Laflamboy: Ylevää ivaa

Ikkunaton tila haisi kuolleelle viemärille ja syövyttäville liuottimille. Ilmeettömistä betoniseinistä työntyi kaksi uloketta, joista toinen toimitti pöydän ja toinen sängyn virkaa. Nurkassa oli jotakin ruosteensyömää, jossa oli tarkoitus peseytyä ja tehdä tarpeet. Näiden kolmen elementin väliin jäävään tilaan mahtui juuri ja juuri nunna polvistumaan.

Kutsuin sisar Annettea, mutta hän ei vastannut. Parkkiintuneet sormet etenivät rukousnauhan helmillä, ja kapeat huulet raottuivat hartaassa mielessä toistettujen sanojen tahtiin.

Odotin kärsivällisesti nojaten numeroituun metallioveen. Päästyään ruusukkonsa loppuun sisar Annette nousi ja tervehti hymyillen. Kumarassa asennossaan hän näytti samaan aikaan ylväältä ja hauraalta. Ryhdistäydyin ja esittelin itseni. Kerroin luostarin palkanneen minut ottamaan selvää viime päivien tapahtumista.

Sisar nyökkäsi silmät täynnä hyvää tahtoa.

Hetken hiljaisuuden jälkeen järjestin viimein sanani kysymyksen muotoon ja tiedustelin, miksi sisar oli yrittänyt salakuljettaa vatsassaan kolme kiloa kokaiinia ulos maasta.

Rohisevalla, mutta kuuluvalla italiallaan hän vastasi Luojan teiden olevan tutkimattomat.

Hymyilevä sisar istui sängylle ohuen patjan päälle. Ryppyiset kädet lepäsivät tyynesti sylissä mustan sarkakankaan päällä. Ennen kuin ehdin tarkentaa kysymystäni, hän taputti paikkaa vieressään. Astuin selliin ja istuin läikkien tummentamalle patjalle.

Sisar kertoi muutama viikko aikaisemmin kysyneensä rukouksessa Luojalta, miten voisi tehdä enemmän ihmisten ja maailman hyväksi. Hänen suureksi järkytyksekseen ja riemukseen jyrisevä ja korvat pakahduttava ääni ylhäältä oli vastannut.

Ohjeet olivat olleet suppeat, mutta päättäväiselle italialaisnunnalle ei ollut temppu eikä mikään hankkia vaaditut kolme kokaiinikiloa. Astetta punastuttavampaa oli ollut kondomipakettien ostaminen ja sitäkin hankalampaa valkoisen jauheen paketoiminen liukkaisiin ehkäisyvälineisiin. Varhaisena aamuna sisar Annette oli kuitenkin noussut korkean kasan kokaiinitäytteisiä kortonkeja nielleenä taksiin, joka oli kaasuttanut kohti kansainvälistä lentokenttää.

Sisar hehkui tyytyväisyyttä istuessaan kovalla vankilasängyllä. Hän sanoi rukoilevansa anteeksiantoa ylpeyteensä.

Kysyin, miten huumeiden salakuljettaminen tai sisar Annetten joutuminen moneksi vuodeksi vankilaan voisivat auttaa ihmisiä ja maailmaa. Sisar vakuutti kokaiinin vatsavarastoinnin aivan kuten tullissa kiinnijäämisenkin olevan osa suunnitelmaa, jota ei hänen eikä minun tarvinnut tietää tai ymmärtää.

Keskustelun tultua näin umpikujaan toivotin sisar Annettelle kaikkea hyvää ja palasin kaupungin toisella laidalla sijaitsevaan hotelliini. Illemmalla pureksin pastaa ja saamiani tietoja paikallisessa ravintolassa. Päätin palata heti seuraavana aamuna luostarille kuulustelemaan ihmisiä ja tekemään tutkimuksia. Pelkäsin jonkun käyttäneen sisar Annetten hyväntahtoisuutta ja hyväuskoisuutta hävyttömästi hyväkseen.

Aamunkoitteessa vierailin vielä poliisivankilassa kertoakseni sisarelle aikeistani. Sellille minut saattanut koppalakki muistutti, että tutkintavanki oltiin lähipäivinä siirtämässä oikeaan vankilaan oikeudenkäyntiä odottamaan.

Sängyllä istuva nunna ei ollut enää iloinen eikä levollinen. Ryppyiset kädet hypistelivät vuoroin mustan tunikan laskoksia, vuoroin ruusukon helmiä. Mutisten hoetut sanat sekoittuivat raskaaseen hengitykseen, ja suuret kosteat silmät pälyilivät ympärilleen. Yritin rauhoitella ja kutsua sisar Annettea – ilman minkäänlaista vaikutusta.

Katseeni takertui ahtaan kopin seiniin ja kattoon. Aiemmin sileät ja turruttavan virheettömät pinnat olivat nyt täynnä vääristyneitä, pitkiä halkeamia. Betonipöly nirskui kenkien alla.

Äkkiä sisar nappasi kiinni ranteestani ja lukitsi katseensa silmiini. Hän kertoi epäilyksen siemenen kasvattaneen satoa hänen sydämeensä myöhään illalla. Rukouksessa hän oli tiedustellut varoen vihjettä tulevista tapahtumista ja tehtävästään niissä.

Jyrisevä ja korvat pakahduttava ääni oli repinyt sellin perustuksia säröille. Ääni oli kiusaantunein sanankääntein puhunut antamastaan salakuljetuskäskystä. Vaivaantunut monologi oli päättynyt sanoihin: Se oli läppä!

Laskin käteni sisar Annetten olalle. Hiljaiseksi pihinäksi särkyvällä äänellä hän sanoi, että oli aina ollut huono huomaamaan sarkasmia.