Lyhytproosa: Matias Halonen

Iso Jytky

Jokainen Mestarin kappale oli hitti jo syntyessään. Hän oli tähti. Tuo Koomikko oli kasvanut suureksi Estraditaiteilijaksi ja edelleen täysiveriseksi Tulkitsijaksi, jonka taito ylevöitti koko kotimaan kuulevaa kansaa.

Syvinkään ääni ei koskaan kanna ikuisesti. Vuodet ja keikkaelämä luhistivat vähitellen Mestarin terveyden, hänen ennen niin urheilullisesta vartalostaan ei lopulta ollut jäljellä mitään. Tilalla oli kaljamaha ja valtaisan diabeetikon hikoava iho. Suuren Taiteilijan ehtoohetket alkoivat. Jäähyväiskiertueen aika tuli. Se oli kansan mielestä paatokseltaan hulppea ja lämpönsä vuoksi sydämiin painuva. Kriitikotkin hehkuttivat. Iltapäivälehden toimittaja varmisteli Mestarilta vielä, ettei tällä ollut aikomusta uusia jäähyväiskiertuetta parin vuoden kuluttua, ja siten pettää yleisönsä luottamusta samaan tapaan kuin eräät muut vanhan polven esiintyjät, sellaiset kuin Hector, Freemanista puhumattakaan olivat tehneet. ”Tällä mahalla, vai?”, oli Taiteilija humoristisesti veistellyt.

”Saattaa vanhalla ihratynnyrillä olla ässäkin hihassaan.”

Tieto Mestarin osallistumisesta Euroviisukarsintoihin otettiin vastaan ristiriitaisin tuntein. Joidenkin mielestä Mestarin esiintyminen kansainvälisillä areenoilla olisi hieno päätepiste useita koskettaneelle ja monipuoliselle uralle. Toiset taas näkivät edessä ainoastaan viimeisen hiipumisen ja arvonalennuksen matkalla ennen Tuonen tupia. Mestarin nauttima suosio kaikissa kansanryhmissä yhdistettynä viisuehdokkaan väkevän tappuraiseen syvyyteen kuitenkin takasivat tulkinnalle ylivoimaisen voiton Suomen karsinnoissa.

Tuoreessa EU-maassa Somaliassa järjestettyjen Euroviisujen ennakkoesiintymisissä Laulaja sai osakseen vahvaa suosiota ja kotiyleisönkin odotukset alkoivat kasvaa – kenties Suomi saisi nyt vihdoin kaikkien aikojen toisen viisuvoittonsa. Viimeisinä päivinä ennen suurta iltaa Mestari muuttui salaperäiseksi ja huhupuheet alkoivat kiertää. Hän jättäytyi tyystin pois julkisuudesta, eikä hänen taustayhtyeensäkään asioita tarkasti tunnettu.

Sensaatiolehdistö kertoi arvoituksellisista lääkärikäynneistä. Härskeimmät juorut väittivät Mestarin käyneen plastiikkakirurgilla – kenties hieman tilkitsemässä itseään. Puhuttiin myös oudoista lannoitetilauksista. Yleisön odotukset alkoivat väistyä huolen tieltä. Herra Mestarin maanviljelysharrastus oli kyllä kaikkien tiedossa, mutta pinnallisuuden ei yleisesti katsottu voivan koskettaa hänen ylevää persoonaansa. Ehkä kaikki olikin vain tyhjää panettelua.

Finaalissa Suomen esiintyjän vuoro oli viimeisenä. Liput sekä huojuivat estradin edessä, että lepattivat kotikatsomoissa. Mestarilla oli näytön paikka. Hän saattoi puolustaa Suomen mainetta elävänä laulumaana. Hänen kontollaan oli myös velvollisuus häivyttää sitä häpeää, jonka hänen edeltäjänsä olivat kansakunnan sydämiin jättäneet. Edes Lordin ylivoimainen voitto takavuosina ei ollut riittänyt menneitä tuskan vuosia painamaan unholaan. Mestarin voitto olisikin jotain aivan toista, olihan hän kunniallinen Artisti, eikä pahan lähettiläs.

Esiintyjää ei kuitenkaan näkynyt eli kuulunut. Minuutit liplattivat ohitse Dar Es Salaamin kaikkien aikojen suurimman musiikkitapahtuman lähestyessä loppuaan. Yleisö kahisi ja kohisi levottomuuden vallitessa. Viimein kajahtivat viisun ensirytmit ja kuulijat huojentuivat. Odotuttaminen olikin ilmeisesti vain harkittu osa show’ta.

Mustan elegantissa juhlapuvussaan Mestari asteli keinuen lavalle aloittamaan soolonsa asiaankuuluvin röhkäisyin, samalla teatraalisesti raajojaan soiton tahtiin väpättäen. Yleisön antamat suosionosoitukset olivat ansaitut. Strobovalot valaisivat mestarin ja hänen kasvoillaan valuneet hikikarpalot, jotka prisman tapaan hajottivat valon sateenkaaren kaikkina sävyinä tilataiteelliseksi spektaakkeliksi.

Suuri oli riemu kotikatsojien joukossa, heidän nähdessään, ettei Mestari missään pinnallisuuden pistoksen vallassa ollut ainakaan kasvojaan mennyt leikkelemään. Sama vanha rasvasyylä siellä möllötti kuin kuun. Uutisankkaa oli heille syötetty.

Mestarin laulu oli unohtumaton. Se sai ihmisen itkemään. Kenelläkään ei ollut syytä epäillä, etteikö Mestarilla olisi ollut kaikki avut puolellaan kisatessa yleisöäänestyksessä kolmen parhaan joukossa. Oikeastaan voidaan suoraan sanoa, että voitto oli varma, sillä historia on mitä on, eikä jossittelu sen parissa auta ketään. Ekstaattisten tuomionpasuunoiden mylvinnän lailla kutsuivat yleisön hurmioituneet huudot vielä kerran viisuvoittajan lavalle esittämään jo syntyessään ikivihreää iskelmäänsä.

Mestarin laulu saapui ensimmäiseen kertosäkeeseensä. ”Such good wood it is!”, kajahti televisioiden kaiuttimista miljoonissa kodeissa kautta koko yhdentyneen ja laajentuneen Euroopan. Samassa lavalta kuului voimakas ratkeamisen ääni ja yleisön joukosta äänekästä kiljuntaa. Yhdessä yllättävässä hujauksessa Mestari oli rikkoen repinyt yltään puvuntakkinsa ja paitansa, viskaten ne vierelleen lavalle samalla paljastaen runsaan keski- ja yläruumiinsa. Silmän räpäystä myöhemmin olivat myös Staran housut valahtaneet lattialle vapauttaen tuon suunnattoman lihan keikkumaan kaikessa groteskissa alastomuudessaan kaiken kansan edessä.

Silmiin pistävää olisi tavallisesti ollut, että Mestarin iho oli kauttaaltaan täynnä tikkejä ja sideharsoin peitettyjä kohtia, jotka saattoi arvata leikkausarviksi. Tähän ei juuri kukaan kuitenkaan ehtinyt kiinnittää huomiota, sillä laulu ei tauonnut. ”Such good wood it is!”, laulu kertasi itseään, musiikki ja sanat tulivat yllättäen kokonaisuudessaan taustanauhalta tuota yhtä kohtaa kerta toisensa jälkeen toistaen. Itse asiassa orkesteri oli suurimman hämmingin hetkillä kadonnut lavalta tyystin. ”Such good wood it is!”

Oikealla käsivarrellaan Mestari kaivoi suustaan esiin valkoisen sideharson pään. Se oli kuin valtava kieli, joka tervehti yleisöä pyrotekniikan ja strobovalojen loisteessa. Toisen kätensä hän vei takapuolelleen. Sieltä hän veti esiin toisen pään. ”Such good wood it is!” Kohdevalot ja pyrotekniikka sykkivät Mestarin hinkatessa ruoansulatuskanavaansa harsollaan rytmikkäästi musiikin tahtiin. Hänen olemuksessaan oli jotain hurmiollista. Ylväät uurteet kasvoillaan hän tähysi stadionin katon läpi kohti taivaita ja seuraavaa maailmaa. ”Such good wood it is!”

Järjestyksenvalvojien mitta alkoi olla täysi. Tumma-asuiset miehet lähestyivät Mestaria joka puolelta. Somalinkieliset rauhoittumis- ja lopettamiskomennot kaikuivat kuitenkin kuuroille korville. Yksi miehistä meni liian lähelle. Mestari sieppasi kaikilta huomiotta jääneen bensiinikanisterin lattialta kouraansa ja taikoi jostain toiseen käteensä sytkärin. ”Beware! I have some gasoline here!”

”Such good wood it is!”

Järjestyksenvalvojat aloittivat evakuoinnin. Mestarin oli toimittava ennen kuin olisi liian myöhäistä. Ihmisten olisi nähtävä keikka loppuun asti. Kohta varmaan lähetyskin sensuurisyistä katkeaisi. Kappaleen edelleen taustalla soidessa Mestari kaivoi lattialla lojuneen pukunsa taskusta jaloviinapullon ja tyhjensi sen. Heti perään hän hörppäsi aimo annoksen bensiiniä kaataen loput kanisterista ylleen. Mestari yhtyi laulunsa sanoihin sytkärin iskiessä kipinää. ”Such good wood it is!”

Seuraavien päivien lööpit kertoivat kaiken:

SUOMELLA ISO JYTKY EUROVIISUISSA – MESTARIN LENTÄVÄ LÄHTÖ
PLASTIIKKAKIRURGI PALJASTAA: BENSAA SUONISSA
TULKITSIJAN VIIMEISET PÄIVÄT – HILJAISELOA JA RÄJÄHDELANNOITETTA

Somalialle tapahtuneen selvittämisen aiheuttamat taloudelliset tappiot olivat suuret ja maan yhtyminen talousliitto EMU:hun viivästyi vuodella.