lit -genren edelläkävijä Kira Poutaselle, Kirjallisuus Finlandia -ehdokas Laura Gustafssonille sekä mediapersoona Tuomas Vimmalle, jotka esittivät myös vastakysymyksiä Wäreelle.

Kysymykset vastauksineen löydät lähiaikoina Satyyristä!