Ruisrock 2010

 

 

 

 

 

 

 

Ruisrock juhlisti 40-vuotissyntymäpäiviään tänä vuonna Ozzy Osbournen ja Slashin kaltaisilla esiintyjillä. Tämän vuoden parhaimmiksi kokemuksiksi osoittautuivat kuitenkin pienimmät bändit.

Perjantaina lavoilla nähtiin muiden muassa yhdysvaltalaiset NOFX, Canned Heat ja Rise Against sekä saksalainen Arch Enemy. Suomalaisia esiintyjiä olivat esimerkiksi Tarot ja Jenni Vartiainen.

Jenni Vartiainen on uuden levynsä myötä vieraillut listojen kärjessä useammallakin biisillä ja ollut nosteessa koko vuoden. Vartiainen vetikin teltan hyvin täyteen. Siitä huolimatta esiintyminen jäi jotenkin latteaksi.

Perjantain yllättäjä on yhdysvaltalainen Baroness. Mastodon-tyylistä progressiivista metallia soittava yhtye ei saanut telttalavalla kovin suurta vastaanottoa. Siitä huolimatta yhtye veti erittäin hyvän setin. Baroness ei spiikannut kertaakaan biisien välissä, vaan vasta setin loputtua laulaja-kitaristi kiitteli fanejaan.

Päivän pääesiintyjä eli hevimetallin pimeyden prinssiksi tituleerattu Ozzy Osbourne oli yksi odotetuin artisti. Pimeässä illassa niittylava oli hyvissä ajoin täynnä katsojia. Parin vuoden takaiseen Hartwall Areenan keikkaan verrattuna bändin kokoonpanossa oli tapahtunut pieniä muutoksia, esimerkiksi parikymmentä vuotta Ozzyn kitaristina toimineen Zakk Wylden tilalle oli astunut nuori kreikkalainen Gus G.

Suurin ero on kuitenkin Ozzyn kunto ja bändi yhteissoitto. Ozzyn vire on todella paljon parempi kuin muutama vuosi sitten, ja bändikin soitti todella hyvin. Lisäksi lavalla nähtiin vaahtopyssy, jolla Ozzy ampui yleisöä. Settilista koostui hiteistä, joita herralla on roppakaupalla. Myös pari radiohittiä uusimmilta levyiltä kuultiin, mutta pääasiassa settilista keskittyi vanhempaan soolomateriaaliin. Seassa oli myös Black Sabbathin helmiä, kuten legendaarinen Paranoid.

Lauantaina Niittylavalla musisoivat Turisas, Kotiteollisuus, Disco Ensemble, Don Huonot ja ruotsalainen The Sounds.

Disco Ensemble aloitteli myöhään iltapäivällä uusimman levynsä The Island Of Disco Ensemblen aloitusraidalla Bay Of Biscay. Keikka oli festivaalien kärkikastia. Bändin energinen meininki toimi todella hyvin ja uusimman levyn biisit olivat setin parasta antia.

PMMP veti Rantalavan yleisön ääriään myöten täyteen. Settilista koostui festareille sopivammista ralleista, kuten Kesäkaverit, Matkalaulu ja Matoja. Seassa oli myös akustiseksi sovitettuja versioita kappaleista Tässä elämä on ja Rusketusraidat. PMMP tuntuu vetoavan myös varttuneempaan yleisöön, sillä varsinkin vanhempaa naisyleisöä oli katsomassa yhtyettä.

Don Huonojen keikkaa oli odotettu. Niittylavan edusta suorastaan tärisi yleisön hyppimisestä ja tanssimisesta bändin esiintymisen aikana. Setin loppupuolella kuultiin tuttuja biisejä, kuten Hyvää yötä ja huomenta. Myös PMMP:n Paula oli mukana laulamassa yhden kappaleen.

Illalla Paviljonkilavalla viimeisenä esiintynyt Stam1na tarjosi itäsuomalaista metallia yleisölle. Bändillä oli tälläkin kertaa pyroja mukana. Hyrde spiikkasi päälavalla samaan aikaan esiintyneeseen The Soundsiin viitaten ”Nythän on varsinainen Suomi-Ruotsi -ottelu käynnissä, katsotaan kummalla lavalla on kovempi meininki!”. Valitettavasti voitto taisi mennä ruotsalaisen indie-rock yhtyeen The Soundsin hyväksi niin yleisön kuin allekirjoittajankin mielestä. Stam1nan ongelma on livesovituksissa: bändi soittaa toisinaan turhan hätäisesti. Vaikka bändin musa onkin nopeaa ja hyvinkin mutkaista, bändi kaatuu omiin kikkailuihinsa, sillä livesovitukset ovat liian hätäisiä. Vaikka bändin musa onkin nopeaa ja mutkaista, kaatuu bändi omiin kikkailuihinsa livesovitusten hätäisyyden vuoksi.

Niittylavalla olikin sananmukaisesti tungos The Soundsin aloittaessa. Bändi aloitti viimeisimmän levynsä nimikkoraidalla Crossing The Rubiconilla, jota seurasi Queen Of The Apology. Maja Ivarssonin räväkkä esiintyminen tehoaa räväkämpien biisien kanssa, mutta setistä löytyi myös rauhallisempia biisejä. Bändi innosti yleisöä riehumaan ja juhlimaan, ja tämä tuntuikin maan notkumisena jopa siihen asti, että lavarakenteet heiluivat. Bändi oli niin hyvässä vedossa, että keikka oli festareiden parhaimmistoa.

Sunnuntai oli täytetty rauhallisemmilla bändeillä. Teltassa nähtiin esimerkiksi Vesa-Matti Loiri, isobritannialainen Belle & Sebastian sekä yhdysvaltalainen Regina Spektor. Niittylavalla rokkasivat Popeda, Lauri Tähkä ja Elonkerjuu, The Ark sekä päivän päättänyt Slash.

Irlantilaista kansanmusiikkivaikutteista punkrokkia soittava Flogging Molly sai yleisön jammailemaan ja tanssimaan Rantalavalla. Rantalavalla nähtiin myös Samuli Putro, yhdysvaltalainen Anti-Flag ja Sonata Arctica.

Telttalavalla musisoinut Belle & Sebastian oli mielenkiintoinen yllätys. Allekirjoittajalle tuntemattomampi bändi soitti 70-luvun vivahteista indierockia. Telttalavan viimeinen esiintyjä Regina Spektorin esiintyminen oli hyvin aran oloinen, ja syykin tähän selvisi myöhemmin. Bändin basisti oli vastikään kuollut.

Päivän ehdottomasti mielenkiintoisin esiintyjä oli yhdysvaltalainen Midlake. Rauhallinen musiikki toimi todella hyvin viimeisenä (ja väsyneimpänä) festivaalipäivänä. Bändin mahtavat stemmalaulut toivat paikoittain mieleen The Eaglesin.

Sunnuntain pääesiintyjä yhdysvaltalainen Slash kärsi pienestä katsojakadosta, vaikka nimen suuruudesta tuskin on epäselvyyttä. Osasyy tähän lienee samaan aikaan näytetty jalkapallon MM-finaali. Suora finaalilähetys näytettiin Converse-lavan skriinillä. Lavan alue oli täynnä, ja osa festivaalivieraista oli pukeutunut finaalijoukkueiden väreihin. MM-finaali näytettiin Converse-lavalla suorana lähetyksenä isolta screeniltä. Lavan alue olikin tupaten täynnä, ja osa festivaalivieraista oli pukeutunut finaalijoukkueiden väreihin.