Lyriikka: Julia Vilén

Kevätsiivous

Pyyhkisin pelkosi kostealla liinalla,

puistelisin melankoliamattosi ja lakaisisin niiden alle murheen muruset.

Silittäisin surusti, viikkaisin virheesi.

Pesisin peitostasi rakkauden rippeet, tuulettaisin tyynyliinasta tuskasi, tiskaisin tunteesi ja huuhtelisin huolesi pois.

Kumittaisin kuolemasi.

 

 

Varoitus

 

Sydämeni varoitti sinua sanoen:

Palauta ehjänä!

Käski käsitellä hellästi ja varoen.

 

 

Metallinpaljastin

 

Vaikka sydämesi on kultaa

on kulta kylmää ja kovaa

sulatusuuni ja tulta

metallia sulattamaan

rintaasi lämmittämään

metallinpaljastin

sen löytämään

 

 

Katkera

 

Mitä nyt, mitä tapahtuu

sydän sekoaa,

sydän pakahtuu

 

(sen siitä saa

kun rakastuu –

sydän kyllästyy

sydän lakastuu.)

 

 

Tunnustus

 

Ei jaksa harmitus haitata

usko pois

aion paikkasi paikata

joskaan

en rakastanutkaan, en koskaan!

 

 

Turta

 

Rukoilin etten itkisi ketään,

tuntisi mitään,

näkisi teitä

koskaan

milloinkaan

ikinä

enää

vuodattaisi kyyneleitä.

 

 

Arvoitus

 

Jos saisit kenet vaan

kenet haluaisit?

– Et ainakaan

sitä,

joka sinut

jo valmiiksi haluaa

 

 

Vikatikki

 

Tunsitko kivun?

En sitä teeskennellyt

nyt tiedän

olen sinun

mutta sinä olet mennyt

 

 

Ystävälle

 

Minä huudan ja ulisen

ja heitän perääsi lautasen

 

Sitten eteisen lattian lakaisin

tietäen,

sinä tulet aina takaisin

 

 

Odottamisesta

 

Ja sinä!

Sinä ojennat

vesilasin hukkuvalle

 

saat pitää sen –

odotus maahan kuin tuhka varisi…

 

 

Muutto

 

Säkeitä homeesta,

säleitä lattiasta

 

häkeittäin meitä,

säröjä kodeista

 

säkeittäin mätää,

säteitä koneesta

 

säikeitä muista ja muistoja homeesta

 

 

Unia

 

Me näemme samoja unia,

ne vain päättyvät eri tavoin

 

voi,

tuntisitpa samoin