Stam1na

Paikka: Pakkahuone, Tampere
Aika: 20.2. klo. 19
Haastateltavat: Antti “Hyrde” Hyyrynen, Teppo “Kake” Velin, Pekka “Pexi” Olkkonen

Astelen hyisessä -20° asteen pakkasessa kohti Tampereen Pakkahuonetta. Tuuli puhaltaa ja ilma on aivan helvetin kylmä. Silti jo tunti ennen ovien avautumista on paikalle kerääntynyt jo jonoa. Stam1nan viimeisin albumi, Viimeinen Atlantis, meni heti ilmestymisensä jälkeen albumilistan kärkeen ja myi kultaa.

Kävelen Tampereen Klubin ovista sisään. Klubin puolella on hiljaista. Pakkahuoneen puolelle olevat ovet ovat avoinna ja siellä on meneillään vielä Stam1nan soundcheck. Jään oville katsomaan soundcheckiä ja odottelemaan Antti Hyyrystä. Pakkahuoneen puolella soundcheck loppuu ja Klubin puolella Abduktio rupeaa aloittelemaan omaa checkiään. Ovista kävelee sisään Stam1nan Teppo Velin ja Antti Hyyrynen. Sovimme Hyyrysen kanssa tekevämme haastattelun Pakkahuoneen puolella, samalla kun he syövät.

Mitkä fiilikset, ihmisiä odottaa -20° pakkasessa tuntia ennen kun ovet aukeavat?

Hyrde: Onko?
Kake: Hulluja nuo ihmiset.

Miten lähtenyt kiertue käyntiin tauon jälkeen? Miten uudet biisit toimivat livenä?

Kake: Alkunihkeyden jälkeen loistavasti.
Hyrde: Vitun jäykkää! Vituttaa ainakin laulajaa.
Kake: Vähän kun yrittäis selvitä pois metsästä mihin on eksynyt.
Hyrde: Kompassi on hävinnyt ja helvetinmoinen paskahätä eikä oo paperia.

Miltä Viimeinen Atlantis vaikuttaa nyt julkaisemisen jälkeen?

Kake: Ei oo ainakaan miulle jääny mitään, yleensä se on kun levyä tekee niin tulee mitä tulee. Jälkeenpäinhän sitä tietenkin keksis mitä tahansa… Itse en tekisi mitään toisin. Onko lyyrisellä puolella mitään ahdistusta?
Hyrde: Tota noin… Miun on vaikee kuvitella miten ois menny paremmin. Nyt kun miettii, että levyn julkasusta on mennyt viikko ja mitä kaikkee on tapahtunu niin… Ei voi kun vaa ryypätä ilosta! Palaute ihmisiltä ja keikoilla kävijöiltä on ollut todella rohkasevaa.

Miten uusi tekotapa (livenä studiossa) vaikutti tulokseen?

Kake: Komppiosasto on tosiaan äänitetty livenä, eli rummut, basso ja vähintään yksi komppikitararaita. Uusi lähestymistapa tähän albumin tekoon todettiin erittäin onnistuneeksi valinnaksi. Saatiin siihen omaa tulkintaa ja tunnelmaa taltioitua mikä livenäkin on meiän juttu. Se on helvetin vaikeeta saada levylle. Sellasta rypeemistähän se oli välillä, ja vitutti, mutta kyllä se kannatti. Palkitsi lopussa.
Hyrde: Ja sit jos kuuntelee esimerkiksi Rikkipään alkupäätä missä himmaillaan hämärissä tunnelmissa, vittu että mahtavaa! Se on rykästy livenä sisään.
Kake: Ollaan saattu huomattavasti enemmän dynamiikkaa ja vaarallisuutta levylle.

Miten päädyitte tekemään levyn tällä metodilla?

“Rohkeesti kun yhdistelee eri viinaksia, saattaa tulla hyviä yllätyksiä.”

Kake: Siks kun haluttiin enemmän rahaa.
Pexi: Itseasiassa mehän tehtiin viime keväänä demo (Duurijuopot) samalla metodilla ja todettiin että täähän on hyvä metodi, että tehdäänpä täyspitkä samalla tavalla.
Kake: Ja sit myös ihan vittuillakseen. Koska nykyään harva bändi enään tekee livenä, vaan ollaan siinä tietokoneen ääressä ja jokanen käy vuorotellen vähän riplaamassa ja kaikki korjataan jälkeenpäin. Sit siirellään palikoita että on varmasti kohillaan ja hirveen kliinistä. Siitä häviää sellanen rehellinen soittelu, sellanen että nyt soitetaan eikä tehä mitään aivoleikkausta. Pienet virheet ei haittaa mitään, se kuuluu siihen.

Onko uusimmalla levyllä keskitytty enemmän sanoituksiin ja sanomaan?

Hyrde: Musiikki tuli aika selkärangasta, me ei sävellysvaiheessa pidetty silmällä mitään erikoista. Sanotukset oli jo etukäteen tiedossa että tästä pitää tehdä sellanen kokonaisuus.

Viimeisellä Atlantiksella kuuluu aika selkeästi duuri-sointujen käyttö, onko synkän sanoman ja duuri-pohjaisten juttujen yhdistely tarkoituksellsita?

Hyrde: Se on tehokas, se on äärimmäisen tehokasta. Rohkeesti kun yhdistelee eri viinaksia, saattaa tulla hyviä yllätyksiä.

Loppukevennykseksi vielä kysymys K13V-dvd:n hengessä, jossa kuvailit ensimmäisen levyn olevan legopalikoista kyhätty palikka, UKK:n olevan karvainen möykky ja Rajan olevan kliininen pallo. Miten kuvailisit Viimeistä Atlantista?

Hyrde: Mie kirjotin jo kotisivuille että se on niinku irtopää lasipullossa… Mut keksitään joku toinen.
Kake: Se on iha hyvä, pidetään se.
Hyrde: Se on niinku irtopää huutaa lasipullossa. Meillä on meinaan treenikämpällä jostain vitun reissulta tullu sellanen lasipurkki missä on joku maksa, joka on ihan hajoamispisteessä.

Pakkaan läppärini laukkuun ja otamme muutamat kuvat Stam1nan muusikoiden kanssa. Käyn sopimassa kuvausluvan järjestyksenvalvojien kanssa ja lähden ulos Pakkahuoneelta. Jono on kasvanut entisestään.

Saavun paikalle uudelleen hieman ennen kello yhtätoista. Pakkahuone sekä Klubi ovat molemmat täynnä ihmisiä.

Bändi aloittaa keikan uuden levyn kakkosraidalla, Piste Jolta Ei Ollut Paluuta. Settilista painottuu enimmäkseen uuden levyn materiaaliin, mutta seassa kuullaan edellisten levyjen makupaloja mm. Kadonneet Kolme Sanaa, Luova Hulluus, Muuri ja Lääke. Uusien biisien myötä myös bändi on saanut hieman uutta energiaa soittoonsa. Ennen kaikkea soittamisen ilo paistaa bändistä, viime kesän parin löysän vedon jälkeen tuntui kun lavalla olisi ollut toinen bändi. Stam1na päätti settinsä uuden levyn toiseksi viimeiseen raitaan, Eloonjäänyt.