Kirja-arvio: Kun kyyhkyset katosivat

Valheen valtakunta
kun_kyyhkyset_katosivat
  • Sofi Oksanen
  • Arvio: 4,5
  • Julkaisija: Like
  • Ilmestymisajankohta: 2012

Syksyn 2012 odotetuin kirja on ollut epäilemättä Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat. Kirjan julkaisun aikaan saama mediamylläkkä yhdistettynä samaan aikaan ensi-iltansa saaneeseen Puhdistus-elokuvaan tuntui Suomessa ennen näkemättömältä. Kun kyyhkyset katosivat jatkaa Oksasen suosimaa aihepiiriä Viron lähihistoriasta ja kytkee väkevästi historian lomaan kasan ihmiskohtaloita.

Kirja kattaa ajanjakso 1930-luvun lopulta 1960-luvulle, ja siihen kuuluu sekä Viron sosialistisen neuvostotasavallan että saksalaishallinnon, eli Kenraalikomissariaatti Estlandin vaiheet. Käsittelyssä ovat kyyditykset Siperiaan, keskitysleirien tapaiset työleirit ja vastavallankumouksellinen toiminta.

Kirjan keskiössä ovat tällä kertaa kaksi miestä, mikä on hiukan yllättävää kirjailijan edellisiin teoksiin nähden. Päähenkilö Edgar Parts, saksalaiselta alias-nimeltään Eggert Fürst, on totaalisen epäempaattinen ja itsekäs persoona, joka sopeutuu ja myötäilee vuorotellen jokaista vallanpitäjää. Parts työskentelee komissaarina puna-armeijassa ja natsivirkamiehenä Waffen SS:ssä. Teoksen toisessa aikakaudessa, 1960-luvulla, Parts tekee julmimman teon omalle maalleen ja suvulleen. Tutkijana hän väärentää historiankirjoitusta mustamaalaamalla romaanin toisen päähenkilön Rolandin, serkkunsa ja itsenäisyystaistelijan, massamurhaajaksi. Roland kuuluu metsäveljiin ja järjestää myös pakomatkoja länteen. Hän on serkkunsa vastakohta: hyvä, miehekäs ja uskollinen niin isänmaalleen kuin rakkaudelleen.

Edgarin tekoja ei pysty puolustelemaan edes elossa säilymisen motiivilla, hänen mieltään ajaa vallan himo. Sen kaiken vuoksi hän on valmis uhraamaan jopa oman vaimonsa Juuditin, jonka tarina on paikoin jopa dramaattisin koko teoksessa. Oksanen on kirjoittanut avioliiton perustan valheelle, eikä anna Juuditin löytää edes onnellista loppuaan saksalaisen upseerin luota.

Kirja ei etene yhtä toiminnallisesti kuin Puhdistus, vaan jännite syntyy pitkälti henkilöiden nivoutumisesta toisiinsa ja vastauksen odottamisesta kysymykseen, kuka on tehnyt kenellekin mitä. Kukaan ei ole säilynyt niissä olosuhteissa ehjänä. Totalitaarinen ideologia muokkaa heidän menneisyytensä haluamakseen koskien samalla minuuteen. Kun kyyhkyset katosivat on hieno kirja, mutta vaatii useamman lukukerran. Loppu on synkkä, paha ei saakaan palkkaansa ja valheeseen perustuva historia jää voimaan.

Kirja sisältää myös upean pohdinnan kirjoittamisen perimmäiseen motiiviin: tarpeesta jättää jonkinlainen jälki maailmaan.