Natalie Goldberg – Hyvä kaukainen ystävä

“Katso taaksesi”

Natalie Goldberg: Hyvä kaukainen ystävä. Kuinka kirjoittaa elämäntarina. Suom. Marja-Riitta Vainikkala. Kansanvalistusseura 2009.

Hyvä kaukainen ystävä on Natalie Goldbergin neljäs suomennettu teos. Se, kuten muutkin hänen kirjoittamisoppaansa, korostaa säännöllisen kirjoittamisen tärkeyttä. Jo aiemmista Goldbergin teoksista tuttu treenikirjoittamisen menetelmä kehottaa kirjoittajaa antamaan mennä ja irrottautumaan sisäisen kriitikon ylivallasta. Goldberg vertaa treenikirjoittamista urheiluvalmennukseen, siinä harjoitetaan kirjoittamislihaksia. Vertaus on osuva, kirjoittaminen on hikistä puuhaa ja kuluttaa runsaasti energiaa.

Teoksen suomentaja Marja-Riitta Vainikkala kertoo esipuheessaan kuinka elämäkertakirjoittaminen on viime vuosien aikana valloittanut maailmaa. Hän myös avaa Goldbergin metodeja, jotka eivät välttämättä täysin avautuisi lukijalle, ellei hän olisi lukenut joitain Goldbergin aiemmin julkaistuja oppaita. Goldbergin ajatus kirjoittamisen harjoittamisesta jatkuvana prosessina pohjautuu zenbuddhalaisuuteen. Se kehittää kirjoittajan läsnäoloa tekstissä ja säännöllisenä toimintana auttaa kirjoittajaa vaimentamaan sisäisen kriitikkonsa, ”apinamielen”.

Goldberg yllyttää kirjoittajaa katsomaan elämäänsä mikroskooppisen läheltä. Hän toteaa, että jokaisena ikäkautena ihminen tietää jotain sellaista mitä ei myöhemmin tiedä. Hän rohkaisee kirjoittamaan pelottomasti aroistakin aiheista ja kohtaamaan juurensa, sillä oikeaa tai väärää vastausta ei ole, ja vertaa elämäntarinan kirjoittamista kaleidoskooppiin: ”Muistoja ei voi ottaa haltuun pysyvästi.”

Teosta rytmittävät monipuoliset kirjoitusharjoitukset, Goldbergin omakohtaiset havainnollistavat kertomukset ja esimerkit. Siinä on runsaasti intertekstuaalisia viitteitä sekä suoria lainauksia muiden kirjailijoiden teoksista, jotka kietoutuvat erilaisten tarinoiden kautta Goldbergin omiin muistikuviin. Teos imaisee mukaansa, haastaa kokeilemaan ja kirjoittamaan, mutta myös hakeutumaan vinkattujen kirjailijoiden teosten pariin. Kyseessä on työkirja ja hakuteos. Vaikka konteksti on eri kuin aiemmissa suomennoksissa, elämäntarina, ei se suinkaan kavahduta, vaan laittaa pohtimaan elämäntarinan ja fiktion rajaa. Mieleen pyrkii ajatus, eikö kirjoittajan tuotos ole aina jossain määrin autofiktiivinen, niin sanotussa puhtaassa fiktiossakin. Jollain tavalla kirjoittajan on täytynyt kokea kirjoittamansa, jos ei muuten, niin eläytymällä kirjoittamiinsa maailmoihin ja henkilöhahmoihin, suodattamalla ne itsensä läpi.

Vaikka teoksen lähtökohtana on elämäkertakirjoittaminen soveltuu se sisältönsä puolesta minkä tahansa luovan kirjoittamisprosessin inspiraation lähteeksi. Teoksen lopussa on ohjeita ja ehdotuksia elämäntarinan kirjoittajalle, joista etenkin aloittelevalle kirjoittajalle voi olla hyötyä, sekä mielenkiintoinen lista Goldbergin itsensä suosittelemista muistelmateoksista. Esipuheessaan Goldberg sanoo, ettei teosta ole tarkoitettu vain luettavaksi, vaan sen on tarkoitus auttaa uppoutumaan kirjoittamiseen. Teoksen lukeminen yhdeltä istumalta onkin mahdotonta, ainakin kirjoittajalle, sillä sen lisäksi että se laittaa treenaamaan ja juoksemaan kirjaston hyllyjen välissä, se herättää ajatuksia ja ennen kaikkea kysymyksiä. Tässä on Goldbergin oppien vahvuus, hän ei julista, ei tuota suljettuja ympyröitä, vaan laittaa lukijansa liikkeelle ja ajattelemaan itse.

Natalie Goldberg on Uudessa Meksikossa asuva kirjailija, runoilija, kuvataiteilija ja kirjoittamisen opettaja. Hänen kirjoittamisoppaitaan on käännetty lukuisille kielille ja tähän mennessä niistä on suomennettu teokset Luihin ja ytimiin (2004), Avoin mieli (2004), Lukeva mieli (2006) ja Hyvä kaukainen ystävä. Kuinka kirjoittaa elämäntarina. http://www.nataliegoldberg.com/.

Marja-Riitta Vainikkala on oululainen kirjoittajaohjaaja, kriitikko ja kirjailija, joka on aiemmin suomentanut Natalie Goldbergin teoksen Avoin mieli. Hän on kirjoittanut yhteistyössä muiden kirjoittajien kanssa kaksi kirjoittajaopasta: Liisa Enwaldin ja Anja Vähäahon kanssa Elämä tarinaksi (2003) ja yhdessä Marja-Liisa Kaltilan kanssa Sanasta kuvaksi – kuvasta sanaksi (2008). http://mrvainikkala.vuodatus.net/.