Reportaasi: Suomalainen sideshow

Friikki sirkus kiehtoo ja kuumottaa

Leipä ja sirkushuvit, siinä kaksi keskeistä elementtiä priiman elämänlaadun ylläpitämiseksi. Mutta mitä tehdä, kun areenalla rinkiä juoksevat eläimet saavat säälin kyyneleet kohoamaan silmäkulmiin? Tässä vastaus: mene katsomaan sideshowta! Tämä Finlandiaa hieman särmikkäämpi sirkustyyppi on tullut Suomeen jäädäkseen. Esiintyjät taiteilevat tulella, nielevät dildoja, kävelevät lasimurskalla ja lävistävät toisiaan valtavilla neuloilla. Kyynelet vaihtuvat katsomossa hikihelmiin, kun areenalla pyörivätkin ihmiset – lihakoukuissa roikkuen.

Ammattilaiset asialla

Tapasin suomalaisen sideshown pioneerit, Senja ”Souci Jaws” Sidoron sekä Lassi ”Louis Cypher” Lindqvistin marraskuisen harmaassa Turussa Saatana saapuu Moskovaan –esityksen jälkeen. Romantikko minussa kadehtii, kriitikko minussa ihailee näitä kauniita ja rohkeita kosmopoliitteja, jotka ovat paitsi kollegoita työskennellen yhdessä niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa, myös samaa perhettä. Sidoro ja Lindqvist vihittiin maagisena päivänä 11.11.2011 juuri ennen Turmion Kätilöiden keikkaa.

Lindqvist oli jo nuorena kiinnostunut modernista primitivismista, mikä tarkoittaa
primitiivisten kansojen initaatiomenojen sekä esteettisten kehonmuokkausten käyttöönottoa modernisoidussa muodossa. Päädyttyään 90 –luvulla lävistäjän oppiin hän tutustui tarkemmin myös kehonmuokkauksen alakulttuuriin sekä sideshown maailmaan.

Lindqvist on mittavan, vuonna 1996 pienimuotoisilla lävistysdemonstraatioilla käyntiin pyörähtäneen uransa aikana ehtinyt esiintyä kolmella mantereella ja ainakin 25 maassa. Sidoro tapasi Lindqvistin vuosituhannen alussa ”kummallisten sattumusten sarjan” seurauksena ja kiinnostui sideshowsta välittömästi.

Mikä sideshowssa sitten koukuttaa, Senja ja Lassi?

”Esiintymisen vapaus ja keho instrumenttina”, Lindqvist kuvailee. ”Koska temput ovat vaativia ja hyvin fyysisiä, on kontrollin oltava lavalla koko ajan tiukka. Se tuo esiintymiseen oman kiehtovan lisänsä. Myös vaativien suoritusten tuoma adrenaliini on melko koukuttava elementti.”

Keskivertotallaajan mielessä pyörinee ainakin kaksi myyttiä sideshown maailmasta; minkälaisia ruumiinvammoja esityksissä syntyy sekä millainen on esiintyjien suhde kipuun.

Sidoro puolestaan vertaa esiintymistä tanssiin. ”Kun osaa peruskuvion, sitä alkaa väistämättä tutkimaan oman kehon mahdollisuuksia, kuvien eri variaatioita sekä sitä, miten ja mitä tällaisella osaamisella voidaan ilmaista katsojalle.”

Vaikka kuvittelin olevani jotenkin edistyksellinen toimittajana ihastellessani tätä rujonkaunista ruumiinkulttuuria, syyllistyinkin pahimman laatuiseen ennakkoluuloisuuteen.

Keskivertotallaajan mielessä pyörinee ainakin kaksi myyttiä sideshown maailmasta; minkälaisia ruumiinvammoja esityksissä syntyy sekä millainen on esiintyjien suhde kipuun. Tuntuu selviöltä, että esiintyjät nauttivat kivusta ainakin jollain tasolla.
”Emme aiheuta esityksissä vammoja, jotka ovat terveydelle vaarallisia”, esiintyjät kertovat. ”Ammattitaito takaa turvallisuuden. Tulee tietää, mitä tekee, ettei aiheuta turhia riskejä itselleen. Alan ammattilaisina osaamme hoitaa haavat niin, ettei tulehdusvaaraa ole, sekä tehdä temput lavalla turvallisesti ja hygieniasta huolehtien.” Ensimmäinen myytti murrettu.

Entä kipu sitten? Oletan esiintyjien suhtautuvan kipuun maagisella rakkaudella, ja kysyn heiltä millaista kipu voi parhaimmillaan olla. “Kipu on työväline, kipu ei ole kivaa”, minua valistetaan. “Kipu kertoo viestejä keholta, se varoittaa tarvittaessa ja pitää mielen hereillä suoritusten aikana. Sitä tulee kuunnella”, luonnehtivat esiintyjät suhdettaan kipuun.

Vaikka kuvittelin olevani jotenkin edistyksellinen toimittajana ihastellessani tätä rujonkaunista ruumiinkulttuuria, syyllistyinkin pahimman laatuiseen ennakkoluuloisuuteen. Kipu ei suinkaan sytytä esiintyjiä, eivätkä sitä tee ennakkoluulotkaan: “Ihmiset olettavat mun olevan sadomasokistinen tai ainakin masokistinen – edes vähän. Monet luulevat, että lavalla koettu kipu on mulle joku kiksin paikka. Että pakkohan sen olla. Jotenkin” Sidoro kertoo. “Ihan sama mitä siihen olettamukseen vastaat, eivät ihmiset sitä käsitystään muuta.” Osui ja upposi! Toinen myytti murrettu, ja samalla kivikautiset käsitykseni ovat saaneet kipeästi kaivatun päivityksen.

Sidoron ja Lindqvistin Jo- Jo Teatterissa Turussa tähdittämä Saatana Saapuu Moskovaan -produktio on loppusuoralla. Teatteriproggiksen jälkeen esiintyjät pitävät parin viikon tauon, jonka jälkeen he keskittyvät “vähintäänkin hämärän” teatteriporukkansa kera Başka Theater Groupin toimintasuunnitelman hiomiseen ensi vuodelle.

Başka Theater Groupissa on lupa tehdä vimmalla ja kipinällä

Başka Theater Group on 2011 perustettu kokeellinen, monitaiteellinen teatteriryhmä jollaista Suomessa ei ole tiettävästi koskaan aikaisemmin ollut. Se tulee pyörittämään mm. reteästi “suomennettua” Paska Teatteria. Ydinryhmä koostuu esitystaiteen ammattilaisista. Produktiokohtaisissa työryhmissä työskentelee niin ammattilaisia, opiskelijoita kuin pitkän linjan harrastajiakin.

Başka Theater Groupin työryhmälle on tärkeää monipuolisen taiteen tekeminen ja esittäminen, jossa on lupa tehdä omalla tyylillä, vimmalla ja kipinällä. Teatteriyhdistys pyrkii edistämään ja uudistamaan taiteellisten osa-alueidensa asemaa kansallisesti ja kansainvälisesti. Teatterin toimintaan kuuluu produktiosta riippuen myös kiertuetoiminta kotimaassa ja mahdollisuuden mukaan ulkomailla. 

Kuva: Senja Sidoro

Kuva: Joel Paakkinen

Kuva: Johanna Koutavaara

Paskan lähtökohtainen ajatus on tehdä omannäköistä teatteria ja kehittää monitaiteellisen esitystaiteen alaa olemalla Suomessa ensimmäinen teatteriyhdistys, jonka käyttöaloihin kuuluvat vakituisesti mm. sideshow -elementit.

Teatteriyhdistyksen tavoitteena on oman alan ja sen toimintaedellytysten merkittävä vahvistaminen sekä taidealan näkyvyyden ja aseman pysyvä paraneminen Suomessa. Tämän lisäksi Başka Theater Group pyrkii tukemaan muita vaihtoehtoisia esitystaiteen tekijöitä ja ryhmiä sekä kartoittamaan oman alansa historiaa Suomessa. Başka Theater Group on voittoa tavoittelematon organisaatio joka tutkii ihmisen ilmaisukeinoja ja ihmiskehon kapasiteettia käytännön harjoituksien kautta.

“Jo-Jo teatterin Saatana oli meidän kannaltamme hyvä tilaisuus päästä kokeilemaan käytännössä minkälaisia voimavaroja sideshow-pohjaisen teatteriproggiksen käynnistäminen vaatii”, Sidoro kertoo. “Paskan lähtökohtainen ajatus on tehdä omannäköistä teatteria ja kehittää monitaiteellisen esitystaiteen alaa olemalla Suomessa ensimmäinen teatteriyhdistys, jonka käyttöaloihin kuuluvat vakituisesti mm. sideshow -elementit.”

Tämä ei suinkaan tarkoita, että jokaisessa esityksessä ja näytelmässä olisi sideshowta, vaan että sideshowta käytetään vähintään yhdessä produktiossa per vuosi. “Haluamme tehdä monitaiteellisia esityksiä yhdessä eri esittävän taiteen alojen edustajien kanssa, oli kyse sitten sirkuksesta, nukketeatterista, kuvataiteesta tai musiikista”.

“Porukkaan kuuluu määrätietoisia tyyppejä, jolloin on aivan luontevaa toteuttaa tällaisia juttuja kokonaan omassa teatteriryhmässä kuin tehdä teoksia muille”, Sidoro pohtii. “Kun on oma pää, sitä tahtoo käyttää. Kun on oma porukka, ne muut osaavat kunnioittaa sitä pään käyttöä ja oman mielipiteen tärkeyttä näissä jutuissa. Ei teilata mitään ajatusta suoralta kädeltä, vaan mietititään, miten jonkin asian voisi tehdä käytännössä”. 

Paskan kunniajäseneksi on otettu Saatana saapuu Moskovaan -produktion ohjaaja Jatta Stepanoff Harakkamäki, joten hänen kanssaan yhteistyö tulee jatkumaan ensi vuoden puolella.

Muista aina että olet ihan paska

Millainen Stepanoff Harakkamäki sitten on ohjaajana?

“Jatta on Pasila-sarjan Rauno Repomiehen inkarnaatio naishahmossa”, Sidoro nauraa. “- Pistät sen niinku siihen nii kivasti laitat lasket siihen tuohon mutta kuitenki vähän sivummalle ja ei ollenkaan sinne tonne ja tänne mutta kuitenkin ei ja joo jumalauta!

“Jos sille huutaa ‘lääkkeet!’ niin saa kyllä raipasta ihan saletisti. Vähintääkin. Hyvä nainen se on, se Jatta. Eikä se ohjaajanakaan mikään paska ole.” Yhteistyöhalukkuutta jatkossa ei tämän tarkemmin todellakaan tarvitse perustella.”

Tiedustelen vielä taiteilijoiden mottoa elämässä, ties vaikka saisin uuden ohjenuoran itsellenikin. Lindqvistin mahtava motto: “Why did I do it? – ‘Cause I could'” ei ehkä omalla kohdallani päde, Sidoron elämänohje sen sijaan sopii kuin nyrkki silmään;
“Muista aina että olet ihan paska.”

– Todellakin!

http://www.baska.fi
http://www.scar.fi