Haastattelu: Taru Mäkelä

Ihania miehiä hermoromahduksen partaalla
varasto_301211
  • Arvio 1-5: 4
  • Genre: Komedia
  • Ohjaaja: Taru Mäkelä
  • Näyttelijät: Aku Hirviniemi, Kari-Pekka Toivonen, Minttu Mustakallio, Jope Ruonansuu, Juha Muje, Vesa Vierikko, Vesa-Matti Loiri, Esko Salminen, Hannele Lauri, Tomi Lauri

Arto Salmisen näytelmään perustuva duunaritragikomedia Varasto, kaikessa karuudessaan sekä lohduttomuudessaankin, on parhaita tänä vuonna tehtyjä kotimaisia fiktioelokuvia. Tarina kertoo Helsinkiläisen rautakaupan varastosta, jonka työntekijät ovat enemmän tai vähemmän – pääsääntöisesti enemmän – elämän kolhimia ressukoita. Näille syrjäytymisen rajalla taisteleville tämän päivän sankareille tulevaisuus ei lupaa ainakaan urakehitystä. Kehitystä heidän elämässään tuskin muutenkaan tapahtuu – ainakaan positiiviseen suuntaan.

Elokuva nojaa koko painollaan päähenkilöiden, Ranisen (hulvaton Aku Hirviniemi), Rouskun (käsittämättömän hottis Kari-Pekka Toivonen) sekä Karitan (ihana Minttu Mustakallio) karismaan, joka kannatteleekin sitä varsin kiitettävästi. Sivurooleissa nähdään tähtiä Esko Salmisesta Vesa-Matti Loiriin sekä Hannele Lauriin. Viimeksi mainitun tulkinta Karitan viinaan menevästä äidistä punaisine hiuksineen sekä sinisine luomiväreineen on jälleen yksi osoitus Laurin valovoimaisesta monipuolisuudesta.

Varasto on kirjoitettu alun perin 90 –luvun lamaan. – Kun alun perin keskustelimme Salmisen kanssa elokuvan teosta, aihe ei ollut kovin ajankohtainen, elokuvan ohjaaja Taru Mäkelä muistelee. Salminen menehtyi äkilliseen sairauskohtaukseen vuonna 2005, ja elokuvaoikeudet saatiin lopulta perikunnalta. – Paradoksaalista kyllä, tuli uusi lama, joka teki elokuvasta jälleen erittäin ajankohtaisen.

Ronski ote tekee huumorista sekä arkista että uskottavaa.

Reilun vuoden mittaiseen aikalaiskuvaukseen sisältyy kaikkineen niin paljon epäonnea sekä –toivoa, että ilman jatkuvaa särmikästä huumoria sekä lohdullista loppuratkaisua elokuva ansaitsisi lähestulkoon ”ranteet auki” –luokituksen. Dialogi yltää vähintäänkin Pussikaljaelokuvan vastaavan tasolle  –  tämän tyyppiset elokuvat tuntuvatkin uppoavan ukkosenjumalan nyrkin tavoin suomalaiseen sielunmaisemaan.

Johtaja Kataja: Kumpaa te toivotte, tyttöä vai poikaa?
Rousku: Emmä tiedä.
Johtaja Kataja: Niin, olkoon kumpi vaan kunhan on terve.
Rousku: Olkoon vaikka vammainen, kunhan on poika!

 

– Salmisen tapa tehdä mustankin puolelle menevää huumoria ei ole millään tavalla hienosteleva, Mäkelä kiittelee, – Ronski ote tekee huumorista sekä arkista että uskottavaa.

Teattereiden katsomoa eivät täytäkään siivot, korkeakoulututkinnon omaavat naiset, vaan Thalian temppeleissä harvoin nähdyt miesporukat.

Legendaarisen Mäkelän elokuvasuvun tämä hetken ykkösedustaja, Taru Mäkelä, on myös osittain tuottanut elokuvan. Mäkelä kuvailee elokuvaa komediaksi, joka kertoo tavallisille ihmisille tärkeistä asioista. – Varasto on komedia, mutta nopean ja hersyvän pinnan alta paljastuu näkemyksen kirkkautta, selkeästi nähtyä moraalia. Tarina on siksi myös nuoren miehen kehityskertomus, Mäkelä pohtii.

– Olen aina ihaillut 1930 -40 –lukujen Hollywoodin ns. screwball –komedioita, Mäkelä kertoo. – Varaston kovaksikeitetyssä sanailussa on jotain hyvin läheistä tälle perinteelle. Lisäksi elokuvassa on vahva, sanavalmis ja käsittämättömän ovela naisrooli – tai parikin sellaista, Karita ja hänen äitinsä eivät nimittäin ole mitään jees –naisia!

Elokuva on tehty miesten näkökulmasta miehisellä logiikalla, mikä onkin satojen ja taas satojen naisilta naisista naisille tehtyjen elokuvien jälkeen vähintäänkin virkistävää. – Olen nähnyt näytelmäversioita Varastosta, ja niiden yleisöprofiili on ollut suuri elämys: teattereiden katsomoa eivät täytäkään siivot, korkeakoulututkinnon omaavat naiset, vaan Thalian temppeleissä harvoin nähdyt miesporukat, Mäkelä hehkuttaa. – Näitä äijiä yhdistää sekä toisiinsa että näytelmän henkilöihin kokemus suoraviivaisen, fyysisen työn tekemisestä.

Elokuvan jakelusta vastaa Nordisk Film, joka luottaakin viimeisimpään bravuurinsa niin lujasti, että sitä lähdetään levittämään vuoden vaihteessa teattereihin peräti 70 kopion voimin. Tämän maagisen rajan ovat tänä vuonna ylittäneet Pussikaljaelokuvan lisäksi vain Vares –elokuvat, Hella W sekä Syvälle Salattu.