Rat King

AJANKOHTAISIA UHKAKUVIA
Juri_dancing2
  • Arvio 1-5: 4-
  • Genre: Trilleri
  • Ohjaaja: Petri Kotwica
  • Näyttelijät: Max Ovaska, Julius Lavonen, Niina Koponen, Outi Mäenpää, Janne Virtanen

Vaikka kotimaisella elokuvakentällä onkin viime vuosina nähty useita kansainväliseen vertailuun kelpaavia produktioita, Petri ”Kotsa” Kotwican uunituore trilleri Rat King tuo katsojille varsin tervetullutta vaihtelua. Elokuva on todiste siitä, että draamojen luvatussa maassa osataan muutakin.”Asiat tulevat tapahtumaan, ellemme me keskustele niistä sitä ennen. Jälkeenpäin keskustelu ei auta ketään.”

Nykynuorison kipupisteissä liikkuva tarina kertoo pikkukaupungin kasvatista Juri Renkosesta (Max Ovaska), joka kärsii ongelmista niin koulun, tyttöystävän kuin liiallisen pelaamisen kanssa. Valmistautuessaan peliensä varjoissa ylioppilaskokeisiin Juri saa yllättävän avunpyynnön nettituttavaltaan Mordredilta (Julius Lavonen), joka on joutunut ongelmiin mystisen tietokonepelin kanssa. Mordredin kautta Juri päätyy mukaan nopeasti dramaattisia käänteitä saavaan peliin, joka antaa hänelle nimen Rat King.

Vaikka tarina kärsiikin edeltäjäänsä Mustaa Jäätä astetta vakavammasta uskottavuusongelmasta, voi tämän yksityiskohdan sivuuttaa jo siitä syystä, että teemat käsittelevät äärimmäisen ajankohtaisia uhkakuvia. Toivottavaa onkin, että elokuva aloittaa keskustelun Suomessa kuoliaaksi vaietuista ongelmista, kuten nuorten lisääntyvästä pelaamisesta ja maailmalta jo Suomeenkin rantautuneesta kouluväkivallasta. Kuten ohjaaja sanoo: ”Asiat tulevat tapahtumaan, ellemme me keskustele niistä sitä ennen. Jälkeenpäin keskustelu ei auta ketään.”

”Asiat tulevat tapahtumaan, ellemme me keskustele niistä sitä ennen. Jälkeenpäin keskustelu ei auta ketään.”

Ei sanota sitä ääneen

”Suomessa ei saa edes kysyä, aiheuttaako pelaaminen väkivaltaa, kysymys tyrmätään liian naiivina”, Kotwica pohtii. ”Totta kai minä entisenä filosofian opiskelijana tiedän, etten voi väittää esimerkiksi kouluampumisten johtuvan tietokonepeleistä. Mutta ajatellaan vaikka yksinäistä nuorta, joka on treenannut viisitoista vuotta pelejä, joissa tavoitteena on tappaa mahdollisimman monia mahdollisimman lyhyessä ajassa. Jos hänelle joskus sattuu tulemaan se sumea hetki, niin ainakin hän on helvetin hyvin valmistautunut tuhoamaan. Mutta tätä ei tietenkään saisi sanoa ääneen.”

Sivuosia kannattelee kaksi pitkän linjan näyttelijää, Outi Mäenpää Jurin äitinä sekä Janne Virtanen koulun opettajana. ”Yritin tehdä mahdollisimman uskottavaa työtä, vaikka äidin ei kuulukaan olla mielenkiintoinen”, sädehtivä Mäenpää kertoo. ”Valmistauduin rooliin venäläisen mestarin johdolla. Hänen kanssaan istuin tuntikausia katsomassa kuvia oikeaoppisesta eläinten nylkemisestä. Kävin myös ampumaradalla, nautin ampumisesta ihan todella vaikka tätä ei saisikaan sanoa ääneen.”

Pohdintaa vanhemmuudesta

Elokuvan rankka tematiikka koskettaa sekä Kotwicaa että Mäenpäätä myös täysi-ikää lähestyvien nuorten vanhempina.

”Yhteiskuntamme tarjoaa tämän päivän nuorille näitä elokuvassa nähtyjä asioita, mikä tekee vanhemmuudesta hyvin haastavaa”, Mäenpää toteaa. ”Vanhempana pitäisi olla jatkuvasti läsnä. Silti et halua sekaantua liikaa nuorten elämään, sillä haluat heidän rakentavan omat rajansa. Keskusteluyhteyden pitäisi pysyä jatkuvasti avoimena, vaikka eihän nuorten pidäkään haluta jakaa kaikkia tuntemuksiaan vanhempien kanssa. Se olisi epäluonnollista.” ”Tämä on niin vaikea asia, että saan ihan päänsärkyä tästä pohtimisesta”, Mäenpää tuskailee. ”Itse olen ratkaissut asian tekemällä sopimuksia nuorten kanssa, joita muutetaan tarvittaessa. Jos sopimuksia ei pidetä, peleihin voi asettaa rajoituksia.”

Kotwica, alkoholistin lapsi, on joutunut elämään suuren osan elämäänsä addiktion varjossa. Muutama vuosi sitten, kun elokuva oli alkutaipaleellaan, hän alkoi nähdä tuttuja merkkejä myös nyt 17 -vuotiaassa pojassaan. Ratkaisuna oli nollatoleranssi isän ja pojan yhteisellä ajalla. ”Sitä kilarin määrää! Se oli todella pelottavaa”, Kotwica muistelee. ”Edellisen kerran, kun olen nähnyt tuollaista jo fyysiselle tasolle edennyttä tärinää, on kyse ollut jostain ihan muusta kuin tietokonepeleistä.”

”Näiden nuorten etu on siinä, että he ovat monilahjakkuuksia. Se antaa heille sen edun, että he ovat vapaampia. Heillä ei ole pakottavaa tarvetta onnistua.”

Lahjakkaat nuoret lisänä työryhmässä

Petri Kotwica ja Outi Mäenpää huomasivat jo Musta Jää -elokuvan kuvauksissa, että heidän yhteistyönsä toimii saumattomasti. Haastattelussa molemmat antavat kiitosta myös Rat King -elokuvan työryhmälle, joka koostuu konkareiden lisäksi kolmesta tuoreesta näyttelijäkasvosta. ”Pidän Petriä ihan nerona”, Mäenpää kiittelee. ”Tekisin ihan mitä tahansa Petrin pyynnöstä. Petri on yllättävä, älyllinen ja freesi. Rakastan keskustelua, analysointia sekä tekstin kehittämistä hänen kanssaan.”

Mäenpää kiittelee niin ikään Kotwican kykyä tuottaa katsojille draamaa sukupuoliroolien rajoittamatta hänen tekemistään. Myös uudet näyttelijät Max Ovaska, Julius Lavonen ja Niina Koponen saavat kiitosta kollegaltaan: ”Näiden nuorten etu on siinä, että he ovat monilahjakkuuksia. Pojat eivät edes vielä tiedä, tuleeko heistä näyttelijöitä. Se antaa heille sen edun, että he ovat vapaampia. Heillä ei ole pakottavaa tarvetta onnistua. Jos näytteleminen ei mene putkeen, he voivat ryhtyä ohjaamaan.”

Rat King on Julius Lavoselle jo neljäs yhteinen projekti Kotwican kanssa. Hän esitti pääroolia ohjaajan esikoispitkässä elokuvassa Koti-ikävä (2005). Näyttelijän työn lisäksi Lavonen on haravoinut hautausmaita sekä siivonnut junien vessoja. Ensi kesänä hänellä on pesti Prometheus-leirin kokkina. ”Minulla ei ole näyttelijän koulutusta, teen tätä projektiluontoisesti”, Lavonen kertoo. ”Koen olevani todella etuoikeutettu päästessäni tekemään näyttelijän töitä. On mielenkiintoista katsoa elämää monista eri asemista käsin.”

Myöskään toisella pääosanäyttelijällä Max Ovaskalla ei ole näyttelijän koulutusta. Hän päätyi Jurin rooliin pitkäaikaisen ystävänsä Julius Lavosen kautta. ”Julle antoi mulle plarin käteen ja kysyi, lähdenkö mukaan Kotsan uuteen elokuvaan”, Ovaska muistelee. ”Minua kiinnostaa elokuva-alan lisäksi moni muukin työ, en halua sitoutua yhteen ainoaan tehtävään loppuiäkseni”, hän pohtii. ”Näyttelijän työ on kuitenkin työvaiheessa parasta, mitä olen päässyt tekemään.”

Meyenholdilais-stanislavskylais-turkkalainen metodi

Haastattelun ehkä parasta antia on se vilpitön kiitos, mitä kaikki työryhmän osapuolet antavat toisilleen. ”Kotsa tekee kaiken sydänverellä”, myös Ovaska kiittelee. ”Projekti oli raskas niin henkisesti kuin fyysisestikin. Taaksepäin katsottuna juuri nämä raskaimmat jaksot elämässä ovat olleet kuitenkin niitä antoisimpia.”

Ohjaaja kertoo nuorten näyttelijöiden valmistautuneen rooleihinsa meyenholdilais-stanislavskylais-turkkalaisella metodilla sitoutuen projektiin 110-prosenttisesti. Sitoutuminen paistaa läpi myös Ovaskan kertomuksesta: ”Kuvasimme Jurin tanssikohtausta tuntikausia. Jurin oli tarkoitus olla väsynyt tanssiessaan, joten aloitin täysillä. Taitoin sitten nilkkani heti kättelyssä”, Ovaska muistelee. ”Maskeeraaja tuli vaivihkaa sitomaan nilkkani, ja sitten jatkettiin. En halunnut ohjaajan huomaavan mitään, sillä kohtausta oli valmisteltu pitkään. Sen jälkeen oli sellainen olo, että tulipa tehtyä.”

Elokuvassa Jurin tyttöystävää esittävä Niina Koponen on nuorista kasvoista ainoa, jolla on näyttelijän koulutus. Elokuu-elokuvassakin nähty Koponen valmistuu koulusta tänä keväänä. Lahjakas nuori nainen odottaa innolla valmistumista, vaikka se vähän jännittääkin kuuden vuoden koulurupeaman jälkeen.

Jännittäminen on tuskin tarpeen, sillä Koposella on valinnanvaraa, mihin suuntaan lähteä valmistumisen jälkeen. ”Sen lisäksi, että haluaisin tehdä sekä teatteria että elokuvaa, haluaisin myös tehdä musiikkia ja kirjoittaa”, eloisa tähti kertoo. ”Tällä hetkellä ei ole seuraavaa projektia tiedossa, mutta täytynee vain tarttua toimeen ja pitää esimerkiksi bänditreenit.”