Siilin eleganssi

Hyvä kirja ja lasillinen punaviiniä

Muriel Barbery: Siilin eleganssi. L’Élégance du hérisson. suom. Anna-Maija Viitanen. Gummerus 2010.

Liian harvoin saa luettavakseen kirjan, joka on fiksu, viihdyttävä ja nokkela samaan aikaan. Uuden ranskalaiskomeetan Muriel Barberyn esikoiskirja Siilin eleganssi on juuri tällainen. Se nosti kotimaassaan sensaation ilmestyessään – eikä ihme, sillä teoksen hienovarainen satiirisuus on sanoin kuvaamattoman herkullista.

Teoksen päähenkilö Renée työskentelee ovenvartijana pariisilaisessa hienostotalossa. Hän pitää yllä kulisseja stereotyyppisestä ja tyhmästä ovenvartijasta, vaikka oikeasti hän lukee Tolstoita, katsoo japanilaisia taide-elokuvia ja on lähes maaninen oikeakielisyyden puolestapuhuja. Talon asukkaiden joukossa on vain yksi, jonka ajatukset tyhjäntärkeästä porvarielämästä kulkevat samaa rataa Renéen kanssa. Hän on 12-vuotias Olympia, joka suunnittelee itsemurhaa.

Rue de Grenelle numero 7 asukkaiden kommelluksia ja luonneanalyysejä lukee mielellään. Kirjassa yhdistyy ketterästi filosofinen puntarointi ja teoreettiset näkökulmat arjen tapahtumia vasten. Siitä syntyy oma komiikkansa, mikä joskus naurattaa ja joskus ei. Useimmiten kyllä.

Kaikesta hienostovihasta huolimatta kirja ei ole katkeruudella kuorrutettu. Rénee ei voi sietää rikkaiden ihmisten lyhytnäköisyyttä, mutta hän suhtautuu siihen aikuismaisesti. Olympian kertojaäänessä on hieman toisenlainen sointi, mutta se tuo syvyyttä hahmolle ja sopii puberteetti-ikäisen nuoren maailmankuvaan hyvin.

Kirja etenee verkkaiseen tahtiin, eikä mitään kiirehditä. Tulee tunne, että kirja pitää nauttia kuin kimurantti filosofinen teos: ajan kanssa ja hyvän viinin kera. Kerronta on herkkää ja oivaltavaa, mutta samalla määrätietoista ja jämäkkää. Tekstiä on ilo lukea. Suomennos ei kangertele ja Réneen kielipoliisisaarnat ovat käännetty sujuvasti.

Barberyn teos on riemastuttavan piikikäs ja nykyaikainen. Vaikka kirjassa tasapainoillaan rikkaiden ja köyhien välillä, sen ydin käsittelee peruskysymyksiä, kuten mikä loppujen lopuksi on mielekästä elämää. Ja miksi me niin helposti etäännytämme itsemme siitä.

Ennen kaikkea Siilin eleganssi on kaunis, elämäntäyteinen sekä -myönteinen teos. Tällaisia pitäisi olla enemmän.