Haastattelu: Jatta Stepanoff Harakkamäki

Viides maailmanvalta

 

VENÄJÄ-KRITIIKKI KOHTAA POIKABÄNDIT TURUN JO-JO TEATTERISSA

Turun Jo-Jo Teatterissa pyörivä Viides Maailmanvalta on älykäs yhdistelmä ajankohtaisia ilmiöitä, romantiikkaa ja huumoria. Ohjaaja Jatta Stepanoff Harakkamäen Venäjä-trilogian viimeinen itsenäinen osa pohtii olemassaolon oikeutusta.

Boris Jeltsin jorailee Ricky Martinin, Elton Johnin ja Mihail Gorbatshovin kanssa. Miehillä näyttää olevan disko hallussa. Vähän sivummalla Lady Gaga nylkyttää hymyilevää Dmitry Medvedeviä.

Jatta Stepanoff Harakkamäen ohjaaman Venäjä-trilogian kolmas itsenäinen osa, Viides Maailmanvalta, perustuu Viktor Pelevinin aluperäisteokseen (Empire V, 2006). Se on satiirinen kuvaus nyky-Venäjän ongelmista. Stepanoff Harakkamäen Viides Maailmanvalta on räikeämpi, alleviivaavampi, hauskempikin.

 

Verenimijät vallassa

Genrekliseitä välttelevä tarina kertoo tavallisesta moskovalaisnuorukaisesta (Henri Keränen), jolle tarjoutuu tilaisuus päästä eliittiin. Verenimijöihin. Hyväksyessään tarjouksen nuorukainen muutetaan vampyyriksi ja hän saa nimekseen Rama Toinen.  Nuorelle vampyyrille opetetaan diskurssia ja glamouria ja hänet vihitään salaisuuksiin – kuten siihen, että tavallinen kansa on eliitin lypsykarjaa.

”Kuvaus on osuva, sillä valtaa pitäviä ei voi Venäjällä kutsua ihmisiksi”, Stepanoff Harakkamäki naurahtaa.

Keskiössä on Venäjän länsimaistuminen, kohtuuttoman kulutus- ja kertakäyttökulttuurin hiipiminen kommunismin syntysijoille. Pelevin on liimannut populaarikulttuurisia viittauksia räikeiden ihmisoikeuskysymysten päälle – saman on tehnyt Stepanoff Harakkamäki omassa versiossaan. Huolimatta siitä, että Venäjän epäkohdat ovat Stepanoff Harakkamäelle sydämen asioita, hän ei halua antaa itsestään vihaisen naisohjaajan kuvaa.

”Törkeän kulunut klisee”, ohjaaja tuhahtaa.

 

Nainen oli todennut, että jos et venäläisenä tienaa tarpeeksi rahaa, voit aivan hyvin kuolla.

Kenellä on oikeus olla olemassa?

Esityksen kantava teema, eksisistenssi, olevaisuus, on elänyt mukana läpi trilogian.

”Trilogian kontekstissa kyse on olemassaolon oikeutuksesta Venäjällä”, Stepanoff Harakkamäki kertoo.

”Ajattele, että sellainenkin kysymys pitää esittää että saanko olla. Saanko olla olemassa. Eikä se koske vain vähemmistöjä, vaan ihan kaikkia.”

Ohjaaja kertoo tavanneensa Moskovan metrossa paikallisen hyvätuloisen perheenäidin, joka oli pohtinut köyhien oikeutta olla olemassa. Nainen oli todennut, että jos et venäläisenä tienaa tarpeeksi rahaa, voit aivan hyvin kuolla. Ketään ei kiinnosta.

Stepanoff Harakkamäki puhuu hiljaisella äänellä ja pohtii sanojaan lauseiden välissä. Hän kertoo ajatuksiaan Venäjästä, naurahtaa ja on sitten pitkään hiljaa. Kuulija odottaa jännittyneenä lisää kertomuksia Moskovan syrjäkujilta. Metrosta, jonka valot sammuivat. Niistä aidoista, joiden yli hypittiin korkokengät jalassa ylimääräisten maksujen välttämiseksi.

”Olen pohtinut  viime aikoina paljon poikabändien tematiikkaa”, ohjaaja yllättää.

”Sydämen särkyminen, kaipaus.. nämä tunteet ovat meille kaikille yhteisiä.”

Ohjaajan sanojen mukaan poikabändien tunnistettavuus on esityksessä katharsiksenomainen kokemus; kaikesta huolimatta ne tanssivat. Järjetön kaipaus ja silti ne vaan tanssivat.

Stepanoff Harakkamäen oivallukset kantavat hyvin koko esityksen läpi. Vielä poikabändejä enemmän riemastuttivat Pussy Riot ja Putin, joka on herätetty henkiin naamiotaiteilija Outi Sippolan ammattitaidolla. Päivi Räsänen vilahtaa esityksen interaktiivisimmassa kohdassa, jossa hän pyytää yleisöä ilmiantamaan homonaapurinsa.

Kaikki tekevät työtä käskettyä.

 
***
 

Viktor Pelevin: Viides maailmanvalta. Ensi-ilta 13.9
Suomennos Arja Pikkupeura, Jo-Jo Teatteri
Dramatisointi Jatta Stepanoff Harakkamäki ja Petri Tuominen
Lavastus Milja Nordström
Puvustus Tua Tötterman
Maskeeraus Pinja Junninen
Naamiot ja nuket Outi Sippola
Koreografiat Tiia Juntunen
Köysitaide Tinttu Henttonen
Valot Miika Miettinen
Äänet Toni Ilo