Haastattelu: JP Siili

Veljekset puukkohippasilla
  • Arvio 1-5: 2,5
  • Genre: Historiallinen draama
  • Ohjaaja: JP Siili
  • Näyttelijät: Lauri Tilkanen, Mikko Leppilampi, Pamela Tola, Esko Salminen, Lena Meriläinen, Aku Hirviniemi, Eero Milonoff, Pirkka-Pekka Petelius, Olavi Uusivirta

JP Siilin ohjaama ja käsikirjoittama historiallinen suurelokuva Härmä sai maailmanensi-iltansa helmikuussa Kauhavalla, eli lähes elokuvan tapahtumien ytimessä. Kutsuvierasnäytös oli monella tapaa historiallinen, sillä elokuvateattereiden ulkopuolella ei ole aikaisemmin esitetty elokuvia digitaalisina kopioina. Tapahtuma oli myös suurin Kauhavalla koskaan järjestetty elokuvatapahtuma.

Ohjaaja ja muu työryhmä jännittivät autenttisen yleisön reaktiota puntit tutisten. Kauhavan lennoston johtajan kanssa oli leikillisesti sovittu, että työryhmää varten pidetään kiitoradalla kaksi Hawkia lähtövalmiina – kaiken varalta.

Hawkeja ei tarvittu, sillä tuhatpäinen yleisö osoitti suosiotaan seisten.

Romanttinen actionwestern -epookki

Härmä on raastava epookki 1800-luvun lakeuksilta. Ohjaajan mukaan elokuva on lisäksi western, perhekronikka, toimintaelokuva ja rakkaustarina.

Välitalon veljekset Esko (Mikko Leppilampi) sekä Matti (Lauri Tilkanen) ovat keskenään täysin erilaisia ja ainoastaan näennäisesti sovussa vanhempiensa mieliksi.

Perinteen vaatimusten mukaan esikoinen tulee perimään vanhempiensa koko omaisuuden. Välitalon isäntä Antti (Esko Salminen) ei ole tästä ajatuksesta mielissään, sillä esikoinen on pelon voimalla pitäjää hallitseva juoppo puukkojunkkari ja kaikista häjyistä pelätyin.

Antti Välitalo päättääkin ohittaa esikoisensa perimäoikeuden testamentilla jättäen kaiken nuoremmalle ja kunnolliselle pojalleen. Sympaattinen kuopus pyytää ilouutisen kuultuaan kauniin morsiamensa Aino Kantolan (Pamela Tola) kättä tämän isältä (Taneli Mäkelä). Herra Kantola suostuukin ilomielin tulevan tilallisen kosintaan.

Esko on juuri kuullut isänsä päätöksestä, ja lähtee helavyö helisten peräämään itselleen oikeutta.

Häjyt ohjaajan sydäntä lähellä

Ohjaaja JP Siilin aikaisempaan tuotantoon kuuluvat muiden muassa elokuvat Blackout (2008),  Ganes (2007) ja Hymypoika (2003).

”Ajattelin alun perin tarttua Isontalon Anttiin ja Rannanjärveen. En kuitenkaan halunnut tehdä kahta elokuvaa samoista lähtökohdista. Ganes oli liitetty tiiviisti todelliseen ilmiöön sekä oikeisiin henkilöihin”, Siili kertoo.

1800-luvun puukkojunkkareiden aika on yksi niistä Suomen historian ajanjaksoista, johon Siili on jo pitkään halunnut tarttua. Vaikka hänellä itsellään ei olekaan pohjalaistaustaa, hän on erittäin kiinnostunut häjyistä sekä heidän perinteistään. Erityisesti häjyjen kunniakäsitys on ohjaajan sydäntä lähellä.

Siili halusi myös tarttua kysymykseen siitä, miten moraalisesti selkärankainen ihminen pystyy pitämään periaatteensa väkivaltaisessa, moraalittomassa elinympäristössä.

Raakuutta ja kliseitä

Elokuvan väkivaltaisuus on puhuttanut sekä työryhmää että mediaa epätavallisen paljon. Raakuus hallitsee koko elokuvaa niin voimakkaasti, että itse tarina jää ajoittain vähemmälle huomiolle sen takia. Jatkuva katkeruus sekä epätoivo henkilöhahmojen kohtaloista on päällimmäinen tunne koko elokuvan ajan, eikä tämän elokuvan yhteydessä voi todellakaan puhua nautinnollisesta elokuvakokemuksesta.

Elokuvan teemat liikkuvat pääosin häjyjen kunniakäsityksen sekä moraalin – tai paremminkin moraalittomuuden – parissa. Mukaan on saatu mahtumaan myös rakkaustarina,  joka on sävyiltään yhtä synkkä kuin muutkin tarinan osa-alueet.

Henkilöhahmojen kliseisyydestä huolimatta päähenkilöiden roolisuoritukset ovat onnistuneita kautta linjan. Pienemmissä rooleissa ja päähenkilöitä huomattavasti mielenkiintoisempina hahmoina nähdään Aku Hirviniemi Kallena sekä Eero Milonoff häjynä vailla nimeä.

Siili on rakentanut tarinaan taidokkaan, jatkuvasti kasvavan jännitteen. Katsoja ei voi olla tuntematta syvää epätoivoa, katkeruutta tai vihaa tarinan toinen toistaan raastavammissa juonenkäänteissä. Myös työryhmä kävi läpi samanlaisia tunteita projektin aikana.

”Palkitsevimpia hetkiä käsikirjoittajalle ovat juuri ne hetket, jolloin pääsee tunnetasolla mukaan tapahtumiin. Siitäkin huolimatta, että tunteet olivat tämän elokuvan kohdalla normaalia rankempia”, Siili kertoo.

”Kokemus on kuitenkin erilainen kuin katsojalla, joka näkee elokuvan ensimmäisen kerran valkokankaalla. Kun on koko ajan mukana, tunteet sekä kuluvat että muuttuvat.”

Keskustelu ulkonäöstä ärsyttää

Nuoremman Välitalon veljeksen roolissa nähdään Lauri Tilkanen, Suomen James Deaniksi sekä 2000-luvun Tauno Paloksi kutsuttu nuorimies. Tilkanen itse pitää ulkonäkökeskustelua turhana:

”Onhan se mairittelevaa, että minua verrataan tällaisiin suurmiehiin. Toivoisin kuitenkin, että minua arvosteltaisiin roolisuoritusten eikä ulkonäön perusteella. Tämä häly ulkonäöstäni alkaa jo ärsyttää.”

Tilkanen kertoo, että elokuvan vakavat teemat tekivät oikeaan mielentilaan virittäytymisen erittäin hankalaksi.

”Elokuvassa rakas isäni on juuri kuollut, ja käsitellessäni surua joudun samalla käsittelemään epäilystä oman veljeni osallisuudesta kuolemaan. Olen vasta 24 -vuotias, oma elämänkokemukseni ei todellakaan sisällä näin suuria asioita.”

”Näin suuri projekti pelotti jo muutenkin kuin elämäkokemuksen puutteen takia. Nyt lopputuloksen nähneenä olen kuitenkin ylpeä suorituksestani.”

Aito rakkaustarina

Pamela Tola kuvailee prosessia raskaaksi pitkine kuvauspäivineen ja vaativine kohtauksineen. Rooli Ainona oli kuitenkin mieluisa erityisesti hahmon oikeudenmukaisuuden takia.

”Oikeudenmukaisuus on minulle tärkeä asia myös tosielämässä. Aino on vahva ja temperamenttinen nainen, joka pysyy periaatteissaan, vaikka hänelle tapahtuu jatkuvasti äärimmäisen epäoikeudenmukaisia asioita”, Tola pohtii.

Tolan esittämän Ainon sekä Tilkasen esittämän Matin rakkaustarina on elokuvan parasta antia. Se on tarinan sydän ja sielu. Parin kemiat pelaavat uskomattomalla tavalla – eikä ihme, sillä rakkaus roihahti heidän välilleen kuvauksissa myös tosielämässä.