The Electric Lady: Black Moon

Barbie-rockia ja sielukasta Batmania

Vuodesta 2007 laulaja Minna Ora ja kitaristi Kari Ora ovat keikkailleet kahden miehityksen voimin Acoustic Lady -duona pitkin suomea. Ajatus särmikkäämmästä soundista oli kytenyt molempien mielessä, ja sitten ryhdyttiin tuumasta toimeen. Bändin kokoonpanoa kasvatettiin pikkuhiljaa. Lisäykseksi tuli mukaan musiikin monitoimimies rumpali Pepe Lindholm, kosketinsoittaja Samuli Jokinen ja basisti Jussi Sinervo. Valmis Kokoonpano The Electric Lady vaihtoi vuonna 2009 lyriikat englanninkielisiksi Minnan ranskalaisen ystävän ja yhteistyökumppanin Nicole Morganin ehdotuksesta. Nicolea pidetään nykyään bändin epävirallisena jäsenenä. The Electric Lady julkaisi debyyttialbuminsa Black Moon lokakuussa 2011.

Kellopeliappelsiini ranskalaisella sivukujalla

Black Moon alkaa todella erikoisella raidalla Predule ‘Un ange dans la tour’. Tämä taidepläjäys on kuin Stanley Cubricin Kellopeliappelsiinin musiikki olisi törmännyt Pink Floydiin ranskalaisella sivukujalla. Tässä vaiheessa kiinnostaakin siirtymä seuraavaan raitaan A Man of That Kind. Vastoin ennakko-odotusta se onkin kaihoisa tarina miehestä, joka oli vastuussa verisestä päivästä. Nostattava raita on melodista glam rockia. Genre ei ole yksiselitteinen, vaan parhaiten sitä kuvastaisi melodic tai hard rock. The Electric Lady on saanut musiikkiinsa vaikutteita huomattavasti 70–90-lukujen artisteista, kuten Lita Fordista ja Garbagesta. Ajoittain tulee vahvasti mieleen takavuosien ruotsalainen hittibändi Roxette – välillä jopa liiaksi.

Levyn kolmas raita Secret Love on glamour tai love rock -tyylinen tilitys salaisesta rakkaudesta, jota ei voi saada. Se on hyväntuulinen toteamus elämän vääryydestä rakkauden ja rakkaudettomuuden saralla. Biisin ansiosta levyyn alkaa kehittyä kokonaisuuden selkäranka. Melko hempeää ballad rockia esiintyy levyllä usein, kuten nelosraidalla Your Heart Is 100 Times Bigger Than Mine. Minna Oran lauluääni antaa hyvin omaleimaisen ja tuoreen soundin muuten vahvoja vaikutteita saaneessa kokoonpanossa.

The Electric Lady onkin kokoonpano, jonka kuvittelen sopivan loistavasti rock-klubien lavoille. Yleisöstäkään tuskin bändillä on pulaa. Levyn kansissa soundi ei pääse niin mittaviin oikeuksiin kuin kuuluisi. Bändille kasvaa viimein omaleimaiset rokkisoundit soul- ja soft grunge -sävyisellä raidalla Let It Rain. Tässä on sitä tuoretta otetta. Black Moon -levy on kuin kaksi levyä yksissä kansissa. Ensimmäisestä neljästä kappaleesta tulee mieleen The Electric Ladyn “lämppäri”, kun taas viitosesta loppuun itse bändin tuotanto.

Barbie-rockia ja sielukasta Batmania

Yhtyeen kundit ovat lahjakkaita muusikoita, mikä kuuluu enimmäkseen hard rock -painotteisilla raidoilla. Upeilla kitarasooloilla ja kokonaisvaltaisella yhteistyöllä saavutettu soundi on omintakeinen. Tosin jotkut raidat, kuten Who Cares ja Waterproof, kuulostavat enemmän nuoren tyttöbändin barbie-rock-rallatukselta kuin varteen otettavalta rock-kokoonpanolta. Seitsemännellä raidalla ollaan jo takaisin monisävyisessä upeassa tulkinnassa nimeltä Trough Ice and Snow, joka on upean sielukas ja rouhea balladi. Kyseisessä kappaleessa on kunnioittaen vaikutteita niin Batman-elokuvan U2:n tekemästä tunnusmusiikista kuin Lita Fordimaisesta laulutyylistä, mutta se on silti tuoretta ja uniikkia.

Levyn nimikkobiisi Black Moon on hidas tummansävyinen ja surua janoava kappale, jossa kunnioitetaan perinteisen 80-luvun rockin kitarasooloja hienosti yrittämättä liikaa. Levyn viimeinen raita That’s the Way on herkkäsävyinen haikea ja kaunis balladi. The Electric Ladyn debyyttialbumi Black Moon on hieman hajanainen kokonaisuus, suurimmalta osin kyllä virkistävä ja taidokas. Harvemmin rock-kokoonpanoissa on näin lahjakasta ja persoonallisen kuuloista naislaulajaa kuin Minna Ora.

Kokonaisuudessaan levy on mielenkiintoinen paketti. Vaikka debyyttialbumi ei yleensä kerro bändin tarkkaa suuntausta, tässä levyssä on enemmän vahvoja kuin heikkoja kappaleita. Kuuntelijat jäävätkin innolla odottamaan seuraavaa pitkäsoittoa, josta bändin suuntaus selkenee vielä paremmin. Kansainvälinen menestyskään ei ole kaukaa haettu, sillä Black Moon on julkaistu jo Ranskassakin. Mikäli pidät barbie-tyylisestä tai sielukkaan rouheasta rockista, tämä on levysi kuunnella.