Kirja-arvio: Lapsuuden sadut ja seikkailut

Olipa kerran kauan sitten – ja on kaukana tulevaisuudessakin
sadut

Tietokirjat ovat uuden ja syventävän tiedon lisäksi parhaimmillaan erittäin viihdyttäviä. Sellainen on myös Marjun Hjeltin Lapsuuden sadut ja seikkailut. Kirja-aarteita viideltä vuosisadalta (2014, Into). Nimensä mukaisesti teos käsittelee lastenkirjojen historiaa, klassikoita, eri tyylisuuntien uranuurtajia ja muita rakastettuja kirjailijoita.

Kirja alkaa alusta – niin alusta kuin vain voi arvailla ja niin paljon kun on tietoa. Sadut tietenkin ovat lähteneet suullisesta perinteestä. Sekään ei yllätä kovin, että tie varhaisimpiin satuihin vie muun muassa Egyptiin ja Kiinaan. Lisäksi satujen kohderyhmä tai sisältö ei ole aina ollut – kuten ei nykyäänkään – yksiselitteisesti joko aikuisille tai lapsille.

Lapsuuden sadut ja seikkailut jatkaa aiheen käsittelyä muun muassa satujen tutkimuksen, eri lajityyppien ja kuvitusten näkökulmasta. Kuvia ja kuvituksia käsitellään kiinnostavasti, ja kuvat kulkevat teoksen kuvituksen mukana jatkuvasti, mikä sekin tekee teosta mielenkiintoisen ja helppolukuisen. Teoksessa on kuvia ja tietoa kuvista eri aikakausilta sekä eri teoksista aina sarjakuvista romaaneihin. Teoksen vaihtelevat eri kuvatyylit ja lyhyet luvut voisivat tuoda jopa hieman sekavankin kokonaisuuden, mutta tässä se ei haittaa. Värikuvat – niin kauniit ja suloiset kuin jopa yksinkertaiset ja pelottavat – antavat hyvän kuvan historiasta sekä satujen kirjosta ja vahvistavat tekstin ohella Hjeltin perehtyneisyyttä aiheeseen.

Toisinaan lyhyistä luvuista jopa toivoisikin pidempiä, jotta kiinnostavasta aiheesta saisi enemmänkin tietoa. Kokonaisuudessaan teos kattaa niin laajan aineiston ja aikakauden, joten ymmärrettävästi yksittäisiin aiheisiin ei voi määrättyä enempää perehtyä. Kiinnostavinta antia lienee monelle tuntematon satujen varhaishistoria, mutta ehkä ennen kaikkea suomalaisten satujen historia ja klassikkokirjailijat: Zacharias Topelius ja Tove Jansson.

Lapsuuden sadut ja seikkailut on teos, jonka voi lukea kerralla tai pätkissä, mutta ainakin yhä uudestaan. Kuten sadut yleensä – se sopii niin aikuisten kuin lasten kirjahyllyyn.