Poltetut varjot

Kauneuden ja kauheuden synteesi

Kamila Shamsie: Poltetut varjot. Burnt Shadows. suom. Kristiina Drews ja Tommi Uschanov. Gummerus 2010.

Pakistanilaissyntyisen Kamila Shamsien teos Poltetut varjot on koskettava kertomus kahden suvun matkasta läpi vuosikymmenten aina toisesta maailmansodasta WTC:n kaksoistornien romahtamiseen. Kirjan pääteemoja ovat ulkopuolisuuden tunteminen sekä solidaarisuus yli kansallisuusrajojen – kummatkin takuuvarmoja ja tärkeitä teemoja kautta historian.

Kirjassa japanilainen Hiroko Tanaka menettää saksalaisen kihlattunsa Konradin Nagasakin pommituksessa. Nainen matkustaa miehen sukulaisten luokse Intiaan – valtioon, joka elää imperiumin viimeisiä aikoja. Hirokon elämä kietoutuu yhteen monimutkaisella tavalla Konradin sukulaisten kanssa, ja hän saa huomata, että samat ennakkoluulot ahdistavat tulevia sukupolvia vielä viiden vuosikymmenen jälkeen. Ja ettei ydinaseiden uhka poistu koskaan.

Alkuasetelma on herkullinen, mutta se ei jaksa kuljettaa kirjaa neljänsadan sivun läpi. Vauhti uupuu merkittävästi puolessa välissä. Vaikka loppupuolella teos nousee taas lähelle alkuperäistä vahvuuttaan, se ei kuitenkaan tasoita sitä, että keskelle jää aukko, joka houkuttaa lukijaa laskemaan kirjan käsistään.

Teoksen kieli on harvinaisen koristeellista etenkin alkupuolella, jossa kielen sulokkuuden ja kuvailtavan kauheuden välille syntyy kaunis synteesi. Se muistuttaa, kuinka äärimmäinen kauheus sisältää aina pisaran äärimmäistä kauneutta. Jotain kuitenkin tapahtuu kielellekin teoksen puolen välin jälkeen. Se tuntuu kutistuvan taka-alalle ja itämaisen elämäntarkkailun verkkaisuus muuttuu kerrontakeskeiseksi tykitykseksi.

Vaikka kirjassa on puolensa, ei se aivan täysin tyydytä. Poltetut varjot tarjoaa kuitenkin perspektiivin asioihin, joita ei ole valmiiksi pureskeltu Suomeen kantautuvassa kaunokirjallisuudessa. Omalla persoonallisen viehättävällä tavallaan teos vetää yhteyksiä suurten historiallisten tapahtumien välille. Juuri tämä on yksi niistä seikoista, miksi kirja kannattaisi lukea – edes siihen puoleen väliin saakka.