Lyhytproosa: Joonas Laukka

Runoilija

Runoilija istui pitkin suurta, ruuhkaista valtatietä ajavassa autossa. Hän katsoi ikkunasta ulos
haaveileva ilme kasvoillaan. Uusien, vanhojen, arvokkaiden autojen valot vilkkuivat hänen
silmiensä edessä kuin valtameri punaisia, valkoisia ja keltaisia tähtiä. Katuvalot vilahtelivat hänenohikseen. Runoilijana hän nautti tunteistaan. Niin kuin jotkut surulliset henkilöt rypevät
murheissaan, rypi tämä runoilija kaikissa kokemissaan tunteissa. Milloin hän rypi surussa itkien
nuoren kanervan alla, milloin vihassa heitellen tavaroitaan ja karjuen kaikin voimin kohti taivasta.

Nyt hän kuitenkin rypi kaipuussa. Hänen ja hänen rakkaansa välille oli pystytetty etäisyyden aita.
Huolimatta tuon aidan haihtuvuudesta ja jälleentapaamisen läheisyydestä sekä välttämättömyydestä,
rypi tämä runoilijaparka kaipuudentunteen vallassa automatkallaan kohti pohjoista kotiaan.
Keskellä kirkkaiden tähtien merta hän kuvitteli rakkaansa siniset silmät ja nauravan suun.

Moottorien melusta ja tuulen syksyisistä puuskista hän saattoi erottaa sen tuttavallisen naurun, jokavielä päivä sitten kaikui hänen korvaansa. Niin voimakkaasti hän rypi kaipuussaan. Päästyään
kotiinsa pimeän jo laskeuduttua pohjoiseen maailmaan hän keitti itselleen kupin kahvia, istui
tietokoneensa ääreen ja kirjoitti rakkaalleen. Hän kirjoitti kuinka hän kaipasi häntä ja kuinka hän ikävöi häntä.

Pian hän kuitenkin kohtasi odottamattoman vastaanoton. Pitkin metsien kaapeleita ei hänen luokseen palannutkaan samanlainen kaipuunsydähdys kuin se jonka hän oli elektronien kuljettamana rakkaalleen lähettänyt. Mutta hän jatkoi rypemistään, hän jatkoi ajattelemistaan. “Mikä on”, hän pohti, “kun eivät ajatukseni herätä vastakaikua?”.

Eipä rypenyt hänen rakkaansa haaveissa kuin tämä pieni runoilijaparka tuona marraskuisena iltana. Niinpä tämä tunteidensa pettämä runoilija asetti silmistänsä vuotaneet kyyneleet musteeksi kultaiseen kynäänsä ja rustasi tämän tarinan pohjoisen kotinsa pimeydestä käsin. Runot on tarkoitettu vain ja ainoastaan paperille.