Haastattelu: Medeia

Medeia esiintyi kesällä 2011 Provinssirockissa. Haastateltavana yhtyeen kitaristi Samuli Peltola.

Bändiltä ilmestyi juuri kolmas levy Abandon All, joka päättää Quantum Holocaust: World Domination  (2006) -levyllä alkaneen trilogian. Onko levyllä kuultavissa uusia vaikutteita vai onko resepti kappaleisiin sama kuin aiemmin?

Totta kai ne bändit ja musiikkityylit, joita kuuntelee, vaihtuvat kausittain. Aina vähän vuotaa sieltä täältä vaikutteita, ja sitten saattaakin tehdä biisin, joka kuulostaa tietyltä suuntaukselta tai toisen bändiltä. Mutta tämä nyt tietysti kuuluu jokaisen muusikon arkeen. Sitä kuulee uusia juttuja, joista sitten innostuu ja upottaa vaikutteet omaan juttuun mukaan.

Erosikovatko levynteko ja nauhoitus mitenkään aiemmista levyistä?

Me ollaan oikeastaan aina äänitetty itse, mutta se, missä ja kenen avustuksella, on aina vähän vaihdellut. Esimerkiksi edellinen levy Cult (2008) tehtiin Vaasassa studiolla, mutta sekin oli lockout-meiningillä, eli äänitimme sen keskenämme yhden ääniteknikon kanssa. Abandon Allin kanssa teimme levytykset kokonaan omalla treenikämpällä, muutama kaveri kävi auttelemassa nauhoitusten lomassa.

Toinen kitaristi Pekko Mörö liittyi bändiin juuri uuden levyn ilmestymisen aikoihin. Soittaako Pekko jatkossa myös levyillä? Ja tuleeko levyillekin entistä enemmän kitarasovituksia?

Pekko on kuulunut kaveripiiriin jo aiemmin. Hän on ollut meillä kitarateknikkona pirun pitkään. Musamaustamme ja soittotyylistämme löytyy paljon yhtäläisyyksiä, joten Pekko oli helppo ja oikeastaan ainoa luonnollinen valinta bändiin. Jatkossa tullaan vetämään levylle kitaraosuudet puoliksi Pekon kanssa. Ollaan tehty jo vähän uutta kamaakin. Luulisin, että sävellykset tulevat pysymään päälinjoittain samanlaisina. Pekko on samanhenkinen soittaja kun meikäläinenkin.

Teknisistä kitarasuorituksista huolimatta sooloja ei levyillänne juurikaan kuule, miksi näin?

Johtuu osittain siitä, että itse en ole lähtökohtaisesti soolokitaristi, eikä mua oikeastaan kiinnostakaan soittaa sooloja. Monesti jos on hyvä biisi, niin tarpeeton soolo latistaa meiningin. Mielestäni soolon pitäisi mennä biisin ehdoilla, kannatella sitä  temaattisesti ja tuoda kappaleeseen jotain lisäarvoa.

Sovitustapamme eroaa perinteisestä metallibändistä siinä, että haemme melodiamassaa ja dynamiikkaa eri tavalla. Tällä pyrimme siihen, ettei tulisi tuollaisia  räikeitä irtiottoja yhdellä instrumentilla. Toivon olevani kokonaisvaltainen sovittaja. En koe tuovani omaa instrumenttiani yhtään muita enempää esille, sillä kokonaisuus ratkaisee.

Dynamiikasta puheen ollen: uudella levyllä on kaiken kaahauksen keskellä myös rauhallisesti kasvava The Burning.

Meidän levyillä ei kauheasti ole ollut hengähdystaukoja, joten kappale tuo siihen levyn puoliväliin sellaisen pienen latailuhetken, ennen kun taas mennään. Se on varmaan mun suosikki kaikista meidän tekemistä biiseistä. Kappaleen kaari on omasta mielestäni hyvin onnistunut.

Samoilla elementeillä pelaamalla kappale kasvaa ja lopussa palaa alun introon. Se on aika kerroksittainen biisi ja ehkä paras esimerkki siitä, mitä meidän sovittaminen voi parhaimmillaan
olla. Eli pelataan melodialla ja biisin kokonaisuudella.

Mainitsit, että kokonaisuus on ratkaisevaa kappaleita sovitettaessa. Entä levyjen kokonaisuudet? Onko esimerkiksi kappaleiden järjestys tarkkaan mietitty?

Biisijärjestystä on mietitty todella paljon, mutta jokainen on sovitettu erikseen eikä niillä ole riippuvuussuhteita tai yhtymäkohtia. Kappaleiden järjestys on kyllä yksi haasteellisimmista jutuista levyillä.

Levynne ovat varsin tiiviitä kokonaisuuksia eikä niille kerry valtavasti kestoa.

Meiltä ei pitkien levyjen tekeminen edes onnistu. Cult-levyllä biisien tekeminen oli tavallaan pelkistettyä ja supistettua. Silti omaa musiikkia kuunnellessa tuntuu monesti, että jotkin biisit ovat liiankin pitkiä. Mulla oli vielä pari vuotta sitten sellainen periaate, että halusin tehdä tosi kompakteja biisejä. Tällä levyllä on toki sitten jo vähän eri meininki, eli on haettu pidempää kaarta.

Onko Medeia parhaimmillaan levyllä vai energisillä livevedoilla?

Kyllä ehdottomasti livenä. Mun mielestä keikkojen soittaminen tekee bändistä bändin, treenikämpällä voi hinkata vaikka kuinka paljon, mutta se fiilis, joka lavalla saadaan, on mun mielestä tämän koko jutun ydin. Tietysti biisien pitää toimia, ettei se ole sitten pelkkää mouhoamista ja moshaamista lavalla.

Mitä tulevaisuudensuunnitelmia Medeialla on?

Toivottavasti levyjä olisi tulossa nopeammalla aikataululla. Alunperinhän Abandon Allin piti ilmestyä viime syksynä. Muutamat uudet biisit ovat jo hyvällä mallilla. Seuraava konkreettinen tavoite voisi olla, että päästään Euroopan kiertueelle. Töitä tavoitteen saavuttamiseksi tehdään koko ajan.