Lyhytproosa: Joonas Laukka

Satelliitti

Minä ja ystäväni ilta-aurinko istuimme kotikyläni pienellä uimarannalla. Lapsien leikit saivat
ympärillämme olevan veden loiskahtelemaan. Saatoimme molemmat kuulla pienten pisaroiden
löytävänsä tiensä takaisin järveen, kaltaistensa luokse. Minä makasin kesäauringon kuumentamalla
hiekalla. Oikealla puolellani saatoin nähdä ystäväni kultaisen hymyn. Yhtäkkiä silmääni tarttui
taivaalta valonpilke. Tähdenlentoko se lienee, minä pohdiskelin. Minä pohdin ja pohdin niin kauan,
että pian hiekka paljaan ihoni alla oli kylmää ja ympärilläni leikkineet lapsetkin olivat illan myötä
palanneet kotiensa suojiin. Olipahan vielä ystäväni ilta-aurinkokin painunut kauas horisontin taakse.

Surulliseksi tultuani päätin tehdä jotain minun luonteeni vastaista. Päätin lähettää taivaalla
erottaneeni tähdenlennon mukana pienen henkilökohtaisen toiveen. Anna auringon nousta
huomenna, minä kuiskasin pitkin taivaankantta hitaasti lipuvaa valonlähdettä. Vaan turhaan minä
yksin kylmän hiekan päällä maatessani satelliitille kuiskailin. Ei se tähti ollut laisinkaan niin kuin
ei ollut maan lämpökään pysyvää. Katosipa ystäväni ilta-aurinkokin aina vain uudelleen kauas
horisontin taakse.

Eräänä toisena iltana me jälleen istuimme kahdestaan tuolla samaisella rannalla, kun minä sain
päähäni aatoksen. Keräsin kaiken rohkeuteni ja kysyin: ”Miksemme me voi olla yhdessä kerran me
niin syvästi toisiamme rakastamme?” Vaitonainen ystäväni ei lainkaan avannut liekkien värittämää
suutaan, vaan sukelsi jälleen kerran silmieni tavoittamattomiin. Kun sinä iltana kuu taas nousi
auringon sijalle, sain kuitenkin itselleni vastauksen. Niin kuin kuu ja aurinko eivät voi valaista
samaa taivasta niin yhtä mahdotonta on minun ja ystäväni ilta-auringon olla aidosti toisemme.

Sellaisen kovin mielivaltaisen vastauksen minä kehitin itselleni. Yhä vain minä kuitenkin toivon,
että jonakin päivänä aurinko ja minä pystymme ylittämään välisemme etäisyyden ja pyörimään
kahdestaan keskellä avaruutta. Kunnes ystäväni lopullisesti päättää jättää minut yksin pimeyteen,
näen minä vielä edessäni toivon valon ja mahdollisuuden uudelle yhteydelle. ”Ei koskaan” ei ole
koskaan tarpeeksi.