Haastattelu: Stam1na

Stamina, Ilosaarirock 2011

Stam1nan muusikot on tavoitettu haastatteluun artistien backstagetiloista. Heinäkuinen keskipäivä Joensuussa on lämmin, jopa helteinen. Aurinko porottaa juhlakansan ylle korkealla taivaalla. Stam1nan on määrä esiintyä festivaalien päälavalla parin tunnin kuluttua.

”Ilosaaressa on aina hienoa olla ja soittaa. Juhlavuotena erityisen mainiota”, toteaa Stam1nan laulaja-kitaristi Antti ”Hyrde” Hyyrynen ja kaataa limonaditölkin sisällön suuhunsa.

Bändikaveri, kitaristi Pekka Olkkonen kertoo olevansa festareilla nyt viidettä kertaa.

Lyökö muusikko 2010-luvun Suomessa leiville?

”Homma on kausiluontoista. Kesäisin ei yleensä ole taloudellista hätää, mutta esimerkiksi viime kevät kului biisejä treenaillessa. Silloin oltiin totaalisen peeaa”, Hyrde sanoo.

”Jouduttiin ottamaan tonneittain förskottia. Kaikilla meillä on myös toinen ammatti”, kitaristi Olkkonen täydentää.

Kausiluontoisesta ailahtelusta huolimatta bändin jäsenet pitävät itseään erityislaatuisen onnekkaina.

”Ollaanhan me tällaisia Lemin Hannu Hanhia. Muilla levynmyynti tuntuu laskevan, vaan ei meillä. Tällä hetkellä kekoja piisaa todella hyvin ja liksat ovat tyydyttäviä”, toteaa Olkkonen.

Millä tavoin edustamanne genre on muuttunut sinä aikana, kun olette olleet mukana?

”Uusia tulijoita ei ole liikaa. Aina välillä innostuu yhdestä tai kahdesta bändistä, josta ei ole aiemmin kuullut. Mutta yleisesti ottaen suomalainen musiikkiala kamppailee murroksen ja ahdistuksen kourissa”, Hyrde katsoo.

Olkkosen mielestä tarjonta on ”helvetinmoista”. Uusia tulijoita olisi vaikka millä mitalla.

“Ja usein käy niin, että bändit tekevät joko täysin samaa kuin kaikki muut tai sitten sortuvat liialliseen erikoisuuden tavoitteluun”, hän toteaa.

Stam1nalla on aloitteleville bändeille yksinkertainen neuvo: olkaa oma itsenne.

”Rehellisyys ja asenne ratkaisevat! Pitää tehdä sitä, mistä tykkää, ja tekemisen on oltava aitoa”, Hyrde painottaa.

”Ja kusetus sekä laskelmointi haisee kauas”, Olkkonen tokaisee.

Kuinka tietoisesti valitsette musiikillisia ja muita teemoja levyillenne?

”Emme oikeastaan lainkaan tietoisesti. Ei levyjä pysty suunnittelemaan ennalta tarkasti”, Hyrde vastaa.

Rajalla ja ehkä myös Viimeisellä Atlantiksella mietittiin, että nyt tehdään sellainen ja sellainen levy. Lopputulos oli silloinkin jotain aivan muuta”, hän jatkaa.

”Ei sitä kannata ennakolta päättää. Jos basisti kuolee, niin ei seuraavaa levyä tule välttämättä ollenkaan”, Olkkonen lataa.

Myöhemmin iltapäivällä Stam1na nousee päälavalle ja ottaa juhlakansan haltuun jykevien kitaravallien voimin.

Stam1na elää, kuten opettaa: rentous ja aitous paistavat tekemisestä kauas. Raskas ja tummasävyinen metallimusiikki soljuu auringonpaisteisella Laulurinteellä, ja yleisö pitää kuulemastaan.