Tervetuloa jazz-klubille

Astelin yönsiniset kierreportaat alas. Metalliset askelmat kolahtelivat vaimeasti kenkieni alla. Musiikki ja tunnelma pureutuivat sisuksiini kuin aamukaste ihoon laskeutuessani syvemmälle. Tervehdin portieeria ja siirryin baaritiskille.

Bändi soitti kuulemma jo viimeistä kolmannesta keikastaan.

Spottivalojen lämpimässä syleilyssä jazzia iloisesti tulkitsi kolme miestä apunaan trumpetti, kontrabasso ja rummut. Sormet juoksivat triggereillä, naputtelivat kieliä ja heiluttivat kapuloita. Hikikarpalot välkähtelivät miesten hymyilevillä kasvoilla.

Etsin vapaan pöydän, jonka ääreen sijoitin itseni ja punaviinilasini. Ytimiin tanssiva swing tasokkaassa luolassa oli yksi parhaista keinoista tasaantua pitkäksi venähtäneen työpäivän jälkeen. Kyseinen klubi oli ajattoman moderni. Se ei kaipaillut menneitä eikä arvellut tulevia, vaan eli ja soi juuri tätä hetkeä. Seinät oli maalattu tasaisen punaisiksi, ja tila valaistu tavalla, joka jätti paljon hämyisiä kulmia ja nurkkia.

Katseeni eksyi toistuvasti lähimpänä soittajia istuvaan naiseen punaisessa leningissä. En voinut olla huomaamatta hänen selän alakaareen asti laskeutuvia ruskeita hiuksiaan enkä hänen sääriään sivelevää, lavalta eksynyttä spottivaloa. Hän nojasi käsiensä varaan ja katseli esitystä. Hän näytti naiselta, joka oli varattu tai vaarallinen. Todennäköisesti molempia.

Lavanpuoleisessa nurkassa istui iso kööri swing-perheen hienostuneita ja pelottavia jäseniä. Karskeja gorilloja, joiden nyrkki pystyi murtamaan niin seinän kuin miehenkin tahdon. Viehkeitä kaunottaria, joiden sulot saattoivat kiusaukseen kenet hyvänsä. Hiljaisia miehiä, joiden sana kykeni kaatamaan hallituksia.

He keskustelivat ja nauroivat keskenään, tyhjensivät laseja ja tupruttivat sikareita. Tarjoilija kävi jatkuvasti heidän luonaan hakemassa tai tuomassa jotain. He taputtivat riehakkaasti jokaisen soolon jälkeen.

Tämä oli swing-klubi.

Orkesteri aloitti soittamaan yön viimeistä kappaletta.

Tunsin epämiellyttävän olon laskeutuvan mahaani. Se kierteli alas samoja rappuja, joita olin itse tullut. Käännyin katsomaan ja heittäydyin maahan kaataen pöydän suojakseni samalla, kun tunnelman särkevä luotikimara säkätti ulos konepistoolista.

Kontrabasisti tärisi lyijyn pistelemänä ja kaatui ensimmäisenä. Nainen punaisessa kirkaisi ammuskelun hakkaavan äänen yli ja syöksyi hänen luokseen. Sätkien hän lyyhistyi miehen ruumiin päälle viimeiseen halaukseen. Tummempi puna alkoi värjätä leningin selustaa.

Swing-perhe vastasi tuleen suojautuen pöytien, tuolien ja pylväiden taakse. Luotien rei’ittämiä miehiä kieri alas portaita, mutta vähintään yhtä monta juoksi tilalle.

Perheen kulmauksesta oli lähtenyt mies juoksemaan kohti estradia samalla hetkellä, kun kontrabasistin ote oli kirvonnut soittimesta. Hän ehti tarttua kaatumassa olevaan bassoon ja asettaa sormensa kielille, ennen kuin nytkähteli itse elottomaksi mytyksi. Rumpali hakkasi hillittömästi kannujaan setin takana kyyristellen. Trumpetisti puhkui ja vinkui ruumiiden taakse suojautuen.

Rumpali sai osuman olkapäähänsä ja lensi selälleen. Lisää miehiä säntäsi luoteja uhmaten kohti spottivaloja. He yrittivät epätoivoisesti miehittää soittimet, mutta olivat alastomia niittävän lyijysateen edessä.

Yksi kerrallaan swing-perheen jäsenet menehtyivät verisesti. Tulitus hiljeni, ja viimeiset hylsyt kopsahtelivat lattiaan. Savu leijaili kuumenneista piipuista. Enää trumpetti kirkui yksin. Lopulta joku bebop-perheen miehistä pääsi lavalle ja ampui soittajaa päähän.

Ruumiit kannettiin pois yhtä nopeasti kuin ne oli kaadettu. Lavalle tuotiin uudet soittimet. Neljä miestä asettui soittamaan saksofonia, pianoa, kontrabassoa ja rumpuja.

Taidokas bebop valloitti tilan. Asiakkaat nousivat piiloistaan. Joku asetti pöytäni pystyyn, ja laskin sille viinilasin, jonka oli kaapannut kouraani ennen suojaan syöksymistä. Ääneti ja ripeästi työskentelevät siivoojat tyylikkäissä puvuissa kiersivät klubia. Punaiset seinät häivyttivät osaltaan illan muistoja.

Lavanpuoleisessa nurkassa istui iso kööri bebop-perheen hienostuneita ja pelottavia jäseniä. Kovanaamaisia gorilloja, joiden rystyset pystyivät kertomaan enemmän kuin tuhat sanaa. Viileitä kaunottaria, joiden katse saattoi kadotukseen kenet tahansa. Vaitonaisia miehiä, joiden nyökkäys kykeni katkomaan kauloja.

He keskustelivat ja nauroivat keskenään, tyhjensivät laseja ja tupruttivat sikareita. Tarjoilija kävi jatkuvasti heidän luonaan hakemassa tai tuomassa jotain. He taputtivat riehakkaasti jokaisen soolon jälkeen.

Tämä oli bebop-klubi.